Ruotsin maajoukkue
Sade loppui, mutta kylmää on Tukholmassa. Aamulla löysin hotelli Odenista saunan ja pienen gymin. Saunan mittari lupasi 80 astetta, mutta Tylö-kiuasta parin metrin päässä lauteista sai houkutella kauan. Muutaman kipollisen jälkeen mittari kipusi 130 asteeseen. Ilmankos tuli melkein hiki. Puukiuluun oli kekseliäästi laitettu ruokakaupan muovipussi, joka oli ystävällisesti täytetty vedellä. Heitin pussin roskiin, laitoin kiulun täyteen vettä (muutama pisara tihkui läpi) ja ilmoitin respaan suomalaistoimenpiteestä. Huomenna testataan.
Muistuivat mieleen vanhat, iloiset saunakokemukset tästä maasta. Rivitaloasunnossamme Lidingössä ei tietenkään ollut omaa saunaa, eihän se täällä ole tapana. Sveriges TV:n saunan löylykauha oli puinen, mutta haljennyt niin, että vettä mahtui vain lusikallinen. Toimittajat lukivat saunassa lehtiä, pitihän pysyä ajan tasalla. Lahdessa lapset olivat olleet vauvauinnissa, mutta miljoona-Tukholmassa ei moista ihmettä löytynyt. Mutta Mörbybadetissa Djursholmissa käytiin säännöllisesti. Löylyhuonetta edelsi puolilämmin valmistautumistila, jossa muun muassa luettiin lehtiä. Rikskonserterin Gamla Stanin vanhan pääkonttorin kellarin saunan miesten puolen kiukaassa oli niin vähän kiviä, että piti käydä ryöstämässä lisää naisten saunasta ja sittenkin loiskui putkille.
Vahvimmat saunaelämykset kertyivät vuonna 1998 Idren hiihtokeskuksessa. Mökin sauna oli pieni koppi, jossa oli kiuas ja lattialla penkki. Ladoin eteisen penkin sen päälle, suljin silmät ja kuvittelin olevani oikeassa saunassa. Mutta Idren uimahallin sauna oli kunnollinen. Mentiin Elis-pojan, kuusi vee, kanssa rehvakkaasti sisään ja ylimmälle lauteelle. Alimmalla joukko nuoria ruotsalaisia kippasi purkkiolutta sangen kovaäänisesti. Katsoimme pojan kanssa alta kulmien toisiamme ja nyökkäsimme ymmärtäväisesti. Kunnes kävi puheista ilmi, että joukkio oli Ruotsin nopeuslaskun maajoukkue, valmistautumassa seuraavan päivän maailmancupin osakilpailuun.
Aina, kun nykyäänkin näemme minkä tahansa kylpylaitoksen saunan alalauteella väkeä, katsomme pojan kanssa alta kulmien toisiamme, nyökkäämme ymmärtäväisesti ja lausumme yhteen ääneen: “Ruotsin maajoukkue”.
Lopuksi kulttuuriskadaali. Eilen maata kuohutti Abba-Björn Ulvaeuksen väitetty 87 miljoonan kruunun (9,4 miljoonaa euroa) maksamattomien verojen piilottaminen viranomaisilta hämärien pikkuyhtiöiden ja pankkien saaristoon. Tänään oli vuorossa Abba-Frida Lyngstad, mutta huomattavasti pienemmällä potilla, 12 miljoonalla kruunulla (vaivaiset 1,21 miljoonaa euroa). Ruotsi on maailman kolmanneksi suurin musiikkivejä USA:n ja Englannin jälkeen eikä tuollainen sata milliä ole edes uutinen – pikkuraha abbisteille. Mutta todellinen skandaali on noiden summien järkyttävä ero, tasa-arvon kultamaassa. Göran Perssonin hallitus huojuu.
Jätä vastaus