Hidastetun elämän hidastuksia
Ihanaa Juhannuspäivää, arvoisat kannuveljet ja lukijamme! Ei sanaakaan jalkapallosta? Ollaanko kaikki jääkiekkofaneja?
En ole uhrannut viime päivinä kovin paljon aktiivista aikaa jalkapallolle tv:n ääressä. Ruotsin ottelut olen kyllä katsonut. Kun Suomi ei ole mukana (mutta voitettiinhan Euroovisutkin…), hurraan aina Ruotsille kuten ehkä jo tämänkin palstan lukijat ovat huomanneet.
Jalkapallo näyttää televisiossa kuin hidastetulta elämältä – ja hidastukset siis hidastetulta hidastukselta. Iso pallo ei lähde jalasta yli kahtasataa niin kuin tennispallo mailasta tai (melkein) kiekko lavasta. Jalkapallon liikkeet ovat suuria ja laajakaarisia, leijuvia ja rullaavia. Pallon päätyminen vastustajan verkkoon on pitkän älyllisen järjestelyn lopputulos (paitsi kun maalivahti potkaisee pallon yhdellä pompulla vastaustajakollegan selän taakse – älyllistä toki sekin!). Ottelusta voi jäädä hyvä mieli, vaikka tulos on 0 – 0, sillä pieniä estettisiä nautintoja vilisee puolessatoista tunnissa.
Ruotsin ja Englannin ottelu viime tiistaina oli hyvää viihdettä. Ilmeisesti keltapaidat todella halusivat jatkaa 38 vuoden häviötöntä putkea, koska laittoivat pallon suorastaan väkisin toisten kuninkaallisten verkkoon ottelun loppuhetkillä. Seuraavaksi Ruotsi kaataakin tänään sitten jo Saksan. Mutta ilman Tomas Brolinia, vuoden 1994 voitetun pronssiottelun (4 – 0 Bulgariaa vastaan) sankaria – se ei yllä mitaliotteluihin! Vai yltääkö?
Jätä vastaus