Säveltäminen on sitä, että pannaan nuotit järjestykseen ja mieluusti sellaiseen, jota kukaan muu ei vielä ole käyttänyt. Kova vaatimus, kun sävellyksiä on varmaan miljoonia. Mutta tilastotiede tulee apuun: jo asteikon 12 eri säveltä saa 479.001.600:aan erilaiseen järjestykseen, ja kun muuttujiksi otetaan vielä melodian (tai teeman) sävelten määrä, toistot ja rytmit ynnä tauot sekä kaikki pystysuunnassa tapahtuva eli samaan aikaan soivien äänten itsenäiset ja yhteiset tapahtumat ja niiden lisäksi vielä tietyn hetken yhteinen sointi eli harmonia ja sen vaihtelut, ja kaiken kukkuraksi teoksen pituus – ja se, että yksi sävellys sisältää oikeastaan monta teosta, mitä opus-sanan monikko opera tarkoittaa – päädytään jo tulokseen: kahta samanlaista sävellystä ei voi syntyä sattumalta maapallon elinaikana.

Orkesteri-intendentin kerrassaan suurenmoisen ammatin kaikkein upeimpia osasia on mahdollisuus työskennellä läheisesti säveltäjien kanssa, mitä olen hyödyntänyt ahkerasti niin Lahdessa, Ruotsin Radion Sinfoniaorkesterissa kuin Turussa. Viime viikolla filharmonikoillamme oli kunnia kantaesittää – eli soittaa ensimmäistä kertaa maailmassa – Ruotsin nimisäveltäjän Sven-David Sandströmin (tunnustan: yksi parhaista naapurimaan ystävistäni) viiden eurooppalaisen orkesterin yhteistilauksena syntynyt klarinettikonsertto Marche funèbre – Be still my child. Eilen torstaina, tätä kirjoittaessani vielä tänään, oli taasen oman kaupunkimme huippujazzarin Severi Pyysalon kantaesitysteoksen vuoro.

Esitimme Severin pienen ja säveltäjän itsensä solisteeraaman teoksen Ever-Changing Euroopan Turku -konsertissa vuoden 2004 avajaisiksi; myös Aurapromenaarissa on soinut hänen musiikkinsa. E-C:ssä oli sävelkulkuja, jollaisia en ollut kuullut koskaan aikaisemmin. Niinpä kysyin Severiltä konsertin jälkeen, haluaisiko hän säveltää ensimmäisen ison teoksensa koko orkesterille. Ei sanonut Severi ei. Ja pian tavoitteen nimeksi hahmottui Konsertto orkesterille, Béla Bartókin lanseeraama ja kirkastama teosluokka, jossa solisteja ovat orkesterin omat soittajat. Nimet paperiin, taisi olla lounaalla Viassa (jonka yläkerrassa Turun Soitannollinen Seura aloitti konsertoinnin vuonna 1790), ja konsertille tavoiteajankohta. John Storgårds, E-C:n kummisetä Lapin kamariorkesterin johtajana, vaati saada johtaa uuden kappaleen kantaesityksen. Hänen aikataulujensa muuttuminen siirsi sittemmin laivan neitsytmatkaa vuodella, ja Severi sai hetken hengähdysaikaa.

Sävellyksen tilaaminen on aina riskipeliä. Niinpä säveltäjän lisäksi se seuraava jännittäjä onkin tilaaja. Olen aina välttänyt menemästä kantaesitysteoksen harjoituksiin, jotta saisin jakaa ensikuuleman seikkailun koko yleisön kanssa. Minusta tuntuu, että kantaesityksistä on tullut monille kuulijoille Turussa jo harrastus, onhan niitä omanakin aikanani ollut parhaimpana vuonna peräti yhdeksän!

Severi oli laittanut sävelensä omaan ja omaperäiseen järjestykseen. Suuri orkesteri oli hyvässä hallinnassa, ja John Storgårdsin komennossa kantaesitys oli vaikuttava ja koskettava elämys. ”Sitten vain sinfonian kimppuun”, tokaisin silminnähden helpottuneelle maestrolle komean 25-minuuttisen jälkeen. ”Ei kiitos”, vastasi vaatimaton säveltäjä: ”Tämä oli kuin rautakangen vääntämistä, nyt saa olla iso orkesteri rauhassa ainakin vähän aikaa”, niin, ennen jo odottavaa hieman erilaista tilaustyötä.

John Storgårds oli teoksesta niin innostunut, että lupasi viedä sen tuliaisiksi paitsi omille Tampereen filharmonikoilleen, niin myös maailmalle. Turunkin nimi vahvistuu jälleen musiikin ystävien tunnemuistissa – olemme olleet suomalaisorkestereista parhaiten esillä kansainvälisten musiikkikustantamojen kaikkialle musiikkimaailmaan leviävissä tiedotuslehdissä.

Koska itseäni ovat aina kiehtoneet yllätykset, halusin kulttuurikaupunkimme orkesterin tämän syyskauden ohjelmistoon vielä kaksi tilausteosta jo kahden kuullun lisäksi, ynnä tulevina vuosina vielä muutaman lisää. Siten Konserttitalon synnytysosasto on jo varattu herroille Yrjö Hjelt (vielä nimettömän teoksen kantaesitys 9. ja 10.11., kätilönä kapellimestari Andris Nelsons) ja Joby Talbot (yhteistilausteoksen eli trumpettikonserton Suomen-ensi- ja maailman toinen sekä kolmas esitys 23. ja 24.11. Petri Sakarin maailmaan auttamana). Näilläkin lapsilla on oma syntyhistoriansa, siis…

.

P.S. Severin kantaesitysteos ja Gustav Mahlerin taivaallinen Laulu maasta esitetään uudelleen tänään perjantaina klo 19 alkavassa konsertissa!

Kuva: Severi tuimana ilman kesäpartaa (Sveriges Slagverksfestival)