Pääasia on pään asia
Kuinka usein huippujääkiekkojoukkue ei tee ottelussa yhtään maalia? Kuinka usein huippujääkiekkojoukkue ei tee kahdessa ottelussa peräkkäin yhtään maalia? Kuinka usein huippujääkiekkojoukkue ei tee maan mestaruusliigan semifinaaleissa kahdessa ottelussa peräkkäin yhtään maalia?
Ei kovin usein. Jääkiekossa voittaminen on pienistä asioista kiinni. Mutta kokonaisuus on hyvin yksinkertainen. Jäällä käydään tenniksen tavoin ottelun aikana pikkupelejä eli vaihtoja, viiden hengen joukkue viiden hengen joukkuetta vastaan, toista sataa. Voittavalla joukkueella periaatteena on, että jokainen vaihto voitetaan. Kun jokainen vaihto voitetaan, voitetaan myös erä. Kun jokainen erä voitetaan, voitetaan koko ottelu.
Miten voitetaan ottelu? Se, joka tekee enemmän maaleja, voittaa. Mitä enemmän laukauksia, sitä suurempi mahdollisuus tehdä maaleja ja voittaa. Yksinkertaistettuna: jokainen hyökkäys päättyy laukaukseen. Ja jokainen kaksinkamppailu voittoon.
Voitto on sekä henkinen että fyysinen, vaihdon jälkeen pikkujoukkueellani on tunne, että nyt voitettiin. Jos tunne on päinvastainen, pikkujoukkueeni korjaa asian seuraavassa vaihdossa. Joskus voidaan voittaa pikkuottelu, vaikka vastustaja tekisi maalin, koska voittava joukkue saa ottaa riskejä. Jokin pikkujoukkueista vain korjaa tilanteen toisessa pikkupelissä.
Vielä pienempi ottelu on käynnissä jokaisen pelaajan omassa päässä. Siellä on kaksi pelaajaa: minä itse vastaan minä itse. Pääasia eli pään asia on yksinkertainen: kun jäällä on hauskaa, peli toimii. Ja vielä tärkeämpää: kun jäällä on hauskaa yhdessä, minullakin on hauskaa. Kun minulla on hauskaa, pikkujoukkueellanikin on hauskaa. Ja kun pikkujoukkueellani on hauskaa, vaihtoaition muilla pikkujoukkueillakin on hauskaa. Kun minulla on hauskaa, oloni on rento ja peloton. Kun minulla on hauskaa, voin olla hermostunut ja jännittää rauhassa, se tuo minulle jännitettä, huippusuorituksia, ylityksiä. Nautin jokaisesta ylityksestä – vaihtoaitioon noustessani suustani pääsee: Jess! Voitettiin! Meillä on hauskaa!
Ruotsissa on hyvä sanonta: ”När det gäller.” Silloin, kun on tosi kysymyksessä. Silloin kun tarvitaan. Silloin, kun itse päätän, että annan kaikkeni. Se on ruotsalaisten urheilijoiden menestyksen salaisuus, itsevarmuuden osoitus, henkisen valmennuksen perus-slogan. Suomessa tällaista sanontaa ei ole – miksihän niin usein häviämme juuri Ruotsille loppuottelussa?
Helsingin IFK hävisi Hämeenlinnan Pallokerholle kaksi ottelua peräkkäin liigan semifinaaleissa tekemättä ainoatakaan maalia. Kuinka moni hyökkäys päättyi maaliin? Kuinka monta pikkupeliä voitettiin? Kuinka monta peliä pään sisällä voitettiin?
Pikkupelit ja ottelut voittaa joukkue, ryhmä yksilöitä. Tämän ovat osoittaneet ”pienet”, mutta vahvat joukkueet Hämeenlinnan Pallokerho ja Porin Ässät. Ne ovat voittajia.
.
P.S. Näin on usein myös meidän tavallisten ihmisten elämässä – esimerkiksi omassa firmassa tai sinfoniaorkesterissa. Tällaisiin pään asioihin meinaan palata usein – kerron parin viikon kuluttua, miksi!
huhtikuu 14th, 2006 at 10:00
Kommenttina nk “Pienten pölvästien” lausuntoihin ja juttuusi siitä mitä rahalla saa:
Lea Piltin muistelmissa siteerataan Wilhelm Furtwänglerin kommenttia Wienin filharmonikkojen 100-vuotiskonsertin jälkeen 1942:
“Amerikkalaisten orkesterien soitossa voimme kuulla parasta, mitä rahalla voi saada. Mutta Wienissä kuulemme parhaan esimerkin siitä, mitä rahalla ei saa.”
huhtikuu 22nd, 2006 at 22:54
Terve, Hannu! Onkohan turkulaisversio sitten: parasta, mitä ei-rahalla saa?