Kun Suomi kääntyi
Puolisoni Terhi toimitti turkulaisten Eurooppa -harrastajien yhteisön Schuman -seuran julkaisun nimeltään ”Kun Suomi kääntyi”. Se on hyödyllinen julkaisu tänään, jolloin yhä useammin kuulee vaatimuksia, että Suomen tulisi erota Euroopan unionista. Aivan päinvastainen oli tilanne 20 vuotta sitten!
Tässä julkaisussa kolme 1980-luvun suurta vaikuttajaa kirjoittaa Euroopan muutoksista ja Suomen reagoinnista niihin. Jermu Laine oli ministerinä kun vuonna 1985 huomattiin, että Suomea ei oltu kutsuttu mukaan Länsi-Euroopan ensimmäiseen korkean teknologian kehittämisohjelmaan Eurekaan. Ja mitä siitä olisi seurannut ja mitä Suomi sitten teki.
Leif Blomqvist oli suurlähettiläänä avainpaikalla Brysselissä, kun muutokset alkoivat ja Jaakko Iloniemi tarkkaili Euroopan muutoksia Helsingistä ylivertaisella diplomaatin kokemuksella pankinjohtajan vinkkelistä. Ystäväni Jarmo Virmavirta arvioi julkaisussa, miten Eurooppa-keskustelu tuli Suomeen Turun Sanomien päätoimittajan ja keskeisen Eurooppa-keskustelun virittäjän näkökulmasta.
Yhteinen huoli oli 1980-luvun jälkipuolella, että Suomi on jäämässä syrjään hankkeista ja prosesseista, jotka olennaisesti vaikuttavat maamme asemaan ja kansantalouteemme. Suomea uhkasi marginalisoituminen. Marginalisoitumisen torjumisesta tuli suuri kansallinen projekti, jota muuten merkittävästi hahmoteltiin Turussa.
Tämä julkaisu olisi erityisen hyödyllinen kaikille EU-kriitikoille, jotka nyt vaativat Suomen eroa unionista. Heillä on todistustaakka sekä siitä, mitä vahinkoa jäsenyys on tuonut Suomelle mutta ennen muuta siitä, mitä jäsenyydestä eroaminen tulisi merkitsemään. Miten Suomen asiaa ajettaisiin, jos jäisimme omasta tahdostamme sisämarkkinoiden ulkopuolelle, irtaantuisimme eurosta ja yhteisestä maatalouspolitiikasta.
Vaatimus EU:sta eroamisesta on niin vakava vaatimus, että sen tueksi on vaadittava realistinen vaihtoehto. Sellaista ei tosin löydy, mutta kumminkin.
Tämä uusi julkaisu on siis Terhi Suominen (toim): Kun Suomi kääntyi.
Schuman-seuran julkaisuja no 2, 2006 ja sitä voi tilata vaikka tästä: esko.antola@utu.fi. Hinta on vain 15 euroa!
huhtikuu 18th, 2006 at 9:06
Tavallisen kansan kylmäkiskoisuus EU:ta kohtaan johtunee ennen kaikkea siitä, että EU näyttää kansalaisten silmin nähtynä keskittyvän enemmän omituisten direktiivien ja muiden “turhuuksien” tehtailuun kuin Euroopan hyvinvoinnin kehittämiseen. Tuoreimpana esimerkkinä tästä toimii EU:n vaatimuksesta jo toteutettu pyöriäistarkkailijoiden palkkaaminen Suomeen.
Poliitikkojen osalta vaatimukset EU:sta ja jopa eurosta irtautumiseen lienevät pelkästään populismia. Järkisyillä yksikään poliitikko ei tosiaan pysty EU:sta eroamista perustelemaan.
EU-kriitikkojen sijasta EU-myönteinen viestintä kannattaisikin suunnata kansalaisille. Jos kansalaiset saadaan ymmärtämään, mitä hyvää EU todellisuudessa on meille merkinnyt ja voi merkitä, populismille ei jää sijaa. Tällöin keskustelu EU:sta voidaan suunnata sen kehittämiseen eikä purkamiseen.
Muuten (ihan tavallisena kansalaisena) olen sitä mieltä, että EU:sta tulisi muodostaa liittovaltio.
huhtikuu 18th, 2006 at 10:02
Kari,
Kiitos kommentista. Olen kaikesta samaa mieltä kanssasi, mukaan lukien viimeinen lauseesi!