Kraus (osa II) – seikkailija haisevassa Tukholmassa
Wolfgang Amadé Mozart syntyi 27.1.1756 Salzburgissa. Saman vuoden kesäkuun 20. päivänä näki päivänvalon eteläsaksalaisessa pikkukaupungissa Miltenberg am Mainissa (ei siis kovinkaan kaukana Mozartin syntymäkodista) Joseph Martin Kraus, josta oli Mozartin tavoin tuleva kuninkaallisen hovin muusikko. Heidän tiensä kohtasivat Wienissä, sillä Kraus asui matkoillaan jonkin aikaa miltei Mozartin naapuritalossa, mutta ilmeisesti he eivät koskaan tavanneet toisiaan. Kun koko musiikkimaailma vuonna 2006 viettää Mozartin syntymän 250-vuotisjuhlavuotta, Krausia tuskin muistetaan maailman musiikkimetropoleissa. Mutta kuinka monen klassismin ajan säveltäjän musiikki on ylipäätään jäänyt elämään? Kolmen?
Joseph Kraus syntyi kaupunginkirjurin pojaksi. Sivistyneen ja varakkaan perheen lahjakas vesa lähetettiin ensin opiskelemaan musiikkia Mannheimiin, joka oli aikansa maineikkaimman orkesterin ympärillä kehittynyt yhdeksi Euroopan merkittävimmistä musiikkikeskuksista. Kraus opiskeli jesuiittakymnaasissa ja musiikkiseminaarissa ja tutustui muiden muassa Turussakin ahkerasti soitettuun säveltäjään Christian Cannabichiin (1731-1798) sekä Georg Joseph (eli Abbé) Vogleriin (1749 – 1814), tulevaan Hoosianna-hymnin säveltäjään, joka oli aikoinaan päätyvä hovisäveltäjäksi ja Krausin kilpailijaksi Tukholmaan. Isä Kraus määräsi Josephin sitten kohti virkamiesuraa lukemaan filosofiaa ja lakia Mainzin, Erfurtin sekä Göttingenin yliopistoon. Viimeksi mainitussa hän ryhtyi kirjoittamaan ja liittyi kirjalliseen seuraan, jossa hän innostui varhaisromantiikan vahvojen tunteiden värittämistä taideaatteista. Hän tapasi myös ruotsalaisen kirjallisuusmiehen Carl Stridsbergiin, joka sai nuoren säveltäjä-kirjalija-runoilijan houkutelluksi Tukholmaan lupailemalla hänelle ”teatteri- tai orkesterihommia” euroopankuulussa kustaviaanisessa hovissa.
Joseph Kraus päätti nuoruuden seikkailumielellä lähteä Stridsbergin matkaan kokeilemaan onneaan Tukholmaan. Ruotsin pääkaupunki oli niin likainen, että laivat eivät Skeppsbrolla päässeet kymmentä metriä lähemmäs laituria vedessä kelluvien jätteiden takia. Kaupungin keskusta, nykyinen Gamla Stan, haisi loalle, kun jäteämpärit tyhjennettiin talojen yläkerroistakin suoraan katuojiin (jotka ovat edelleen paikallaan, katselkaapa jalkoihinne ensi kerralla Tukholmassa!). Iloiselle ja iloluontoiselle Krausille ensimmäiset Tukholman-vuodet olivat pettymys, sillä monista yrityksistä huolimatta hän ei päässyt sisälle Kustaa III:n hoviin eikä saanut palkallista työtä.
Kustaa III oli kymmenen vuotta Krausia vanhempi. Nuorelle Krausille ei siis yksinkertaisesti ollut tilaa Kustaan hovissa, hovisäveltäjiä oli käytävät täynnä. Hän eli köyhänä ja nälkäisenä Götgatanilla Tukholman Söderissä. Toisella puolella katua asui nerokas runoilija ja musikantti Carl Michael Bellman, josta tuli yksi hänen parhaista ystävistään. Sattumalta Joseph Kraus sai kuulla, että kuningas haluaisi musiikkia yhdessä hovirunoilija Kellgrenin kanssa tekemäänsä oopperalibrettoon nimeltä Proserpin. Ensi-illasta tuli menestys ja Kraus sai heti kiinnityksen toiseksi hovikapellimestariksi. Hän sai myös toisen sävellystilauksen uuden eli nykyisen oopperatalon juhlallisiin avajaisiin. Ooppera Aeneas Karthagossa peruutettiin kuitenkin, kun pääosanesittäjä, sopraano Carolina Müller pakeni velkojiaan Saksaan.
Kuningas oli vähitellen alkanut käyttää aikaansa yhä enemmän taiteisiin ja yhä vähemmän maansa johtamiseen. Hän määräsikin luottomiehensä Krausin matkustamaan Keski-Eurooppaan tutustumaan teattereiden arkkitehtuuriin, näyttämötekniikkaan ja toimintaan. Neljän vuoden pituisella (1782 – 86) matkalla Kraus vietti pitkiä aikoja Saksassa, Itävallassa, Italiassa, Englannissa ja Ranskassa. Hän asui Wienissä Mozartin naapurissa – ja ainakin näki hänet, vaikkei todennäköisesti tavannutkaan – sekä tutustui Joseph Haydniin (1732 – 1809), joka vei hänet myös Esterházyn hoviin.
Mutta mitä vielä tapahtui ennen vuoden 1792 loppua – jolloin sekä Kustaa III että Joseph Martin Kraus jo lepäsivät haudan levossa? Siitä enemmän huomenna, samalla Kannukanavalla!
Jätä vastaus