Kraus (osa III) – viimeinen palvelus kulttuurikuninkaalle
Kuningas Kustaa III lähetti siis nuoren hovikapellimestarinsa Joseph Martin Krausin tutustumaan Keski- ja Etelä-Euroopan tuoreeseen teatteriarkkitehtuuriin. Euroopan-matkallaan Kraus omisti uuden sinfoniansa itselleen Joseph Haydnille, ja vanha mestari ylisti säveltäjän taitoja. Musiikillisesti tärkeämpää oli kuitenkin Christoph Willibald Gluckin (1714 – 1787) tapaaminen – kollegoista tuli hyviä ystäviä. Italialainen ja ranskalainen musiikkielämä ei tehnyt Krausiin suurta vaikutusta; mutta raportoituaan kokemuksistaan paikan päällä Pariisissa kuninkaalleen (joka oli kuuluisalla matkallaan salanimellä Haagan kreivi), hän joutui jäämään kaupunkiin vielä kahdeksi vuodeksi. Palattuaan vihdoin Tukholmaan Kraus sai huomata, että hovijuonittelijat olivat vieneet häneltä työpaikan. Kustaa III nimitti hänet kuitenkin ensimmäiseksi hovikapellimestariksi Uttinin jälkeen. Virka teetti valtavasti sävellystöitä, sillä varsinaiset hovisäveltäjät saattoivat laistaa omistaan innokkaan ja kohteliaan Krausin ansiosta – saksalainen oli ilmeisesti ainoa hovitaiteilija, joka ei koskaan juonitellut eikä nöyristellyt, mikä nosti hänet myös kuninkaan suosikiksi.
Krausin musiikissa yhdistyvät saksalaisen varhaisromantiikan Sturm und Drang wieniläisklassismin herkkyyteen, samalla kun Gluckin uudistukset saivat hänestä pohjoisen esitaistelijan. Kraus kirjoitti kaikkiaan 208 teosta, joista osa on kadonnut. Luettelossa on muiden muassa kaksi oratoriota ja 15 muuta kirkollista teosta, 19 näyttämöteosta (mm. neljä oopperaa, kolme laulunäytelmää ja neljä balettimusiikkia), seitsemän maallista kantaattia, 20 konserttiaariaa (kuudelle eri kielelle) sekä 21 sinfoniaa ja viisi konserttoa ynnä runsaasti kamarimusiikkia, muiden muassa 16 jousikvartettoa.
Kuningas Kustaa III joutui maaliskuussa 1792 oopperanaamiaisissa hyvin suunnitellun salamurhan uhriksi ja kuoli parin viikon päästä.
Ensimmäinen hovikapellimestari Kraus sai kirjoitettavakseen ja johdettavakseen kaksi teosta, sinfonian (“Bisättningsmusiken) ja kantaatin kuninkaansa muistolle.
Joseph Krausille molempien teosten säveltäminen oli äärimmäisen vaikeaa. Kuninkaasta oli tullut hänelle sekä tukija että henkilökohtainen ystävä, ja teoksista, jotka molemmat lukeutuvat hänen hienoimpiinsa, kuuluu syvä henkilökohtainen järkytys. Jo vuosia liiasta työmäärästä – säveltämisestä, ja Hovikapellin johtamisesta – aliravitsemuksesta ja huonoista asuinoloista kärsinyt säveltäjä oli jo kauan sairastanut 
tuberkuloosia. Hän kuoli 36-vuotiaana 15. joulukuuta 1792, vain vähän yli kahdeksan kuukautta kuninkaansa jälkeen. Hänen viimeisestä teoksestaan eli Kustaa III:n hautajaiskantaatista tuli myös hänen oma requieminsä, sillä se esitettiin toisen kerran hänen hautajaisissaan. Hänen ystävänsä kantoivat hänen arkkunsa Brunnsvikenin yli jäätä myöten Bergshamraan, jonka luonnonkauniilta Tivolinniemeltä Joseph Martin Kraus sai viimeisen leposijansa.
Suositus: 250 vuotta sitten syntyneen Joseph Martin Krausin musiikkia on runsaasti myös levyillä: esimerkiksi sinfoniosita, oopperasta Proserpin sekä Kustaa III:n koko hautajaismusikista voi nauttia parhaiten puolikuivan valkoviinin kera!
(Viiniksi mainio valinta on Trimbachin Pinot Gris Reserve. Hedelmäisen raikas viini lähtee Alkosta mukaan 15,95 euron hinnalla, kertoo Visa.)
kesäkuu 22nd, 2006 at 7:22
Visa on tapansa mukaan valinnut hyvän viinin ja varmasti musiikkiinkin sopivan. Tässä siivellä haluaisin mainostaa meidän viinikouluamme, joka on pyörinyt Auran Aalloilla koko tämän vuoden. Siellä olemme käyneet läpi erilaisia rypäleitä ja jos käytte sivuilla http://www.auranaallot.fi ja klikkaatte viinikoulua niin sieltä löytyvät kaikki käsittelemämme rypäleet MP3 muodossa ja Pinot Gris on niistä ensimmäisenä.
Pankaas kuunnellen.