Käännös vasempaan päin!
Missään ei ole niin vaikeaa kääntyä vasemmalle kuin Turussa. Liekö liikennejärjestelyilläkin jotain tekemistä yltiövanhoillisen kunnallispolitiikan kanssa?
Åbo Underrättelser tekee ansiokasta sarjaa “Trassel i trafiken” kaupungin liikenteen pullonkauloista. Tänään pohditaan vasemmalle kääntymistä Hämeenkadulta Uudenmaankadulle, siis etelästä päin saavuttaessa.
Tästä risteyksestä olen ajanut kymmeniä kertoja, ja miltei aina edessäni on sama ongelma kuin niin monissa muissakin Turun risteyksissä: kääntyjille ei ole omaa vihreää nuolta. Ja kun omat vihreät vaihtuvat punaisiksi samaan aikaan kuin vastaantulijoilla, joista viimeinen miltei aina ajaa tuoreilla tai jo mädäntyneillä punaisilla, löydän itseni orpona keskeltä risteystä odottamassa Uudenmaankadun autoilijoita kylkeeni valojen jo vaihduttua.
Ylikonstaapeli Teemu Äikäs lohduttaa ÅU:sa, että liikennevalotolppa pitää ohittaa vihreillä, muulla ei ole väliä. Siis keskelle risteystä saa ajaa odottelemaan omaa vuoroa.
Olen kokenut kerran, että ensimmäinen auto jää paikalleen odottamaan vapaata kääntymistä. Tulos: NOLLA autoa ehtii kääntyä. (Pökkäsin puhtaasti vahingossa autoa puskuriin, siitäkös äläkkä nousi!) Jos tehdään normaalin turkulaiskäytännön mukaan, jonon ensimmäinen ajaa kaksi metriä eteenpäin suojatien päälle. Tulos: YKSI auto ehtii kääntyä vasemmalle. Hieman sivistyneempi malli vetää paalupaikkalaisen nokkaa sen verran eteenpäin, että kakkosuato saa nokkansa vähän suojatien yli. Tulos: KAKSI autoa läpi. Kehittynein variantti (toteutuu noin kerran vuosisadassa): etummainen ajaa kohtisuoraan eteenpäin, nokka pysähtyy kohdekaistan oikeanpuoleisen kaistaviivan ajatellun jatkeen kohdalle, josta nopea koukkaus kaistalle. Tulos: varmasti KOLME, jopa NELJÄ autoa kerralla, jos kiihdytys on nopea.
Ongelma: kääntyvän kaistan vasemmanpuoleinen katkoviiva on maalattu jyrkästi kääntyväksi, jolloin ykkösauton kuljettajan ei tule mieleenkään ajaa yli suojatien suoraan eteenpäin. Ei edes ammattiautoilijoiden.
Sitä paitsi: me turkulaiset katsomme aina vain eteenpäin, kun ollaan modernissa sivistyskaupungissa. Peiliä käytetämme vain aamulla kylpyhuoneessa, kun toistamme Matin ja Tepon iloisten sävelmien tahdissa: Olen kaunein, olen suurin, olen paras, olen turkulainen!
Jätä vastaus