Polkeeko Kusti?
Tyttäreni täytti 20 vuotta seitsemän päivää sitten. Hänen ihana kummitätinsä lähetti postitse paketin, joka saapui postitoimipaikkaan oikeana päivänä. Pstista soitettiin ja kysyttiin, ollaanko kotona samana päivänä klo 18-20. Totesin (sattumalta kotona olleena), ettei valitettavasti olla. Pakettiin oli maksettu kotiinkuljetusmaksu, joka ei ole ihan halpa.
Olemme nyt soittaneet lähi-Pstiin* kolme-neljä kertaa, käyneet ko. pstissa kaksi kertaa, eikä meillä ole harmainta aavistusta, missä paketti on.
Logistiikka on 2000-luvun juttu! Ja Psti on sen osaaja? Voisiko se hoitaa kotiinkuljetuksen sinne ja silloin kun kotona ollaan?
Ja kenen ongelma asia on? Meidän, lähettäjän vai sen kenelle palvelusta on maksettu?
PS. Kuvassa Pstin logo
*se vaatii nokkeluutta löytää puhelinnumero sellaiseen
kesäkuu 27th, 2006 at 22:15
Ruhhahhaa!
Ihme juttu. Posti kenties hakee käytännöillään mannermaista meininkiä
kesäkuu 28th, 2006 at 16:33
Pisti minuakin Psti ottamaan päähän tällä viikolla. Tarvitsin yhden A4-kokoisen kirjekuoren papereitani varten, mutta ei onnistunut. 10 kappaleen pakkauksissa kun vaan niitä myyvät. Mahtavat sitouttavan asiakkaitaan, koska nyt minulla on 9 käyttämätöntä kuorta jäljellä.
heinäkuu 5th, 2006 at 10:54
Mitään niin epävarmaa ja turhaan kalliisti maksavaa ei ole kuin Pstin kotiinkuljetus. Älkää hyvät lähettävät tahot ikinä käyttäkö tuota epäpalvelua. Jos aikatauluusi ei sovi kuriirin aika, pakettisi lojuu postissa tai katoaa. Esimerkiksi viime pääsiäisen alla minulle lähetettiin pääsiäisviiniä, jonka sitten pääsiäisen jälkeen sain, koska kuriirille ei sopinut minun kotonaoloaikani ennen pääsiäistä. Entä jos se olisi ollut lampaanpaisti? Olen johdonmukaisesti kehottanut minulle tavaraa lähettäviä tahoja käyttämään ihan normaalia postipalvelua. Silloin voin hakea pakettini postista juuri silloin kuin se minulle sopii eikä minun tarvitse päivystää kotona tuntikausia, josko arvon kuriirille sopii poiketa pakettia tuomassa. Kotiin kuljetus voisi olla käypä vaihtoehto vain siinä tapauksessa, että kuriiri tuo paketin tismalleen sillä hetkellä kuin minä (so. palvelun kohde = asiakas = kuluttaja) ilmoitan sopivaksi. Mikään kahden – kolmen tunnin saapumishaarukka ei ole palvelua, ei alkuunkaan.
Markku Haapio
heinäkuu 6th, 2006 at 22:21
Juu, ja tämmöistäkin sattui: sain pakettikortin, ja lähdin noutamaan odottamaani pakettia kotipostista, jonka piirissä olemme jo 10 vuotta asustelleet,NIIIN, eipä mitään pakettia ollut. Kävin kerran, ja kävin toisenkin kerran. Vissiin kolmannella kerralla paikalla oli viksumpi R-kioskipostitäti, joka huomasi, että kas, leima osoittaa, että paketti onkin tullut 7 kilometrin päähän ihan toiseen postiin, jonka piirissä asuimme 10 v sitten. Heh. Hyvä että huomasi, piruko noita nyt katselee! Seuraavalla kerralla osaan jo tiirailla postileimaa, toivottavasti sitten paketti ei osu jonnekin, missä asuin 20 v sitten, sinne olis jo vähän pidempi matka.. merkillisiä on pakettien tiet! Toivon kaikille pakettinsa kadottaneille löytymistä!
heinäkuu 8th, 2006 at 14:06
Oi niitä aikoja, jolloin maalle kuljettiin oransseilla posti-autoilla. Silloin taisi postikin kulkea varmemmin ja nopeammin…Nykyisestä nopeudesta käyköön esimerkkinä tuo kaukainen Välimerellä siintävä saari, jossa muinoin kampakaudella yhä ja aina vain huvittava “Loma”-niminen kuvaelma filmatisoitiin…Sattuneesta sukulaisuus-suhteesta johtuen lähettelen Suomen Turun pääpostista hyvinkin tiheään paketteja tuolle ko. saarelle. Ja voi ihme; jos maanantaina laitan paketin etenemään, saatan jo keskiviikkona tai torstaina viimeistään saada viestiä takaisin, jotta kiitos ruisleivästä ja salmiakeista. Kyllä siellä Jorgos Käkkäräpäät ovat nopeita!! Vaan lähetäs Suomen sisäisessä postissa edes postikortti (tuo katoavan kansanperinteen hieno tuote), hyvä jos ylipäätään löytää perille…!!