Olen asunut perheen kera juhannuksesta alkaen taas mökillä. Viittasin kesästressiä-tarinassani kaikenlaisiin osoitteenmuutoksiin. Ja kehuin eri tahoja hyvin esitäytetyistä muutosilmoituksista.

Tein muutosilmoituksen Postiinkin ohjeiden mukaisesti. Ihmettelin, ettei postia tipu kun sitä normaalisti tulee läjäpäin. Niinpä kävin kaupungissa ja havaitsin, että siellähän ne, juhannuksenjälkeiset postit. En hämmästynyt, sillä näin kävi viime vuonnakin samassa puuhassa.

Soittamaan taas valtakunnalliseen palvelunumeroon (jee!) 0200 71000. Soitin mökin lankapuhelimesta. Puhelu hyytyi alkuunsa kun koneeni ei ollutkaan äänitaajuuspuhelin, joka olisi ymmärtänyt näppäimellä 1 siirtyä oikeaan palveluun.

Uusi soitto kännykällä. Kymmenkunta minuuttia palveluääntä ja vastaus. Asiallinen ja ammattitaitoinen palvelija totesi osoitteenmuutoksen olevan asianmukaisesti tehty ja alkaneen 23.6. Samalla hän ihmetteli, että näitä soittoja tulee aika lailla paljon. Yhdessä totesimme, että jonkun varmaan kannattaisi Postissa pysähtyä miettimään: miksi? (Puhelu kesti 15:07.)

Huomenna siis postia ei tule minnekään, koska onnistunut kääntäminen tarkoittaa aina yhden päivän viivettä. Jännitän jo perjantaita. Samainen Posti kuljettaa Turun Sanomat, Hesarin, Kauppalehden ja Taloussanomat täsmällisesti. Olisiko ongelma omassa pesässä?

PS. Jatkoin myös toissapäivänä esittelemäni kadonneen syntymäpäiväpaketin metsästystä. Tänään se selvisi: paketti on kadonneitten pakettien taivaassa. Me emme tiedä (kun emme varsinaisesti edes voi tietää mistä paketti on lähetetty, mutta kun kuitenkin tiedämme), lähettäjä, kummitäti oli eilen hävittänyt tositteen kun ’perilletulosta’ oli jo viikko aikaa. Ja Postihan ei todellakaan tiedä mitään. Kannuvalimo seuraa herkeämättömällä mielenkiinnolla 2000-luvun edistyksellisimmän logistiikka- ja palvelujärjestelmän kuluttajalle näkyviä kasvoja.

Tyttäreni täytti 20 vuotta seitsemän päivää sitten. Hänen ihana kummitätinsä lähetti postitse paketin, joka saapui postitoimipaikkaan oikeana päivänä. Pstista soitettiin ja kysyttiin, ollaanko kotona samana päivänä klo 18-20. Totesin (sattumalta kotona olleena), ettei valitettavasti olla. Pakettiin oli maksettu kotiinkuljetusmaksu, joka ei ole ihan halpa.

Olemme nyt soittaneet lähi-Pstiin* kolme-neljä kertaa, käyneet ko. pstissa kaksi kertaa, eikä meillä ole harmainta aavistusta, missä paketti on.

Logistiikka on 2000-luvun juttu! Ja Psti on sen osaaja? Voisiko se hoitaa kotiinkuljetuksen sinne ja silloin kun kotona ollaan?

Ja kenen ongelma asia on? Meidän, lähettäjän vai sen kenelle palvelusta on maksettu?

PS. Kuvassa Pstin logo

*se vaatii nokkeluutta löytää puhelinnumero sellaiseen

Viisi juhannusta ja viisi joulua, neljä vuotta ja 192 päivää, sitten alkaa Turun Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi. Olin aluksi mukana suunnittelutiimissä, jolle julistin kolmetoista teesiäni kokouksessa 16.1.2004. Olen edelleenkin samaa mieltä kuin puolitoista vuotta sitten!

1. 2011 on ajattelutapa.

2. 2011:ssa ei ole sektoreita, esimerkiksi kulttuurille omaa. Ajattelu on kokonaista ja kokonaisvaltaista. 2011 ei tarkoita ”kulttuuri”pääkaupunkivuotta, vaan ”kulttuuri” tarkoittaa kaikkea ihmisten, turkulaisten aiemmin historian aikana aikaansaamaa sekä vuoden ansiosta syntyvää. Koko Turku on ”kulttuuria”, ”kulttuuri” ja ”taide” vain sen ilmenemismuotoja muiden joukossa. 2011 ei ole ”kulttuuri-ihmisten” juhlavuosi, vaan turkulaisten juhlavuosi.

3. 2011 on Turun koko hallinnolle kulttuurillinen ajattelutapa, jonka on onnistumisen ja 2011:n jälkeisen ajan hyödyn maksimoimiseksi ulotuttava koko kaupungin hallintoon kaupunginvaltuustosta ja kaupunginhallituksesta virastoihin ja laitoksiin, luottamusmiehistä virkamiehiin.

4. 2011 tehdään ensisijaisesti turkulaisille, sillä sen vaikutukset pysyvät, mahdollisesti kymmeniä, jopa satoja vuosia. Linna ja tuomiokirkkokin rakennettiin turkulaisille.

5. 2011 vie Turun portaita ylöspäin kohti asemia, joissa se on aiemmin ollut satoja vuosia. 2011:n jälkeen Turku säilyttää uuden asemansa ja vahvistaa sitä edelleen suunnitelmallisesti.

6. 2001:n kansainvälinen vaikutus on hetkellinen. Sitä voi pidentää ja tehostaa tehokkailla ja mahdollisesti pysyvillä jatkotoimilla.

7. 2011 rakentaa kaupungille verkostoja, joita käytetään hyväksi jo ennen 2011:ta ja erityisesti 2011:n jälkeen.

8. 2011 rakentaa Turkua vision näköiseksi. Visio on huima, mutta selkeä, tarpeeksi yksinkertainen ja ymmärrettävä ja sen toteutumista voidaan mitata. Visio rakennetaan avoimella, rohkealla ja ennakkoluulottomalla ajattelulla.

9. 2011 luo Turulle uuden imagon ja profiilin sekä vahvistaa vanhan myönteisiä puolia. Imagon ja profiilin rakentaminen tapahtuu ammattimaisesti.

10. 2011 rakentaa, kasvattaa, vahvistaa turkulaisen identiteettiä. 2011:n jälkeen turkulainen on ylpeä omasta kaupungistaan ja turkulaisuudestaan.

11. 2011 vaatii omistautumista, sisäistämistä, sitoutumista, heittäytymistä.

12. 2011 ei ole ryppyotsainen. 2011 on iloinen asia.

13. 20.11. on Turkulaisen kulttuurin päivä, erityisesti lasten. Joka päivä klo 20.11 pohditaan minuutin ajan rauhassa ja hiljaisuudessa suuria, iloisia ja hulluja kulttuuriajatuksia.

Kuva: Turun filharmonisen orkesterin viides Aurapromenaari vuonna 2005, yksi konserteista Förillä matkalla Åbosta Turkuun (TPH)

Ihanaa Juhannuspäivää, arvoisat kannuveljet ja lukijamme! Ei sanaakaan jalkapallosta? Ollaanko kaikki jääkiekkofaneja?
En ole uhrannut viime päivinä kovin paljon aktiivista aikaa jalkapallolle tv:n ääressä. Ruotsin ottelut olen kyllä katsonut. Kun Suomi ei ole mukana (mutta voitettiinhan Euroovisutkin…), hurraan aina Ruotsille kuten ehkä jo tämänkin palstan lukijat ovat huomanneet.

Jalkapallo näyttää televisiossa kuin hidastetulta elämältä – ja hidastukset siis hidastetulta hidastukselta. Iso pallo ei lähde jalasta yli kahtasataa niin kuin tennispallo mailasta tai (melkein) kiekko lavasta. Jalkapallon liikkeet ovat suuria ja laajakaarisia, leijuvia ja rullaavia. Pallon päätyminen vastustajan verkkoon on pitkän älyllisen järjestelyn lopputulos (paitsi kun maalivahti potkaisee pallon yhdellä pompulla vastaustajakollegan selän taakse – älyllistä toki sekin!). Ottelusta voi jäädä hyvä mieli, vaikka tulos on 0 – 0, sillä pieniä estettisiä nautintoja vilisee puolessatoista tunnissa.

Ruotsin ja Englannin ottelu viime tiistaina oli hyvää viihdettä. Ilmeisesti keltapaidat todella halusivat jatkaa 38 vuoden häviötöntä putkea, koska laittoivat pallon suorastaan väkisin toisten kuninkaallisten verkkoon ottelun loppuhetkillä. Seuraavaksi Ruotsi kaataakin tänään sitten jo Saksan. Mutta ilman Tomas Brolinia, vuoden 1994 voitetun pronssiottelun (4 – 0 Bulgariaa vastaan) sankaria – se ei yllä mitaliotteluihin! Vai yltääkö?

Uudet perunat tulevat juhannuksena pöytään, se on aina ollut niin. Viime aikoina on totuttu siihen, että lakkiaisissa jo on ollut uutta avomaan perunaa, sillä saaristossa pellot ovat olleet useimpina vuosina jo maaliskuun lopussa istutuskunnossa. Tänä vuonna ei ollut näin vaan peruna tuli vasta nyt. Hyvä edes niin!

Uuden perunan peseminen on myös oma juttunsa. Onneksi moderni teknologia tarjoaa siihenkin apua. Kas tässä:

Sähkökäyttöinen uuden perunan pesin

Tämä laite on kaikkien keittiön apuvälineiden äiti, isä ja vaikka mitä. Sillä paitsi että se on korni ja tuntuu vitsiltä, se on mahtava!

Laite koostuu ennestään (toivottavasti) omistetusta akku- tai sähkökäyttöisestä porakoneesta sekä vartavasten ostettavasta pyöreävartisesta ja -päisestä wc-harjasta! Harjan varsi katkaistaan ja laitetaan poran istukkaan. Perunat ämpäriin, vettä päälle ja ”wrooomm!”. Puhdaskylkiset uudet perunat loistavat kuin…

Uusien perunoiden keittäminen

Pese perunat hyvin. Uusien perunoiden pitää loistaa hohtavan valkean keltaisina pöydässä. Laita perunat astiaan ja peitä raikkaalla vedellä. Mittaa ruokalusikallinen, alle. 20 g, karkeaa suolaa vesilitraa kohti. Keitä vesi kiehuvaksi, lisää reilusti tillin varsia ja perunat. Keitä kevyesti poreillen kunnes perunat ovat lähes kypsiä (kokeile hammastikulla, terävän pikkuveitsen kärjellä tms.). Kaada vesi pois. Anna höyryjen myös tasaantua. Laita muutama arkki talouspaperia perunoiden päälle ja sulje kansi. Perunat kypsyvät lopullisesti ja ovat juuri parhaimmillaan tarjottavaksi. Tämä tapa pitää perunat ryhdissä myös pienen odottamisen ajan.

Kannuvalimo toivottaa iloista juhannusta! Uutta taas jussin jälkeen.

Kuningas Kustaa III lähetti siis nuoren hovikapellimestarinsa Joseph Martin Krausin tutustumaan Keski- ja Etelä-Euroopan tuoreeseen teatteriarkkitehtuuriin. Euroopan-matkallaan Kraus omisti uuden sinfoniansa itselleen Joseph Haydnille, ja vanha mestari ylisti säveltäjän taitoja. Musiikillisesti tärkeämpää oli kuitenkin Christoph Willibald Gluckin (1714 – 1787) tapaaminen – kollegoista tuli hyviä ystäviä. Italialainen ja ranskalainen musiikkielämä ei tehnyt Krausiin suurta vaikutusta; mutta raportoituaan kokemuksistaan paikan päällä Pariisissa kuninkaalleen (joka oli kuuluisalla matkallaan salanimellä Haagan kreivi), hän joutui jäämään kaupunkiin vielä kahdeksi vuodeksi. Palattuaan vihdoin Tukholmaan Kraus sai huomata, että hovijuonittelijat olivat vieneet häneltä työpaikan. Kustaa III nimitti hänet kuitenkin ensimmäiseksi hovikapellimestariksi Uttinin jälkeen. Virka teetti valtavasti sävellystöitä, sillä varsinaiset hovisäveltäjät saattoivat laistaa omistaan innokkaan ja kohteliaan Krausin ansiosta – saksalainen oli ilmeisesti ainoa hovitaiteilija, joka ei koskaan juonitellut eikä nöyristellyt, mikä nosti hänet myös kuninkaan suosikiksi.

Krausin musiikissa yhdistyvät saksalaisen varhaisromantiikan Sturm und Drang wieniläisklassismin herkkyyteen, samalla kun Gluckin uudistukset saivat hänestä pohjoisen esitaistelijan. Kraus kirjoitti kaikkiaan 208 teosta, joista osa on kadonnut. Luettelossa on muiden muassa kaksi oratoriota ja 15 muuta kirkollista teosta, 19 näyttämöteosta (mm. neljä oopperaa, kolme laulunäytelmää ja neljä balettimusiikkia), seitsemän maallista kantaattia, 20 konserttiaariaa (kuudelle eri kielelle) sekä 21 sinfoniaa ja viisi konserttoa ynnä runsaasti kamarimusiikkia, muiden muassa 16 jousikvartettoa.

Kuningas Kustaa III joutui maaliskuussa 1792 oopperanaamiaisissa hyvin suunnitellun salamurhan uhriksi ja kuoli parin viikon päästä.
Ensimmäinen hovikapellimestari Kraus sai kirjoitettavakseen ja johdettavakseen kaksi teosta, sinfonian (“Bisättningsmusiken) ja kantaatin kuninkaansa muistolle.
Joseph Krausille molempien teosten säveltäminen oli äärimmäisen vaikeaa. Kuninkaasta oli tullut hänelle sekä tukija että henkilökohtainen ystävä, ja teoksista, jotka molemmat lukeutuvat hänen hienoimpiinsa, kuuluu syvä henkilökohtainen järkytys. Jo vuosia liiasta työmäärästä – säveltämisestä, ja Hovikapellin johtamisesta – aliravitsemuksesta ja huonoista asuinoloista kärsinyt säveltäjä oli jo kauan sairastanut tuberkuloosia. Hän kuoli 36-vuotiaana 15. joulukuuta 1792, vain vähän yli kahdeksan kuukautta kuninkaansa jälkeen. Hänen viimeisestä teoksestaan eli Kustaa III:n hautajaiskantaatista tuli myös hänen oma requieminsä, sillä se esitettiin toisen kerran hänen hautajaisissaan. Hänen ystävänsä kantoivat hänen arkkunsa Brunnsvikenin yli jäätä myöten Bergshamraan, jonka luonnonkauniilta Tivolinniemeltä Joseph Martin Kraus sai viimeisen leposijansa.

Suositus: 250 vuotta sitten syntyneen Joseph Martin Krausin musiikkia on runsaasti myös levyillä: esimerkiksi sinfoniosita, oopperasta Proserpin sekä Kustaa III:n koko hautajaismusikista voi nauttia parhaiten puolikuivan valkoviinin kera!

(Viiniksi mainio valinta on Trimbachin Pinot Gris Reserve. Hedelmäisen raikas viini lähtee Alkosta mukaan 15,95 euron hinnalla, kertoo Visa.)

Saksalainen kauppaketju Lidl myy Suomessa suomalaista ruokaa vain mikäli kuluttajat sitä haluavat. — Kotimaisuus ei ole meille itsetarkoitus, mutta meillä on hyvä kotimainen valikoima, jota ulkomaiset tuotteet täydentävät.

Näin kommentoi Lidilin toimitusjohtaja Antti Tiitola kun saksalaisen kauppaketjun sadas myymälä avattiin Ouluun.

Olisiko ilmassa hieman aiemmin sanotun takaisin vetämistä? Lidil ei ilmeisesti ole päässyt tavoitteeseensa Suomessa, se käy ilmi monesta asiasta, mm. tiedotuspolitiikan muutoksesta (vaikka ei tulostietoja vieläkään anneta), tuotesortimentin muutoksesta jne.

Koteihin jaettu juhannusviikon tarjoukset sisältävä mainoslehtinen on mielenkiintoista luettavaa: tarjouksessa on Atrian, HK-ruokatalon, Jalostajan, Felix-Abban ym. suomalaisten brandien tuotteita.

Suomalaiset ovat ilmeisesti tahtonsa ilmaisseet, eikä Lidil uskalla lähteä kaupan juhlaviikkoon ilman suomalaisia huippubrändejä. Vai mitä on sanottava siitä, että keskioluen hintarallin aiheuttaja pistää sisäänvetotuotteekseen Karhu-oluen!

Eikä siinä vielä kaikki! Tarjouslehdessä komeilee rinnakkain tarjouksissa sekä Auran, että Turun sinapit. Sitä voisi kutsua jo varmuuden maksimoinniksi.
–
Tuulettaminen oluen hintakilpailun loppumisella taisi olla ennenaikaista, sillä tämän aamun lehdissä totuus seisoo: joka paikassa on olut sisäänvetoartikkelina käsittämättömän halpaan hintaan. Litrahinnat monipakkauksissa ovat selvästi alle puolet yksittäin ostettavan tuotteen hinnasta. Litrahinnat vaihtelevat välillä 1.38-1.68 e.

Mielenkiintoista on, että markkinaosuuksien ostopuuhissa näyttää häärivän lähes pelkästään Sinebrychoff. Kallista puuhaa.

PS. Kirjoittelen tätä Pasilan aseman Baguette-kahvilassa ja hörpin cafe lattea. Maitokahvin litrahinta n. 13 euroa ( 3,20 annos). Ei se tyhmä ole joka pyytää, vaan se, joka maksaa…

Wolfgang Amadé Mozart syntyi 27.1.1756 Salzburgissa. Saman vuoden kesäkuun 20. päivänä näki päivänvalon eteläsaksalaisessa pikkukaupungissa Miltenberg am Mainissa (ei siis kovinkaan kaukana Mozartin syntymäkodista) Joseph Martin Kraus, josta oli Mozartin tavoin tuleva kuninkaallisen hovin muusikko. Heidän tiensä kohtasivat Wienissä, sillä Kraus asui matkoillaan jonkin aikaa miltei Mozartin naapuritalossa, mutta ilmeisesti he eivät koskaan tavanneet toisiaan. Kun koko musiikkimaailma vuonna 2006 viettää Mozartin syntymän 250-vuotisjuhlavuotta, Krausia tuskin muistetaan maailman musiikkimetropoleissa. Mutta kuinka monen klassismin ajan säveltäjän musiikki on ylipäätään jäänyt elämään? Kolmen?

Joseph Kraus syntyi kaupunginkirjurin pojaksi. Sivistyneen ja varakkaan perheen lahjakas vesa lähetettiin ensin opiskelemaan musiikkia Mannheimiin, joka oli aikansa maineikkaimman orkesterin ympärillä kehittynyt yhdeksi Euroopan merkittävimmistä musiikkikeskuksista. Kraus opiskeli jesuiittakymnaasissa ja musiikkiseminaarissa ja tutustui muiden muassa Turussakin ahkerasti soitettuun säveltäjään Christian Cannabichiin (1731-1798) sekä Georg Joseph (eli Abbé) Vogleriin (1749 – 1814), tulevaan Hoosianna-hymnin säveltäjään, joka oli aikoinaan päätyvä hovisäveltäjäksi ja Krausin kilpailijaksi Tukholmaan. Isä Kraus määräsi Josephin sitten kohti virkamiesuraa lukemaan filosofiaa ja lakia Mainzin, Erfurtin sekä Göttingenin yliopistoon. Viimeksi mainitussa hän ryhtyi kirjoittamaan ja liittyi kirjalliseen seuraan, jossa hän innostui varhaisromantiikan vahvojen tunteiden värittämistä taideaatteista. Hän tapasi myös ruotsalaisen kirjallisuusmiehen Carl Stridsbergiin, joka sai nuoren säveltäjä-kirjalija-runoilijan houkutelluksi Tukholmaan lupailemalla hänelle ”teatteri- tai orkesterihommia” euroopankuulussa kustaviaanisessa hovissa.

Joseph Kraus päätti nuoruuden seikkailumielellä lähteä Stridsbergin matkaan kokeilemaan onneaan Tukholmaan. Ruotsin pääkaupunki oli niin likainen, että laivat eivät Skeppsbrolla päässeet kymmentä metriä lähemmäs laituria vedessä kelluvien jätteiden takia. Kaupungin keskusta, nykyinen Gamla Stan, haisi loalle, kun jäteämpärit tyhjennettiin talojen yläkerroistakin suoraan katuojiin (jotka ovat edelleen paikallaan, katselkaapa jalkoihinne ensi kerralla Tukholmassa!). Iloiselle ja iloluontoiselle Krausille ensimmäiset Tukholman-vuodet olivat pettymys, sillä monista yrityksistä huolimatta hän ei päässyt sisälle Kustaa III:n hoviin eikä saanut palkallista työtä.

Kustaa III oli kymmenen vuotta Krausia vanhempi. Nuorelle Krausille ei siis yksinkertaisesti ollut tilaa Kustaan hovissa, hovisäveltäjiä oli käytävät täynnä. Hän eli köyhänä ja nälkäisenä Götgatanilla Tukholman Söderissä. Toisella puolella katua asui nerokas runoilija ja musikantti Carl Michael Bellman, josta tuli yksi hänen parhaista ystävistään. Sattumalta Joseph Kraus sai kuulla, että kuningas haluaisi musiikkia yhdessä hovirunoilija Kellgrenin kanssa tekemäänsä oopperalibrettoon nimeltä Proserpin. Ensi-illasta tuli menestys ja Kraus sai heti kiinnityksen toiseksi hovikapellimestariksi. Hän sai myös toisen sävellystilauksen uuden eli nykyisen oopperatalon juhlallisiin avajaisiin. Ooppera Aeneas Karthagossa peruutettiin kuitenkin, kun pääosanesittäjä, sopraano Carolina Müller pakeni velkojiaan Saksaan.

Kuningas oli vähitellen alkanut käyttää aikaansa yhä enemmän taiteisiin ja yhä vähemmän maansa johtamiseen. Hän määräsikin luottomiehensä Krausin matkustamaan Keski-Eurooppaan tutustumaan teattereiden arkkitehtuuriin, näyttämötekniikkaan ja toimintaan. Neljän vuoden pituisella (1782 – 86) matkalla Kraus vietti pitkiä aikoja Saksassa, Itävallassa, Italiassa, Englannissa ja Ranskassa. Hän asui Wienissä Mozartin naapurissa – ja ainakin näki hänet, vaikkei todennäköisesti tavannutkaan – sekä tutustui Joseph Haydniin (1732 – 1809), joka vei hänet myös Esterházyn hoviin.

Mutta mitä vielä tapahtui ennen vuoden 1792 loppua – jolloin sekä Kustaa III että Joseph Martin Kraus jo lepäsivät haudan levossa? Siitä enemmän huomenna, samalla Kannukanavalla!

”Ruotsi ei suinkaan liittynyt Euroopan Unioniin, vaan Euroopan Unioni Ruotsiin”, pilailtiin naapurimaassamme (ja erityisesti naapurimaaSTAmme) aikoinaan, kun Ruotsikin vääntäytyi mukaan eurooppalaiseen yhteistyöhön. Vähän samalla tavalla me turkulaiset voisimme nyt röyhistellä rintojamme, kun Eurooppa liittyy Turkuun vuonna 2011.

Kilpalaulannan lopputulos tuntui koko valintaprosessin ajan niin itsestään selvältä, että monella luottamushenkilöllä kaupungintalossa ja varsinkin virkamiehillä kaupunginkansliassa tuntui olevan vaikeuksia asennoitua suureen hankkeeseen. Turun kaupunginmuuri on niin korkea, että sen yli on mahdotonta nähdä, mitä muualla maailmassa tapahtuu. On voinut olla ”Kulttuurikaupunki” osoittamatta, että oikeasti ON kulttuurikaupunki, vain olemalla Turku.

Kulttuuriministerin asettama 2011-arviointityöryhmä teki kaukonäköisen ratkaisun jättämällä arviointikriteereissään huomioimatta kandidaattien kulttuuritoiminnan nykytilan. Tärkeintä oli visio ja halu toteuttaa se, mikä tuli parhaiten esille juuri Turun hakemuksessa. Kaupungin jokaisen oman kulttuurilaitoksen valtakunnallinen ainutlaatuisuus ja toiminnan suurtakin julkisuutta saaneet huiput ohitettiin hakemuksessa, ilmeisesti siksi, että niitä ei ollut kyetty saavuttamaan kaupungin määräämissä budjettiraameissa. Siten näitä huippuja, esimerkiksi orkesterin Lentävää hollantilaista ja teatterin Elisabeth-musikaalia, ei siis ikään kuin ole ollut edes olemassa. Tosiasia on, että yksikään Turun oma kulttuurilaitos ei nykybudjetillaan kykene selviytymään edes perustehtäviensä hoidosta. Työtä on kuitenkin niissä tehty vanhanaikaisen, epäammattimaisen päätöksenteko-organisaation kovassa painostuksessa, sielulla ja sydämellä, loisteliain tuloksin.

Mutta nyt aurinko paistaa Turun kulttuuriudelle ja koko kaupungin tulevaisuudelle. Vuoden 2011 huiman budjetin tulopuoli voidaan varmasti toteuttaa, kunhan työ aloitetaan jo tänään. Kaupungilla on ainutlaatuinen tilaisuus saada itselleen, ei pelkästään kulttuurilleen, suuri ja myönteinen julkisuus ja sitä kautta niin taloudellisia kuin henkisiä voimavaroja. Ensimmäiseksi pitää kuitenkin nähdä kaupungin toiminta ja sen suunnittelu kokonaisuutena, ikään kuin koko suurena ja maukkaana pizzana eikä vain muutamana isona siivuna tai kymmeninä pieninä haarukallisina. Samalla voidaan siirtyä jo vanhentuneesta budjettirakenteesta moderniin, tavoitehakuiseen, niin kaupungin kuin sen jokaisen veronmaksajan kannalta tuottavimpaan ajatteluun:

1. Mietitään ja päätetään, mitä kaupunki haluaa kulttuuriltaan, niin omilta kulttuurilaitoksiltaan kuin koko laajalta, monipuoliselta ja tasokkaalta ammatti- ja harrastekentältään. 2. Käytetään kulttuuria hyväksi kaupungin strategisessa ja taloussuunnittelussa sekä viestinnässä aktiivisesti, ammattitaitoisesti ja luovasti. 3. Tehdään budjettiraamit vuoteen 2012 asti näiden suunnitelmien mukaisiksi.

Tällainen ajattelu vaatii monilta hallinnon jääräpäiltä täydellistä ajattelun muutosta ja keskeisissä virastoissa myös henkilövaihdoksia. Kulttuurin tärkeimpiä päätöksiä on tehty kauan ja paljon keskushallinnon väliportaissa, joita ei ole sitonut kaupungin ylväät kulttuuritavoitteet, eli esimerkiksi talous-, henkilö- ja lakiasiainhallinnossa sekä Tilalaitoksella. Eilisestä lähtien nämäkin on sidottu kaupungin Suureen Tavoitteeseen. Myös henkilörekrytoinnissa alkaa uusi aika: kaupungin virkoihin ei enää kutsuta ”sopivia”, vaan päteviä, avara- ja kauaskatseisia, luovia, kielitaitoisia eurooppalaisia.

2011 ei ole vain Turun 777-vuotisen historian suurin Tapaus. Se on ajattelutapa. Eurooppa liittyy Turkuun. Turku palaa Eurooppaan.

2011-ajattelutavasta enemmän ensi maanantaina.

Kuva: Eurooppaa rakennettiin viime vuoden elokuussa Aurajoen rannassa. (TPH)

Tänään vietetään kuningas Kustaa III:n hovikapellimestarin ja suurenmoisen säveltäjän Joseph Martin Krausin 250-vuotissyntymäpäivää – siis vietetään, missä vietetään, mutta Turun filharmoninen orkesteri juhli häntä konsertillaan jo helmikuussa! Tästä alkaa kolmiosainen kertomus Wolfgang Amadé Mozartin ikätoverista ja naapurista ja Carl Michael Bellmanin parhaasta ystävästä, jonka ihastuttavaa musiikkia sopii kuunnella mieluiten puolikuivan valkoviinin kera!

Turku oli 1700-luvun lopulla Ruotsin valtakunnan itäisen osan pääkaupunki ja hallintokeskus sekä yliopiston ansiosta sivistyksen tyyssija – todellinen eurooppalainen kulttuurikaupunki jo yli 220 ajastaikaa ennen vuotta 2011. Lähes kahdeksan tuhannen asukkaan Turku oli myös koko Ruotsin kolmanneksi suurin kaupunki Tukholman ja asukasmäärältään juuri ohi menneen Göteborgin jälkeen. Kuningas Kustaa III:n murha oopperanaamiaisissa 16.3.1792 ja kuolema kolmetoista päivää myöhemmin järkyttivät turkulaisten elämää – sitä paitsi, Kustaa oli itse vieraillut Turussa useita kertoja. Kaksivuotias Turun Soitannollinen Seura järjesti surupäivänä 11.4. Tuomiokirkossa kuninkaallisen muistokonsertin ja esiintyi aiemmin päivällä sekä suomen- että ruotsinkielisessä jumalanpalveluksessa.

Turun Soitannollinen Seura, Turun filharmonisen orkesterin edeltäjä, on mainio esimerkki 1700-luvun lopun taiteiden sekä tieteiden nousun ja lyhyen kukoistuksen ajasta, jonka aurinkona loisti vuonna 1746 syntynyt ja 1771 kruunattu kuningas Kustaa III. Seura perustettiin hänen hengessään 24.1.1790 ”kaikkeinarmollisimman kuninkaan syntymäpäivänä, riemuisaksi muistoksi siitä suojelevasta huolenpidosta, jota hän valtaistuimeltaan on suonut musiikille yhtä hyvin kuin muillekin isäinmaamme taiteille”, kuten Jakob Tengström, seuran ensimmäinen sihteeri, orkesterin kakkoshuilisti, tuleva professori ja sittemmin piispa, seuran ensimmäiseen vuosikertomukseen runoili.

Jo 1700-luvulla Turussa kuunneltiin säännöllisissä konserteissa nykymusiikkia aivan kuin Juhana-herttuan hovissa Turun linnassa jo 1500-luvun loppupuolella. Siten jokainen nykyisen Turun filharmonisen orkesterin konserttien lukuisista kantaesityksistä on oikeastaan kunnianosoitus turkulaisen musiikin kummisedän, kuningas Kustaa III:n muistolle. Wieniläisklassisen ja romantiikan ajan musiikki rantautui Suomeen Turun kautta: kuinka usein turkulaiset ovatkaan jo vuosisatojen ajan tulleet konserttiin kuulemaan musiikkia, jota kukaan muu ei aikaisemmin ole saanut kuulla – Suomessa tai koko maailmassa!

Kuningas Kustaa III joutui maaliskuussa 1792 oopperanaamiaisissa hyvin suunnitellun salamurhan uhriksi. Maa oli ajautunut kaaokseen, ja Kustaan vuonna 1788 oman aikansa Mainilan laukauksilla aloittama sota Venäjää vastaan uhkasi syödä kaikki valtion varat. Kuningasta lähellä olevat salaliittolaiset näkivät kapteeni Anckarströmin johtamina verisen vallanvaihdon ainoaksi mahdollisuudeksi. Valtaistuimelle noussut Kustaa III:n poika, kuningas Kustaa IV Aadolf (1778 – 1837) antoi määräyksen kuninkaallisten hautajaisten järjestämisestä. Ensimmäinen hovikapellimestari Joseph Martin Kraus – joka oli ilmeisesti ollut kutsuvieraana traagisesti päättyneissä oopperanaamiaisissa – sai kirjoitettavakseen ja johdettavakseen kaksi teosta. Vajaassa kahdessa viikossa hän joutui säveltämään sinfonian, joka esitettiin 13.4.1792 Riddarholmenin kirkossa, kun kuninkaan ruumis tuotiin sinne linnasta. Tämä teos oli Bisättningsmusiken (”Siirtämismusiikki”) eli Symphonie funèbre.

Sinfonia esitettiin tuoreeltaan vuonna 1792 Turun Soitannollisen Seuran konsertissa. Tämän vuoden helmikuussa Turun filharmoninen orkesteri esitti uudestaan saman teoksen samassa paikassa kuin isoäitiorkesterinsa – eli Turun tuomiokirkossa. Samassa konsertissa kuultiin ensimmäistä kertaa Suomessa myös Krausin kantaatti Kustaa III:n hautajaisiin.

Mutta kuka oli tämä Kustaa III:n hovikapellimestari, saksalaissyntyinen Joseph Martin Kraus, jonka syntymän 250-vuotismuistoa juhlitaan tänään, kesäkuun 20. päivä? Vastaus kysymykseen Kannuvalimosta huomenna.