Viikko blogia
Nyt on viikko pidetty blogia. Se on ollut hauskempaa kuin olisi etukäteen kuvitellutkaan. Kirjoittaminen on rennompaa kuin johonkin ennalta määrättyyn mediaan. Sitä vaan kirjoittaa mitä ajattelee. Se on innostavan avartavaa.
Hupaisaa on, että pikku puuhastelumme on heti huomattu. Blogilistan paalupaikalla on käyty ja kärkisijoilla oltu alusta asti. Se on ollut ihan mukavaa. Jotenkin palkitsevaa.
–
Viikonloppua on vietetty mökillä Askaisissa. Kelirikko ei ole edes vielä lähellä, mutta tieolot ovat olleet huimat. Vettä teillä kuin Keski-Euroopan tulvakuvissa ikään. No – ongelmat olivat puretut kun aamulla lähdin hakemaan iltapäivälehtiä kaupalta.
Siinä taas ajattelin tätä suomalaista loistavaa sanomalehtien varhaiskantojärjestelmää. Oli tiellä vettä tai ei, saan Turun Sanomat ja Hesarin mökille. Vielä hurmaavampaa on, että mökkinaapurimme, iäkkäämpi pariskunta, omaa lehteään hakiessaan tuo aina omat lehtemme mökin terassin pöydälle. Se on huimaa. Loistavaa!
–
Kannattiko hakea iltapäivälehdelehdet, mietin niitä lukiessani. Murheellista on, että tärkeimpiä asioita tuntuvat olevan telkkarin tanssiohjelman asiat, Vanhasen jo väljähtäneet tekstiviestit ja mitä ihmettä! Lahden tragedia. Se kummastuttaa. Paavo M Petäjän muisti alkaa palata pätkittäin… Kamalaa.
Viikonlopun iltapäivälehdissä on hyviä kolumneja ja kaikkea muutakin ansiokasta. Pakko ne on lukea- ja hankkia, joka päivä.
Journalistisesti Ilta-Sanomat vetää pitemmän korren omassa arvostuksessani, päivästä toiseen. Vanhasen tekstiviestikohu vaikkapa osoitti sen. Tiedetään mitä tehdään ja tehdään harkitusti. Vaikka se olisi pääministerille ikävää.
–
Toinen mökkinaapurini, hyvä ystäväni, tuli puoliltapäivin naama virneessä tuomaan verkosta tulleen 5-6 kiloisen hauen. Kerran hän toi 10-kiloisen, jolloin epäilin operaation ystävällismielisyyttä. Nyt hän oli ainakin aidosti vaan ilahduttamassa (?). Niin tai näin, tainnutin uudellen, verestin, perkasin ja fileerasin kalan. Jäin miettimään mätiä, jota oli varmaan kilo, josko se on hyvää vai ei. Roskiin meni.
Jauhoin kalan käsikäyttöisellä Sampo-myllyllä, joka on perua omilta isovanhemmiltani. Hyvää jauhelmaa tuli, josta valmistin paitsi omasta, myös Annen ja Essin (lue: perhe) mielestä loistavia pihvejä.
Resepti on ‘lisää’ –linkin takana
Haukimurekepihvit
500 g haukifileetä (tai kuha- tai ahvenfileetä )
2 dl kermaa
2 munaa
0,5 dl tillisilppua
0,5 dl korppujauhoja
1 rkl vehnäjauhoja
1 rkl perunajauhoja
suolaa
valkopippuria myllystä
50 g voita paistamiseen
Sekoita kaikki ainekset keskenään tehosekoittimessa. Anna seoksen vetäytyä. Muotoile murekkeesta käsin pyöreitä palloja, joista voi muotoilla pihvejä tai paista ne sellaisenaan. Jos seos tuntuu löysältä, lisää korppujauhoja. Paista voissa miedolla lämmöllä kauniin ruskeaksi. Tarjoile perunamuusin ja valkoisen kastikkeen kera.
Huom! Voit paistaa murekepihvit myös uunissa leivinpaperin päällä. Silloin taikina kannattaa laittaa muotteihin, jotka saavat olla175 asteisessa uunissa niin kauan kuin massa on hyytynyt.
huhtikuu 1st, 2006 at 21:06
Kiitosta, blogi huomattu kyllä! Ja suht uutena blogien lukijana ihailen kirjoittajien aktiivisuutta!! Todennäköisesti siinä käy samoin kuin lukijalla – että nalkkiin jää. Joku kumma voima pakottaa lukemaan ja tarkistamaan onko tullut uusia juttuja. Ruokaa käsittelevät blogit ovat “erikoishimo”. Reseptit ovat jotenkin paljon uskottavampia, kun OIKEAT ihmiset niitä kommentoivat ja kokemuksiaan jakavat. Yli 300 keittokirjan onnellisena omistajana kuitenkin uskon, että onhan ne kirjatkin OIKEITTEN ihmisten kirjoittamia – kuten tiedättekin…
huhtikuu 1st, 2006 at 21:17
Kiitos kun huomasit, lue joka päivä…
Visa
huhtikuu 2nd, 2006 at 12:12
Iloinen yllätys lukea “kimppa-blogia”. Ideanne sisältöyhdistelmä lämmittää ja saa minusta varmasti vakiolukijan.
Ruokaakin on totuttu tekemään Visan reseptin mukaan jo vuosia. Näin se näköjään jatkuu edelleen. Suomalainen kala on erinomaista. Nyt löytyy kalatiskeiltä jo kaukaisten maiden kalojakin. Onkohan niiden suhteen jotain erityistä huomioitavaa?