Titon maa hupenee
Eurooppa on saanut taas uuden itsenäisen pienen maan. Montenegro päätti jättää Serbian taakseen. Tämä oli tärkeä ratkaisu koko Länsi-Balkanin tilannetta ajatellen mutta myös uusi merkki Euroopan kehityksessä.
Titon Jugoslavia alkaa olla mennyttä. Elinaikanaan Tito pystyi monenlaisin keinoin pitämään maansa kasassa. Hän oli mestari hallitsemaan moninaisuutta. Jugoslavia harrasti omalaatuista sosialismia, johon liittyi ulkopolitiikassa näkyvä rooli sitoutumattomien maiden liikkeessä.
Tito oli myös Kekkosen kaveri. Molemmat johtivat maataan Neuvostoliiton varjossa. Siinä missä Suomi oli puolueeton, Tito oli liittoutumaton. Nuoreen mieleen painui kuva kahdesta jykevän oloisesta johtajasta sanomalehtikuvissa. Mieleen jäi myös rouva Tito, näyttävä ja tumma Jovanka.
Nyt perintö on hävitetty. Jugoslavian ydintä edustaa nyt Serbia yksin. Länsi-Balkanin maat ovat melkoinen päänsärky Euroopan unionille, jonka pitäisi jollakin tavalla löytää keinot vakauden, demokratian ja taloudellisen kehityksen varmistamiseksi alueella. On siinä Rehnin Ollilla tekemistä!
Eurooppa on yhä selkeämmin pienten valtioiden maanosa. Nykyisessä EU:ssa on 25 jäsentä, joista 19 on pieniä tai keskisuuria maita. Varsinaisia pieniä maita on kuusi kappaletta, Latvia niistä suurimpana, 2,2 miljoonaa asukasta.
Montenegro menisi EU:n jäsenenä lähelle Kyprosta. Ja lisää pieniä on tulossa. Jos Martti Ahtisaari onnistuu, on meillä pian 1,8 miljoonan Kosovo itsenäisenä. Makedonia on samaa kokoluokkaa.
Monien muiden haasteiden rinnalla on muhiva kysymys pienten ja suurten itsenäisten maiden suhteista. Merkkejä on siitä, että kuusi isoa maata EU:ssa haluaisivat ottaa näkyvämpää roolia. Hermostuvatko suuret pienten määrän kasvusta? Pitäisikö pienten ryhdistäytyä?
Jätä vastaus