Valoa tunnelissa
Tukholma on minun suosikkikaupunkini, jossa olen käynyt yli tuhat kertaa. Asuin nimittäin kuusi vuotta Lidingön itsenäisessä saarikaupungissa, josta ei päässyt pois kuin Tukholmaan tai Tukholman kautta. Omalla autolla lähtö Tukholman keskustaan tuli harvoin edes mieleen.
Joukkoliikennejärjestelmä toimi kerrassaan mainiosti, ja maantieteellisesti ahdas pääkaupunki on melkoinen sumppu pikkuautoilijalle.
Valitettavasti kotimme Hersbyssä ei ollut vanhan kunnianarvoisan Lidingöbanan (raitiovaunu nimeltä tåg – meidän perheemme kesken lausuttuna Lidingöbanaan) reitin varrella, mutta SL:n punaisella bussilla 201 pääsin paloaseman pysäkiltä keskustan läpi ja sillan yli Ropstenin tunnelbanan pääteasemalle ja siitä punaisella linjalla töihin Sveriges Radioon (Karlaplanin asema) sekä myöhemmin Svenska Rikskonserteriin (Gamla Stan). T-Centralenilta saattoi vaihtaa muille linjoille, mihin tahansa Suur-Tukholmassa aikoikin. Matka-aika kotoa esimerkiksi Konserthusetiin oli aikataulujen klaffatessa vajaa puoli tuntia, mikä ei ole paljon matkasta melkein maalta suurkaupungin keskustaan.
Vuonna 1950 toimintansa aloittanut tunnelbana on elinehto Tukholman liikenteen sujumiselle. Ruuhka-aikana Skanstullin sillan yli kulkee 30 tunnelbanajunaa tunnissa molempiin suuntiin. Busseja samaan urakkaan tarvittaisiin 450 eli keskimäärin joka kahdeksanneksi sekunniksi. Henkilöautoille sama väkimäärä vaatisi 30-kaistaiset tiet kumpaankin suuntaan. Pariin otteeseen oma tunnelbanalinjamme oli seisahduksissa, ja korvausbussissa matkustaminen oli villi kokemus. Viimeistä neliökuutiosenttiä myöten täyteen ahdettuna se kurvaili pitkin Östermalmin ahtaita katuja tunnelbanan suuaukkoja etsiskellen. Tunnelma oli niin sanotusti lämmin ja läheinen.
Suuren maailman metropoleissa yritän aina päästä maanalaiseen vaikka vain muutamaksi pysäkinväliksi. Kun kiipeää tunneleista menninkäisen tavoin jälleen maan pinnalle, eteen avautuu aina kuin uusi kaupunki. Tämän kokemuksen sain Tukholmassa jo viisivuotiaana ensimmäisellä ulkomaanmatkallani vanhempieni kanssa. Tunnelbanalinjan nimi Akalla – Hjulsta jäi ikuisesti mieleeni: mikähän sairaus sillä tädillä oikeasti oli?
Helsinkikin on uusi, kun espoolaiset kymmenen vuoden kuluttua vihdoin kömpivät ensi kerran ylös tunnelistaan. Kuka vielä muistaa Rautatientorin ja Kaisaniemenkadun ruuhka-aikana silloin kauan sitten, ennen kesäkuun ensimmäistä päivää vuonna 1982, kun oranssi vallankumous puhkesi Suomen pienessä pääkaupungissa?
Kuva: Vanha (sininen) ja vielä vanhempi (vihreä) tunnelbana Söderströmsbrolla Gamla Stanin aseman liepeillä.
syyskuu 26th, 2006 at 15:22
ja sitten kun länsimetro vihdoin on viety Kivenlahteen asti voi vanhan kotiseutuni Kampin asemalta hurauttaa Espoon alitse melkein vanhaan pääkaupunkiin Turkuun asti!
syyskuu 26th, 2006 at 21:59
No ihan melkein kyllä, Yy! Enemmän kyllä odotan moottoritien valmistumista – nyt alkavat taas kauhukelit sillä kansainvälisen E18-tien muutaman kymmenen kilometrin vuoristoradalla, kun pimeällä tulee vastaan bussia ja rekkaa peräperää, välillä mutkissa oikoen.
Raideliikennettähän täällä Turussa on ollut, ykkösen ratikkakin kulki Konserttitalon edestä. Varmasti yksi kaupungin historian typerimmistä päätöksistä – tähän mennessä.
syyskuu 27th, 2006 at 11:37
Tukholman liikenteestä puhuttaessa sinulla on varmaankin myös mielipide siitä Lidingöläisten erikoisoikeudesta kiertää Tukholman tietulleja? Nythän se taitaa olla siten, että asukkaiden ei tarvitse maksaa Tukholmasta poistuessaan?
Itse olen kokenut tietullit erittäin positiivisena tekona ja myös taksikuskihaastattelujen perusteella alkuhämmennyksen jälkeen niitä pidetään hyvänä asiana.
Turun ratikoissa oli nostalgiaa. Taitaa Pakalta tuleva ratikka olla yksi vanhimmista muistoistani… :..|
syyskuu 27th, 2006 at 12:21
Tarkoitit,T-P, kaiketi, että ratikkaliikenteen lopettaminen oli typerä päätös? Mitään niin typerää kuin ratikoitten poistaminen pääkaupungin liikenteestä ei voi ollakaan! Eilen näin sellaisen ihan oikealla vihreällä maalatun pitkän kolmiosaisen “toukan” n:o 150 tuolla Hämeentiellä. (Turkulainen vaunu oli keltainen??) Se on kuulemma Saksasta käytettynä hankittu spora , jota saa vuokrata. Voiskohan siinä pitää vaikka konsertin? Ei tarttis jäädä konserttitalon edessä pois kyydistä!
syyskuu 27th, 2006 at 12:27
Noita tietullejahan voisi kokeilla vaikka Turussa.
Eihän Helsingissä ole varmaan mitään suunnitelmia ratikkaliikenteen lopettamiseen, päin vastoin, eikös sitä meinata laajentaa.
Elä Yy yllytä T-P:tä sporakonsertin pitoon. Sen edestäs löydät…
syyskuu 27th, 2006 at 13:29
Tarkoitin kirjoittaa, että “(pää)kaupungin liikenteestä” kun Turku on entinen pääkaupunki. Kiireessä jäi sulut pois. Ja nyt laajentuvilla pääkaupungin ratikkareiteillä voisi ajella pienemmilläkin vanhoilla ratikoilla, sellaisilla, joihin mahtuu vähän vähemmän väkeä kuin tuohon 150:een. Sellainen vanha, jonka näkoisiä ,mutta keltaisia ennen oli Turussakin, voisi olla ihan sopiva pienen iltamusiikin järjestämiseen.