Rakastuin suomenruotsalaiseen
Elämäni suurimpia nautintoja on saada kehua jotakuta tai jotakin, täysillä, suureen ääneen ja sydämestä, innostuksen tippa silmänurkassa. Lähiympäristöni tietää, että sitä ei tapahdu ihan joka päivä (…viikko, kuukausi…, sanoisi frouva). 27 vuoden jäsenyys Suomen Arvostelijain liitossa velvoittaa.
Mutta nyt on aihetta. Sanomalehti Hufvudstadsbladet on suurenmoinen. Tabloid-kokoon siirtyminen teki siitä entistäkin helpomman lukea, ja tuntuu, että sisällöstäkin meni samalla turhat rönsyt ja marginaalit. Lehdessä ihan oikeasti, på riktigt, ajatellaan eikä vain täytetä palstamillejä ja -metrejä turhanpäiväisyyksillä, niin kuin monessa muussa lehdessä. Höblä rohkenee olla suomenruotsalainen ilman alemmuuskompleksia, se uskaltaa olla parempi kuin muut muiden (siis suomalaisten) ehdoilla. Oj, jospa SFP:kin uskaltaisi!
Sunnuntain lehti pursuaa aivan erityisen rehevästi kulttuuria, sivistystä ja elämäniloa. Viime viikonlopun kahteen osaan siirtyminen onnistui erinomaisesti; lehti on tainnut onnistuna viime vuosina kaikissa uudistuksissaan, ei huonoiten ankdammen-lookissaan (kuva). Pääkirjoitukset ovat terrierimäisen ärhäköitä. Paikallisuutisissa on muutakin kuin Helsinkiä (hyvin usein jopa Turkua, ja jatkuvasti saaristojuttuja). Ja kuvajournalismi, jonka tabloid herätti käsittämättömään loistoon, hakee vertaistaan kaukaa rajojemme ulkopuolelta. Miten HBL pystyi yhdessä päivässä saamaan kasaan niin monta järjellä ja tunteella kirjoitettua juttua ja sensaatiomaisen hienot kuvat Porvoon tuomiokirkon palosta?
Mutta suurin sanallinen kukkapuska kuuluu kulttuuriosastolle. Juuri niin kuin Svenska Dagbladetissa, meinasin sanoa, mutta Höblässä on jotain vieläkin parempaa. Pienetkin asiat ovat suuria, ja suurista uskalletaan tehdä pieniä. Osaston runsaasta tarjonnasta ei edes tule huomanneeksi, kuinka paljon varsinkin kirjallisuuspuolella käsitellään suomenruotsalaista tuotantoa, se kun on näinä aikoinamme niin tasokasta. Ja musiikkikriitikoiden henkilökohtainen ja yhteinen taso on suomalaisittain aivan ylivoimainen.
Rakastuin suomenruotsalaiseen (tänään on 20-vuotishääpäivämme, että onkin frouva jaksanut kestää näin kauan), enkä silloin tiennyt, mitä kaikkia bonuksia paketin mukana tulikaan. Kieli, kulttuuri, avarakatseisuus (selviytymistaistelussa täytyy mielessä olla koko ajan se toinenkin, suomenkielinen vaihtoehto), Ankkalammikon ulkojäsenyys (toinen jalka rannalla), juomalauluja (mutta ensimmäinen kunnon Kräftskiva vasta pari viikkoa sitten). Ja sitten tämä Höblä.
Jag rekommenderar! Kannattaa kokeilla, vaikka joka-aamuiseksi kielikurssiksi. Uskallatko?
.
P.S. Kiitos ja anteeksi, rakas frouva, niin kuin muusikot sanovat konsertin jälkeen, kahden ensimmäisen vuosikymmenen seikkailuista! Ei ole vähään aikaan näkynyt kotosalla: skål ja toi-toi-toi ensi-iltaan Helsingin kaupunginteatteriin huomenna! Kukka on tuossa ylhäällä.
elokuu 23rd, 2006 at 8:10
Kiitos T-P suosituksesta. Otin lehden kuukaudeksi kokeiltavaksi. Kerron sitten jos siihen jäi koukkuun
Lycka till vaan naimisellesi
Pena
elokuu 23rd, 2006 at 8:40
Tack så myckky! Kerro sitten opinjuunisi Höblästä – koukku voi olla terävä!
TP
elokuu 23rd, 2006 at 8:48
Tänään oli jossain aamun lehdessä, taisi olla Taloussanomissa, juttu blogeihin sijoitettavasta tekstimainonnasta. TP:n juttu ei kuitenkaan ole semmoista, vaikka siltä näyttää kun Penakin heti tilas…
Visa
elokuu 23rd, 2006 at 10:45
Upea blogi teillä! Kolme hyvää kirjoittajaa niin erilaisilla taustoilla.
Supiturkulainen sydämeni pamppailee entistä kiivaammin täällä Helsingissä, kaukana itärajan takana.
Saitte juuri uuden vakiolukijan!
Totta, HBL on toppen!
Janne Saarikko
elokuu 24th, 2006 at 14:28
Jåå, meillekin tulee nykyään tuo HBL kun tytär valmistautuu toisen kotimaisen kielen yo-kokeeseen. Hyvä lehti sisältä ja paljon mukavampi aamukahvipöydässä kuin muuan toinen täällä päin ilmestyvä irtolehtipainos. Ja mikä ihmeellisintä, luulen ymmärtäväni toista kotimaista vaikken ihan rakastunut olekaan. Tykkään kyllä. Hälsa din kära C!
syyskuu 3rd, 2006 at 14:10
Kumpikos teistä oli kuvassa? Frouva vai sinä?
Varmaankin frouva kun ei ollut silmälaseja.
syyskuu 4th, 2006 at 0:10
LTT:lle: Kyllä se on frouva. Minä olen se varis, joka rääkkyy puusta katsoen.