Suljimme kesäkodin
”Niin vierivät kuut
niin liukuu vuosi
niin vaihtuu aika
niin vaihtuu aika”,
kirjoittaa Aale Tynni herkässä runossaan Suljimme kesäkodin. Sunnuntaina käänsimme oman kesäkalenterimme viimeisen sivun, muistoiksi, tunteiksi, aistijäljiksi, historiaksi. Jotain niin hiljaista on saaressa, joka on muuttunut kuvasta kehykseksi, jonka sisältä syksyn hiipivä haikeus vie rytmit, äänet ja vauhdin. Kesä meni eteenpäin, syksy kirjoittaa pisteen.
Mistä erottaa, ettei ole kesä?, kysyin frouvalta, kun lämpömittari näyttää yli kahtakymmentä, merivesi on melkein 17-asteista, koivut vihertävät. Auringosta, valosta ja varjoista, hän vastasi. Aurinko käy silmään matalammalta. Ja hiljaisuudesta. Vain muutama lokki, joutsenpari, viimeinen majesteettinen harmaahaikara, äänettöminä.
Kirjoitamme molemmat vieras-päiväkirjaamme: tulemmeko keväällä takaisin uusina ihmisinä? Kesän lämmön ja vilvoittavien tuulien lataus purkautuu syksyn ja talven töinä, päätöksinä, energiana. Viimeisen kesäpäivän ilmassa on auringon lämmön ja haikeuden seassa odotusta, toivoa, uskallusta ja rohkeutta.
Hieno kesä.
–
Perjantai-iltana saaressa hörppäsimme mainion ruotsalaiselokuvan päätteeksi vielä ykkösteeveen myöhäisuutisia ennen taivaskanavaa, yön kirkkaan tähtiloiston ihmettelyä maan pimeydestä. Uutistenlukija kertoi ilmeenkään värähtämättä jotain mielenkiintoista tapahtuneen ”Saksan osavaltiossa Bavariassa”. Keräävätkö kaikki uutisvuorossa olleet posliinia? Eikö paikalla ollut yhtään iltavirkkua urheilutoimittajaa, jolla olisi pieni muistijälki maan ykkösjalkapallojoukkueesta Bayern Münchenistä? Kukaan sielläkö ei muka juo baijerilaista vehnäolutta tai pukeudu vapaa-aikanaan nahkahousuihin ja ruskeanvihertävään sulkahattuun?
Ruotsinkieliset uutisemme kertovat edellisen jälkeen, että sää meillä etelässä jatkuu lauantaina lämpimänä, mutta että Lapissa alkaa olla jo viileämpää. Sääkartalla sen sijaan seisoi aivan toisenlainen totuus intiaanikesästä: puolta Suomea koristivat lämpötilaluvut 61, 62 ja 63. Ei ihan saunasta käy, mutta tarkenee siellä pohjoisessa ainakin.
Kauan eläköön universumimme amerikkalainen viestintämonopoli!
Kuva: Hugo kesän viimeisen löytöretken jälkeen.
syyskuu 25th, 2006 at 14:25
Tervehdys, T-P, ja kiitos Sinulle ja valimon kollegoillesi hauskoista kirjoituksistanne. Niin ja hyvää alkavaa syksyä nyt kun kesämajakin on suljettu.
Osasitko ihan itse laskea muutama päivä sitten, että ne kaksitoista nuottia ihan oikeasti voi panna niin mahdottoman moneen eri järjestykseen? Hyvä on, että järjestyksiä on monta, mutta onhan sekin joskus mukavaa kun voi tunnistaa jostain mestariteoksesta tutun aiheen, jota joku toinen mestari on ansiokkaasti käyttänyt eikä kumpikaan silti syyllisty kopiointiin. Ja tietysti myöskin on mukavaa kun voi todeta, että herrat Bach ja Vivaldi ovat säveltäneet niin tolkuttomasti opuksia, jotka jollain ihmeellisellä tavalla poikkeavat toisistaan. Siis opukset eroavat saman mestarin toisista opuksista. Ollapa enemmän tilaisuuksia (ja sitä aikaa) pysähtyä kuuntelemaan!
Tänään työmatkallani kaupungin bussissa luin ilmaisjakelulehteä. Metro (ilmestyykö se Turussa kun teillä ei ole metroa sen enempää kuin ratikoitakaan? Jos ei niin netistäkin sen löytää.)kertoi etusivullaan miten nuorisoa Tampereella ja kokeiluluontoisesti Lohjallakin häädetään julkisista nurkista Mozartin ja muitten voimin. Nuoriso ei jaksa kuunnella klassista musiikkia vaan vetäsevät röökinsä tupakointipaikoilla sukkelaan ja häipyvät sitten muihin maisemiin. “Vaihtoehdoksi vartiointiliikkeen palvelujen ostamiselle on nousemassa kaiutinpari, kohtuullinen äänenvolyymi ja Brahms, Bach ja muut klassikot.” Aika kekseliästä, mutta tuollainen kyllä muuttuu melusaasteeksi äkkiä kaikillekin kun ei ole nappia, josta soiton voisi lopettaa. Sitäpaitsi nuoriso on joskus julkisilla paikoilla paljon viksummin käyttäytyvää väkeä kuin monet vanhemmat. Mutta jos jonnekin kaipaan parempaa musiikkia niin Elisan puhelinjonoon. Sieltä saa kuunnella räppää ja muuta renkkua niin , että pelkään joutuvani vaikka Aurian asiakkaaksi kun en saa asioitani Elisan pitkissä jonoissa hoidetuksi saamatta primitiivisiä kohtauksia.
syyskuu 25th, 2006 at 22:02
Ja Hugo tuumaa:
Niin vierivät luut
niin liukuu vuosi
niin kuivuu karva
niin kuivuu karva
Capulta terkut!