Hei, siellä on ihmisiä
Tuntemattomasta sotilaasta opimme, että yksi suomalainen sotilas vastaa kymmentä neuvostoliittolaista (entäpäs, kun tulee se yhdestoista?).
Mutta kuinka moni siviili vastaa yhtä sotilasta? Montako siviiliä voi uhrata parin sotilaan takia? Sotilaille maksetaan siitä, että he ovat sotilaita. Sotilaan työhön kuuluu se mahdollisuus ja uhka, että joutuu sotatoimiin, kun määrätään. Tappamaan tai tulemaan tapetuksi, kulloisenkin päivän suhdanteiden ja sattuman perusteella.
En ole huomannut, että tiedotusvälineissä olisi kertaakaan sanottu, että Israelin ja Hizbollahin sodassa olisi kuollut ihmisiä. Vain paljon, paljon siviilejä ja joitakin sotilaita tai taistelijoita.
Valtio-opin ja kansainvälisen politiikan yliopistoarvosanastani ei ole yhtään apua yrittäessäni ymmärtää, miksi yksittäinen ihmiselämä on täysin arvoton, kun sotaa käydään huipputeknisillä aseilla ja kauko-ohjaimilla, jotka on sitä paitsi saatu toiselta valtiolta lahjaksi. Ruumiit, siis ihmiset, luetellaan numeroina. Kunnes tuli se ensimmäinen suomalainen ihmisuhri, jolla on nimi, lyhyt eletty elämä, perhe, sukulaiset, ystävät, työtoverit, naapurit ja tutut.
Se, joka vastasi kymmenen kertaa puhelimeen ja lupasi lopettaa käynnissä olevan siviili- ja YK-kohteiden pommituksen, ei ilmeisesti ollut ihminen. Tapausta kuulemma tutkitaan.
heinäkuu 29th, 2006 at 9:02
Niin, tutkitaan kyllä, mutta vahinko on jo tapahtunut, eikä muuksi muutu.
Helena
heinäkuu 30th, 2006 at 14:15
Katsoin juuri DVD:ltä T-P:n aikaisemmin suositteleman filmin Match-Point. En ole koskaan ollut Woody Allenin ihailija mutta tämä filmi teki vaikutuksen ehkä siksi, että Woody oli ohjaajan eikä näyttelijän roolissa.
Tässä vielä T-P:n referointia, joka mielestäni sopii karmaisevasti myös Lähi-Idän konfliktiin:
People are afraid to face how great a part of life is dependent on luck. It’s scary to think so much is out of one’s control. There are moments in a match when the ball hits the top of the net and for a split second it can either go forward or fall back. With a little luck it goes forward and you win. Or maybe it doesn’t and you lose.”
heinäkuu 31st, 2006 at 12:42
Hizbollahin ottamat sotavangit eivät tietenkään ole lähelläkään mitään oikeaa syytä Israelin parhaillaan YK:n hiljaisella hyväksynnällä suorittamaan kansanmurhaan. Israel itsekin on useasti ilmoittanut todellisen pyrkimyksensä olevan järjestää valtiolleen “luonnolliset” rajat, eli laajentua.
Kiinnostavaa muuten, että Israelin pitämistä tuhansista libanonilaisista ja palestiinalaisista poliittisista siviilivangeista ei puhuta mitään, mutta kahden (mahdollisesti hyökkäystehtävissä olleen) sotilaan vangitseminen “oikeuttaa” Israelia “puolustamaan koskemattomuuttaan”.
Ikävä huomata, että jopa muuten fiksu Tuomioja menetti selkärankansa heinäkuun ensimmäisenä.
heinäkuu 31st, 2006 at 14:59
Israel on ilmoittanut odottavansa toimenpiteitä, joilla Hizbollahin uhka poistetaan pysyvästi. Kuulostaa ihan samalta kuin natsien puheet “lopullisesta ratkaisusta” 1930-luvulla.
heinäkuu 31st, 2006 at 18:19
Erityisesti mua ihmetyttää se, miten suomalaisetkin tiedotusvälineet painavat aika huoletta Israelin tiedotteita sen sijaan, että harjoittaisivat ns. journalismia.
elokuu 9th, 2006 at 14:13
Hei, kyllä täällä pääkaupunkiseudulla jo silloin kun Sinä, T-P, juttuasi kirjoitit muutamat lehdet kirjoittivat ihmisistä tuon sodan uhreina. Voi kunpa kirjoittaisivat vielä paljon enemmän tuosta järjettömältä vaikuttavasta tuhoamisesta, mutta hyvä että muustakin kirjoitetaan. Täällä oli viikko sitten ihan kuvan kanssa painettu lehteen kauhistunut kertomus siilistä, joka Jollaksessa söi varpusen.