Vaikeaa journalismia
Viikonloppu oli synkkä uutisissa. Tapahtui asioita, jotka saivat aikaan melkoista myllerrystä ainakin omassa päässäni. Toivottavasti muidenkin.
En nyt tarkoita luonnonkatastrofeja ja niiden uhreja, vaan Kari S. Tikan raakaa surmaa ja Porvoon tuhopolttoa. Kumpikin on journalistisesti haastava juttu, sillä niihin liittyy järjenvastainen rikos. Ja paljon tunnetta.
Jossain vaiheessa sunnuntai-aamua napsautin teksti-tv:n auki. Siellä luki: Kari S. Tikka on kuollut. Hämmennyin kahdesta syystä: ensinnä minua aina potkaisee elinvoimaisen ihmisen kuolinuutinen, toiseksi media. Miksi Ylen teksti-tv:n etusivulla? Menin uutiseen ja hälytyskellot soivat taas. Jutussa on jotain perin outoa, ajattelin.
Kävin päivän mittaan eri nettiuutisissa ja luin mitä asiasta kirjoitettiin. Palaset alkoivat hahmottua, viimeistään eilen aamun lehdet luettuani. Mutta kukaan ei kirjoita asiaa hienotunteisuussyistä auki.
Paitsi tänään Seija Sartti aamun Hesarin upeassa negrologissa. Siinä sanottiin kaikki mitä asiasta normaalisti kiinnostunut haluaa tietää ja enemmänkin. Se on hienoa journalismia!
Miksi lehtien uutisissa naiskuljettaja ajoi auton seinään, ulkomaalaismiehet tappelivat? Mikä on uutisen kannalta merkittävää?
Joku kirjoitti juuri jossain negrologin laadinnasta. Hyvässä muistokirjoituksessa olennaisinta on hahmottaa minkälainen ihminen oli ja elikö hän hyvän elämän enemmänkin kuin se mitä hän teki. Uutismielessä, silloin kun siihen liittyy myös se funktio, pitää kertoa se mihin ihminen kuoli. Sillä se ymmärrettävästi kiinnostaa ja tekee omaisten elämän helpommaksi.
Tältäkin pohjalta ajatellen Sartti kirjoitti huikean hienon tekstin.
PS. Lukekaapa viisas näkökulma Porvoon murhenäytelmään täältä!
toukokuu 30th, 2006 at 15:34
Kiitos vinkeistä. molemmat postaukset ansaitsevat täyden kympin.
toukokuu 30th, 2006 at 20:58
Seija Sartti kirjoittaa upeasti. Hän kertoo asiasta tarinan muodossa, eikä hyökkää hyeenana mediahaaskalle. Vaikka tapaus onkin surullinen, niin Sartti jättää haikean hymyn lukijan kasvoille. Näin Kari S. Tikkakin olisi halunnut.