Valiosuomea
Kirjoitin Kannuvalimossa huhtikuun kolmantena otsikolla Moro, moro vaa – päivä pilalla? Valion maitotölkkien uusista lehmistä, jotka ovat mielestäni graafisesti ala-arvoisia, vastenmielisiä hirviöitä. Toivoin, että Valio pelastaisi aamumme ja teurastaisi kantturansa. Toisin kävi. Valio pönkitti elukoiden asemaa nimikilpailulla. Ajattelin itsekin lähettää ehdotuksen: Lordi, Amen, Kita, Awa, Ox, mutta onneksi jäi tekemättä, koska noista hirviöistä on sittemmin tullut mitä sympaattisimpia ja kansallissankarillisimpia otuksia. Nimikilpailuun tuli Valion ilmoituksen mukaan 40.000 ehdotusta. Voittajien valinta kuulostaa siltä, että kyseessä olisi ollut niin sanottu nollakilpailu: kotiemme aamiaispöytää kaunistavat vastedes Mimmi, Mansikki, Heluna ja Onnekas.
Hyvin toteutettu kampanja siis. En kuitenkaan suostu tuijottamaan noita tölkkejä kotonani, vaan saastutan mieluummin ympäristöä hakemalla autolla Ingmanin tai Satakunnan Osuusmeijerin maitoa kaukaisemmasta marketista, sillä lähikauppamme ei tarjoa vaihtoehtoja Valion purkeille.
Kurkistin tätä kirjoitusta varten myös Valion kotisivuja. Nopea selailu osoittaa, että maitotölkkien kylkien ihmeellisten tuotemainosten valiosuomenkieli kukoistaa niin kotisivujen tuote-esittelyissä kuin tiedotteissa – kilpailu-uutisessa oli kymmenisen kielikorvaan pistävää hammastikkua (muun muassa lehmän nimi He-luna, serenadi kuulleko?; sivun alalaidan määräyksen mukaisesti: lainauksen tietolähde on Valion sähköinen tietopalvelu osoitteessa www.valio.fi.), ja muilta sivuilta löytyi etsimättäkin tusinoittain kielellisiä rikkaruohoja. Ilmeisesti yrityksen kaikkein korkeimmalla tasolla on tehty päätös, että Valio-juusto ja kaikki muut, eriskummallisetkin tuotenimet kirjoitetaan vastoin ohjeita erikseen, ilman yhdysviivaa (Valio juusto). Mutta kun tölkin tuotemainoksessa lukee:
Valio maustettu
ruokakerma
3 juustoa
2,5 dl, UHT, HYLA,
niin alkaa tietysti askarruttaa, mitä siinä oikeasti pitäisi lukea. Erikoiseksi tapauksen tekee se, että välillä kaikki sujuu, ja toisessa paikassa ihmeellisesti kirjoitettu onkin toisaalla aivan oikein. Eli Valiolla on kuin onkin joku, jolle suomen kieli on tärkeää ja joka osaa sitä moitteettomasti, mutta hän ei ole sama henkilö, jolla on vastuu kaiken kirjoitetun ja painetun tarkistamisesta.
En halua, että Valio ja moni muu yritys kyseenalaistavat sen, jota lapsilleni yritetään opettaa koulussa: meidän oman äidinkielemme. Siksi en halua kannattaa omilla kulutusvalinnoillani sellaisia yrityksiä, joille kielenkäyttö ei ole tärkeätä. Jos näin yksinkertaisia asioita ei hallita, en uskalla luottaa myöskään siihen, että se minulle kaupattava varsinainen tuote on kunnolla valmistettu.
toukokuu 27th, 2006 at 9:43
Ehkä Valion oikeuskirjoituskirjoituskäytännön mukaan jonkun lehmän nimeksi voisi laittaa Muu Rikki.
toukokuu 29th, 2006 at 12:27
Valiolta puuttuu ilmiselvästi kunnon kontrolli siitä kuka niitä sivuja päivittää. Valion kaltaisessa isossa organisaatiossa pääkäyttäjän pitää osata kontrolloida sivuston sisältöä niin, ettei mainitsemiasi kielivirheitä tapahdu. Toiseksi, jos ja kun sivustoa päivittää useampi kuin yksi henkilö, niin silloinkin pitäisi pyrkiä siihen että kaikki materiaali kulkee yhden ja saman kontrollipisteen kautta. Meillä jokaisella on oma tyylimme kirjoittaa ja se ei voi olla vaikuttamatta siihen, että sivuston kokonaisilme kärsii yhtenäisen linjan puutteesta.
toukokuu 30th, 2006 at 22:58
Terve, Mike! Hehheh – yhtäkkiä hirviöt tuntuvatkin inhimillisemmiltä…
Ja Tero! Voi vain kuvitella, Valiolla saattaa olla markkinatouhuissa aikamoinen porukka huseeraamassa. Eikä kukaan niistä lue firman omia kotisivuja?
Olen muuten saanut pari kommenttia jutun lukeneilta, jotka eivät halua julkisesti puolustaa mainosgraafikkojen kielenkäyttöä. Kommentanttien (eivät ole itse alalla) mukaan on tärkeämpää, miltä tuotteen nimi purkin kyljessä NÄYTTÄÄ kuin se, että se olisi SUOMEA. Itsekin paljon ja kauan grafiikan tilaaja-”copyna” huseeranneena äidinkielen tiukkana puolustajana uskallan olla eri mieltä. Itse valvomieni tuotteiden kanssa olen aina vaatinut, että kieli säilyy. Se tavuviivan tynkä tai muu oikeakielisyyden kukkanen on saatu aina mahtumaan muun muassa yhdyssanan keskelle riviä vaihdettaessa. Ja sitten se graafikko on kyllä itsekin ollut sitä mieltä, että ei se nyt niin kauhealta näytäkään (kun se asiakas on kuulemma aina oikeassa). Toisilta graafikoilta se kielellinen tuotos taasen irtoaa automaattisesti, syvältä sydämestä.
Pyydän varmuuden vuoksi lukijoiltani nöyrimmästi anteeksi ajoittaista jyrkkyyttäni, mutta kun olen ollut Suomen Arvostelijain Liiton jäsen jo 27 vuotta, niin onhan kuntoa pidettävä yllä muuallakin kuin kotona ruokapöydän ääressä.
t. T(iukka)-P(ipo)
toukokuu 30th, 2006 at 23:25
Uskallan olla osittain eri mieltä siitä pitääkö kieltä aina kunniottaa. Mielestäni se on vain rikkaus, kun pystytään muuntamaan kieltä (vaikka se sitten tapahtuukin mainonnan ehdoilla).
Mutta totta tosiaan, ei graafikko voi murskata oikeakielisyyttä sillä tekosyyllä, että visuaalinen ilme kärsii tekstin takia. Silloin herra graafikko on käsittänyt koko homman väärin, koska yhtenä tavoitteenahan on loppujen lopuksi saada teksti ja kuva kulkemaan käsi kädessä.