Helsinki-infoa
Tuli käydyksi idässä, ihan pääkaupungissa asti. Käteen sattui Helsingin julkinen tiedote (kuten kannessa sanotaan) Helsinki-info (vai onko se Helsinkiinfo? Helsinki info?). Lehti on vähän kotonatehdyn näköinen, mutta sisältö on ronskia. Kaikkiaan paljon luettavampi kuin Turun vastaava, mikä sen nimi nykyään onkaan.
Pääkirjoituksessa päätoimittaja Rita Ekelund pohtii strategioiden tahtoa ja suuntaa. ”Strategiaviidakkoon on helppo eksyä ja helppo on myös väheksyä turhana sanahelinänä niiden toisinaan mahtipontisia, toisinaan byrokraattisiin koukeroihin hukkuvia tavoitteenasetteluja.” Joo, sitä on liikkeellä! Syksymmällä kuulemma lehti pannaan uusiksi. Laittakaapa yksi tulemaan!
Lainattua-osastolla on käyty Turkuposti-Åbopostenin (sehän se oli!) sivuilla. ”Ympäristöasiat ovat Turun satamassa (Helsingin kilpailija – rohkea veto!) enemmän kuin arkipäivää.” Matti J. Niemi toteaa, että ”Tässä on insinöörikin joutunut opettelemaan silakan kutemisen perustiedot”.
Kaupunkikulttuurin tutkija Satu Silvanto, työpaikkana kaupungin tietokeskus, pohtii otsikolla ”Mikä tekee Helsingistä Helsingin?” luovuutta suhteessa taiteeseen ja kulttuuriin. Taidetarjonta ja kiinnostava kulttuurielämä ovat hänen mukaansa kaupungin valttikortti globaalissa talouskilpailussa. ”Kilpailu on kovaa.” Erinomainen oivallus. Idässä osataan.
Silvanto sohaisee myös Wau-arkkitehtuuria ja pohtii Bilbaon muuttumista ”taantuvasta teollisuuskaupungista trendikkääksi turistikohteeksi” Gehryn Guggenheim-museon ansiosta. Kehuja saavat myös Tallinnan KUMU sekä Espoon WeeGee, joka ”haastaa helsinkiläiset toimijat”. Taas kilpailijoille kiitosta!
Satu Silvanto etsiskelee helsinkiläistä erityispiirrettä ja päättelee muun muassa: ”Kampin keskuksesta ei ole Helsingin symboliksi, ei myöskään tulevasta musiikkitalosta”. Olen samaa mieltä. Edes turkulaiset eivät pysty tekemään Helsingistä Helsinkiä! Olympiastadion nousee hänen mukaansa ”omaan luokkaansa”, mutta toisaalta ”on tärkeää, että katsotaan tämän päivän Helsinkiin eikä takerruta liikaa nostalgiaan”. Lopuksi Silvanto kysyy: ”Löytyykö meiltä jaettua kokemusta Helsingistä, jotain minkä me kaikki tunnistamme ja koemme omaksemme? Onko se jokin paikka, asia, mentaliteetti vai jotakin ihan muuta?” Entä Turussa?
Helsingin kaupungin rakennusvalvontaviraston virastopäällikkö (täytyykö toistaa?) Lauri Jääskeläinen eksyy kirjoituksessaan ”Eikö hyvää arkkitehtuuria synny ilman ohjelmaa” pimeälle polulle: ”Vaikuttaa siltä, että monet ulkomailta tulleet kokevat Helsingin rakennetun ympäristön selvästi korkeampitasoisena kuin keskiverto helsinkiläinen. Jopa usein parjatut betonilähiöt koetaan suorastaan idylleiksi jo Ruotsin maahanmuuttajavaltaisiin lähiöihin verrattuna.”
Siis Jakomäki ja muut virastopäälliköiden ja arkkitehtien luomukset ovat viihtyisiä, kunhan niihin ei tunkeudu liikaa maahanmuuttajia? Onko tämä myös kaupungin johdon linja?
Kuva: Tänne pääsee, kun kääntyy Kuninkaantieltä Bembölessä oikealle.
Virtualhelsinki
Jätä vastaus