Huono omatunto
Myönnän, olen täysin koukussa Talouselämän päätoimittaja Pekka Seppäsen kolumneihin. Olen kuullut monien muidenkin lausuvan noin. Mutta eivät kaikki voi ajatella samalla tavalla kuin minä: ”Voi vitsi, juuri noinhan mä itsekin ajattelin”.
Niin tai näin, Pekka Seppänen kirjoittaa jälleen omia tuntojani. Tällä kertaa etätöistä. Ja siihen liittyvistä tuntemuksista. ”Kotona töitä tekevällä on aina huono omatunto.” Toteaa Pekka ja allekirjoittaa kolumninsa: Kolumnin kirjoittaja kirjoitti tämän kolumnin kotona.
Teen ihan hirveästi töitä. Aivan liikaa. Mutta samalla otan itselleni oikeuksia. Tulen usein mökiltä vasta maanantaina. Ja olen töissä kymmeneltä. Huono omatunto. Toimiston muu väki on tullut keskimäärin 8.30. Vaikka olenkin viikonloppuna vääntänyt muutaman PowerPointin tulevan viikon presentaatioihin. Tai lähden samaan paikkaan perjantaina klo 14. Huono omatunto. Jne.
Hei haloo, minähän omistan reilun enemmistön yrityksestä ja olen sen toimitusjohtaja. Mutta huono omatunto. Ihan totta.
Mikä meitä riivaa? Miksemme osaa elää? Kuka laatii standardit miten pitää käyttäytyä?
Olen yhden tai kaksi kertaa vuodessa n. sadasta Helsinki-päivästäni päiväsaikaan liikkeellä vaimoni kanssa. Jotenkin syyllistän itseni siitäkin, että kuljen käsi-kädessä hänen kanssaan. Joku saattaa vaikka nähdä. Ja varmasti näkeekin, sillä kaikkihan apinan tuntee.
Oikeasti olen sitä mieltä, että olemme uskomattoman ulkokultaisia käyttäytymisessämme. Pitää tehdä näin tai noin. Ja siihen uskotaan. Ja sen mukaan toimitaan. Mutta onko siinä mitään järkeä?
toukokuu 4th, 2006 at 7:47
Ei siinä mitään järkeä olekaan. Itse poden huonoa omaatuntoa, jos olen “myöhässä” töistä, vaikka en edes ole sopinut mistään työajoista toimiessani täysin provikkapohjalta.
Pitäisi ottaa oppia vaikkapa äidistäni. Hänellä oli tapana ottaa eläkkeelläoleva isäni aina pidemmille työkeikoille – kuskiksi. Heistä oli kovin hauskaa viettää yhteistä aikaa Suomen eri hotelleja. Ja päivisin herralla oli hyvää aikaa vaikkapa tutustua paikalliseen golftarjontaan.
Mutta takaisin kysymykseen. Minä pyrin tepastelemaan OMASSA elämässäni eteenpäin niin, kuin itsestäni parhaalta tuntuu. Käyttäytymisrajat on pakko ottaa huomioon, mutta pieni lipsunta sallittakoon.
Suksi luistaa myös itseauratulla ladulla.
toukokuu 8th, 2006 at 15:45
Pekka S. on mainio kirjoittaja – ja sitä paitsi erinomainen laulaja, vanha kunnon yyällisti!
Ei mitään järkeä, Visa! Ajat ovat muuttuneet. Mutta kuka on muuttanut aikaa?
TP