Tänään vietetään kuningas Kustaa III:n hovikapellimestarin ja suurenmoisen säveltäjän Joseph Martin Krausin 250-vuotissyntymäpäivää – siis vietetään, missä vietetään, mutta Turun filharmoninen orkesteri juhli häntä konsertillaan jo helmikuussa! Tästä alkaa kolmiosainen kertomus Wolfgang Amadé Mozartin ikätoverista ja naapurista ja Carl Michael Bellmanin parhaasta ystävästä, jonka ihastuttavaa musiikkia sopii kuunnella mieluiten puolikuivan valkoviinin kera!

Turku oli 1700-luvun lopulla Ruotsin valtakunnan itäisen osan pääkaupunki ja hallintokeskus sekä yliopiston ansiosta sivistyksen tyyssija – todellinen eurooppalainen kulttuurikaupunki jo yli 220 ajastaikaa ennen vuotta 2011. Lähes kahdeksan tuhannen asukkaan Turku oli myös koko Ruotsin kolmanneksi suurin kaupunki Tukholman ja asukasmäärältään juuri ohi menneen Göteborgin jälkeen. Kuningas Kustaa III:n murha oopperanaamiaisissa 16.3.1792 ja kuolema kolmetoista päivää myöhemmin järkyttivät turkulaisten elämää – sitä paitsi, Kustaa oli itse vieraillut Turussa useita kertoja. Kaksivuotias Turun Soitannollinen Seura järjesti surupäivänä 11.4. Tuomiokirkossa kuninkaallisen muistokonsertin ja esiintyi aiemmin päivällä sekä suomen- että ruotsinkielisessä jumalanpalveluksessa.

Turun Soitannollinen Seura, Turun filharmonisen orkesterin edeltäjä, on mainio esimerkki 1700-luvun lopun taiteiden sekä tieteiden nousun ja lyhyen kukoistuksen ajasta, jonka aurinkona loisti vuonna 1746 syntynyt ja 1771 kruunattu kuningas Kustaa III. Seura perustettiin hänen hengessään 24.1.1790 ”kaikkeinarmollisimman kuninkaan syntymäpäivänä, riemuisaksi muistoksi siitä suojelevasta huolenpidosta, jota hän valtaistuimeltaan on suonut musiikille yhtä hyvin kuin muillekin isäinmaamme taiteille”, kuten Jakob Tengström, seuran ensimmäinen sihteeri, orkesterin kakkoshuilisti, tuleva professori ja sittemmin piispa, seuran ensimmäiseen vuosikertomukseen runoili.

Jo 1700-luvulla Turussa kuunneltiin säännöllisissä konserteissa nykymusiikkia aivan kuin Juhana-herttuan hovissa Turun linnassa jo 1500-luvun loppupuolella. Siten jokainen nykyisen Turun filharmonisen orkesterin konserttien lukuisista kantaesityksistä on oikeastaan kunnianosoitus turkulaisen musiikin kummisedän, kuningas Kustaa III:n muistolle. Wieniläisklassisen ja romantiikan ajan musiikki rantautui Suomeen Turun kautta: kuinka usein turkulaiset ovatkaan jo vuosisatojen ajan tulleet konserttiin kuulemaan musiikkia, jota kukaan muu ei aikaisemmin ole saanut kuulla – Suomessa tai koko maailmassa!

Kuningas Kustaa III joutui maaliskuussa 1792 oopperanaamiaisissa hyvin suunnitellun salamurhan uhriksi. Maa oli ajautunut kaaokseen, ja Kustaan vuonna 1788 oman aikansa Mainilan laukauksilla aloittama sota Venäjää vastaan uhkasi syödä kaikki valtion varat. Kuningasta lähellä olevat salaliittolaiset näkivät kapteeni Anckarströmin johtamina verisen vallanvaihdon ainoaksi mahdollisuudeksi. Valtaistuimelle noussut Kustaa III:n poika, kuningas Kustaa IV Aadolf (1778 – 1837) antoi määräyksen kuninkaallisten hautajaisten järjestämisestä. Ensimmäinen hovikapellimestari Joseph Martin Kraus – joka oli ilmeisesti ollut kutsuvieraana traagisesti päättyneissä oopperanaamiaisissa – sai kirjoitettavakseen ja johdettavakseen kaksi teosta. Vajaassa kahdessa viikossa hän joutui säveltämään sinfonian, joka esitettiin 13.4.1792 Riddarholmenin kirkossa, kun kuninkaan ruumis tuotiin sinne linnasta. Tämä teos oli Bisättningsmusiken (”Siirtämismusiikki”) eli Symphonie funèbre.

Sinfonia esitettiin tuoreeltaan vuonna 1792 Turun Soitannollisen Seuran konsertissa. Tämän vuoden helmikuussa Turun filharmoninen orkesteri esitti uudestaan saman teoksen samassa paikassa kuin isoäitiorkesterinsa – eli Turun tuomiokirkossa. Samassa konsertissa kuultiin ensimmäistä kertaa Suomessa myös Krausin kantaatti Kustaa III:n hautajaisiin.

Mutta kuka oli tämä Kustaa III:n hovikapellimestari, saksalaissyntyinen Joseph Martin Kraus, jonka syntymän 250-vuotismuistoa juhlitaan tänään, kesäkuun 20. päivä? Vastaus kysymykseen Kannuvalimosta huomenna.