Soffan magiaa
Vaikka en paljon televisiota ehdi katsellakaan, olen ilmeisesti osunut usein TV1:n ohjelmien väleihin – tai sitten alitajuisesti etsiytynyt kanavalle juuri silloin. Kuuluttajat (niinkö heitä vielä kutsutaan?) punaisella soffalla ovat superlatiivisia. Jokainen heistä uskaltaa olla oma itsensä, säilyttäen samalla vahvan henkisen latauksen, itsevarmuuden ja uskottavuuden – ja mikä parasta, he ovat kaikki erilaisia. Tuntuu kuin he istuisivat meillä kotona (paitsi että meillä on pienempi soffa) kertomassa minulle ihan henkilökohtaisesti seuraavasta ohjelmasta.
Toisin on saman kanavan Urheiluruudussa, jossa puheet maistuvat aanelosilta ja teleprompterilta, haastatteluja myöten. Anteeksi jälleen ruotsalaisvertaus: kurkatkaa joskus Sveriges Televisionin urheilulähetyksiä!
Ykkösen luontevat, tyylikkäät, rennot ja seksikkäät (tämä viimeinen varmuuden vuoksi vain niistä naispuolisista – näytä, poika polvesi!) juontajat sen sijaan saavat katsomaan vähän huonompiakin ohjelmia. Tosin niitä ei kanavalla tunnu juuri olevan. Soffan magiaa?
.
P.S. Olisin voinut vaikka vannoa, että studion soffa on punainen. Se onkin valkoinen!
P.P.S. Yritin etsiä YLE:n nettisivuilta tähän höpinään sopivaa kuvaa. Ei löytynyt. Eikö juontajia esitellä katselijoille?
Jätä vastaus