Kaalikääryleitä
Olen viime aikoina ’tuulettanut’ suomalaisen ruoan menestyksekkään kasvojenkohotuksen puolesta. Jälkeen viime kirjoitukseni olen aistinut monia ’ei edes niin heikkoja signaaleja’. Yhtenä niistä vaikkapa Kauppalehden järjestämä gaala jossa oli ollut tänä vuonna teemana suomalainen ruoka Jyrki Sukulan toteuttamana. Hieno juttu kaikkiaan.
Kävin toissapäivänä Turun torilla ostamassa mitäpäs muuta kuin nahkiaisia. Samalla retkelläni kävin tietenkin täydentämässä kylmiömme viherosaston Lindrothin puutarhan myyntipisteessä.
Siellä silmäni iski kaaleihin. Ihania kaaleja; erilaisia, eri muotoisia, erilaissa vihreän sävyissä. Ostin siitä oitis yhden savojinkaalin ja yhden lehtikaalin. Jokin takaraivossani sanoi, että ’nyt pitää tehdä kaalikääryleitä’.
Kävin vielä päivän päätteeksi kauppahallissa ostamassa jauhettua lammasta. Illalla itseeni tyytyväisenä nautimme mainioista kaalikääryleistä. Ne todellakin olivat siirappisuudessaan ihania. Laitoinpa vielä muutaman muunkin kaali/lammasruoan siinä samalla kun sitä kaalia ja lammastakin eri muodoissa oli tullut ostettua.
Aamulla ennen Helsingin junaan kiirehtimistä Huomenta Suomen ruutuun tuli Ruokalan Sanna. Ja Karhuvaaran Late. Late kysyi Sannalta: ”Mitäs tänään laitetaan?” Sanna vastasi ”Kaalikäryleitä!”, johon Late tuuletti: ”Meillä laitettiin eilen kaalikääryleitä!”.
Kaiken tämän jälkeen on itsestään selvää, että keskiviikon Hesarissa sanottiin, että lehden Ruokatorstaissa laitetaan kaalikääryleitä…
Olisiko niin, että suomalainen ruoka on oikeasti nosteessa? Tai sitten kaalikääryleet? Tai sattuma korjaa satoa? Sitä en usko, koska kaalikääryleet vaan ovat sietämättömän ihania…
Kaalikääryleresepti seuraavalla sivulla
Kaalikääryleet
1 iso valko- tai lehti- tai savoijinkaalin kerä
1 rkl suolaa
400 g jauhelihaa (miel. lammasta)
1 dl puuroriisiä
1 dl kermaa
1 sipuli
2 munaa
1 tl sinappijauhetta
suolaa
valkopippuria myllystä
siirappia
kaalin keitinlientä
Koverra kaalista kanta pois ja irrota isoimmat epäpuhtaat lehdet päältä. Kiehuta kaalia parikymmentä minuuttia, kunnes lehdet ovat pehmeitä. Irrota isoimmat lehdet ja laita pyyhkeen päälle valumaan. Jos sisemmät lehdet ovat vielä kovia, keitä hieman lisää.
Keitä riisi kaalin keitinliemessä lähes kypsäksi. Ruskista jauheliha ja pieneksi silputtu sipuli. Sekoita riisipuuro, jauheliha, kerma, munat ja mausteet keskenään.
Aseta pehmeät kaalinlehdet kupera puoli ylöspäin työlaudalle. Ohenna paksut lehtiruodit veitsellä. Laita 2 rkl täytettä kullekin kaalinlehdelle ja kääri lehdet paketeiksi. Asettele uuninvuokaan tai pellille siten, että paketti pysyy kasassa. Sivele päälle siirappia ja paista 175-asteisessa uunissa tunnin verran. Valele paistamisen kestäessä kaalin keitinvedellä.
Tarjoile puolukoiden kera.
syyskuu 21st, 2006 at 7:19
Ihan tuli vesi kielelle kun juttuasi luki. Viinifriikkinä kuvittelin millaista viiniä tämä kotoinen ruoka sallisi rinnalleen. Ei tullut kunnolla mieleen. Alkon Tuula Nieminen on suositellut kääryleiden seuraksi kevyehköä Cabernet Sauvignon punkkua (Bulgaria tai Slovenia) tai kuivaa valkoviiniä Unkarista, Bulgariasta, Turkista tai Suomesta !!! Hiukan oudot maat ja epämääräiset viinit. Itse kokeilisin jotain jäähdytettyä Beaujolais-punkkua mutta jos et joisi olutta (niinkuin arvatenkin teit) niin kun annat reseptin niin kerro hiukan mitä viiniä saattaisit kaalikääryleiden kera nautiskella.
syyskuu 21st, 2006 at 7:22
Enhän ymmärtänyt vanhana horiskona jatkaa Visan sivua, jossa se resepti jo olikin. Kiitos siitä mutta saisko noi viinikommentit vielä näin post festum
syyskuu 21st, 2006 at 9:09
Terve Pena,
Kummallisia viinejä kaalikääryleille mainitsemasi ovatkin. Minäpä en joisi sen paremmin viiniä kuin oluttakaan kaalikääryleiden kera, vaan kylmää kevytmaitoa. Jos se ei maistu, sitten kivennäisvettä. Se vaan on niin, että harva perus-kotiruoka maistuu viinin kanssa. Ajattelepa vaikkapa maksalaatikkoa tai hernekeittoa…
Visa
syyskuu 22nd, 2006 at 3:17
Aivan – meillä kun joskus yritetään ryhtiliikettä ja halutaan pitää tipattomia päiviä, tehdään suomalaista ruokaa. Aika usein kaalikeittoa tai -laatikkoa (lampaasta yleensä, kun asuinmaassa on sitä aina tarjolla vaikka missä muodossa). Ja näiden ruokien kanssa ei tosiaan viinihammasta kolota yhtään.
Mutta kaalikääryleet eivät ole olleet suosikkeja, jotenkin niihin on vaikea saada makua, ja se makea siirappi siinä päällä ei ole oikein minun suuni mukainen juttu. Panin tuon sinappijauhevinkin kuitenkin mieleen, sitä en ole kokeillut.
syyskuu 24th, 2006 at 12:32
No nyt on päästy asiaan. Kaalikääryleet ovat lempiruokani. Kaalikääryleet vaan eivät ole niin kuin pitsa tai seksi: hyvää silloin kun se on hyvää ja aika hyvää silloinkin, kun se on huonoa. Kaalikääryleet ovat jumalallisia silloin, kun ne ovat hyviä, ällöttäviä silloin, kun ne ovat huonoja. Ehdottomasti on vältettävä melkein kaikkia eineskeittiöiden tuotteita. Kaija laittaa joskus, kun haluaa helliä minua tavallistakin enemmän, kääryleitä Heikki Tavelan reseptillä. Löytyy muistaakseni siitä Lasse Lehtisen mainiosta kuva-ruokakirjasta. Idea se, että uunissa paistamisen lisäksi lammaslihatäytteiset kääryleet haudutetaan vielä pannulla kermassa. Niistä kääryleistä olisin valmis pieneen maanpetokseen.
syyskuu 25th, 2006 at 20:51
Terve Markku,
Eipä ole Kaija huonoa reseptiä valinnut kääryleiden tekoon! Luin sen äsken läpi ja vesi siinä kielelle tuli!