Anjovista ja keittokirjoja
Helsingin kirjamessut ovat alkaneet (olen siellä tänään). Kirjan lisäksi esillä on ruoka, siis messut ovat kirja- ja ruokamessut. Tämä yhdistelmä tukee tämän hetken trendiä selvästi. Samaa kombinaatiota on testattu aiemmin jo Turussa. Ja hyväksi havaittu.
Ruokakirjat ovat tällä asetelmalla vahvasti esillä. Eilen messuilla julkistettiin myös vuoden keittokirja, joksi valittiin Sami Hiltusen ja Tuomas Tantun ’Helsinki Menu – suomalaisen ruokavuoden parhaat mestarien tapaan’. Hieno kirja, oikein hieno. Ja hyviä myös kaksi muuta palkittua. Mutta-mutta. Jotenkin näyttää siltä, että konservatismi jyllää valinnoissa. Tarjolla olisi ollut monta muuta hienoa, ehkä hieman karheampaa, mutta kunnianhimoisempaa.
Hieno kirja, ei toisin kisassa ehdolla ollut, on varmasti eilen julkistettu Eeva Salosen Ruokatorstai. Eeva on huikean yli 30-vuotisen uran Helsingin Sanomien ruokatoimittajana tehnyt Ihminen. Tänään sen tiedän, miltä tuo yli 500-sivuinen järkäle tuntuu. Ruokatorstai on Pirkan ohella suomalaisen ruoan mediakunkku. Se ohjaa ruokakäyttäytymistämme tosi vahvasti ja hyvään suuntaan (yleensä).
Eilen ei Hesarin Ruokatorstaissa käynyt näin. Anne Paljakan arvio ja kommentit Sophia Lorenin ’Makuja ja muistoja’ –kirjasta (Sitruuna Kustannus 2006) syyllistyi käsittämättömään snobistiseen höpötykseen. Kirjassa kerrottiin anjovispastasta (Spaghetti con burro di acciuga). Kirjan reseptissä käytetty kala oli käännetty anjovikseksi, mikä mielestäni on ihan oikein. Anjovis nimittäin valmistetaan meillä kilohailista, Välimeren maissa sardellista. Mutta kun kirjassa sanotaan öljyyn säilöttyä anjovista, se on automaattisesti nk. aitoa anjovista, eli sardellia. En tunne yhtään tuotetta markkinoillamme, jossa kilohailia olisi säilötty öljyyn.
Ihan omaan kategoriaansa juttu tuli kun Paljakka alkoi opastaa myös raaka-aineiden määrien säätämisessä. Enemmän anjovista/sardellia, ja myös tomaattikastiketta…
Tämä oli perjantain kevytjuttu. Ruoka on iloinen asia, eikä siitä pitäisi sen paremmin Anne Paljakan kuin minunkaan nipottaa. Mennään kirjamessuille Helsinkiin (eihän sinne ole Turusta kuin kaksi tuntia) ja tehdään anjovispastaa vaikkapa minun ohjeellani. Abban kilohailista valmistettu on siihen juuri sopivaa…
Anjovispasta
2 purkkia Abban anjovista
2 rkl anjovislientä
1,5 dl oliiviöljyä
0,5 punaista chilipalkoa
mustapippuria myllystä
2 rkl paahdettua leipäjauhelmaa
400 g spagettia
Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta vesi. Sekoita anjovisliemi, oliiviöljy ja pieneksi silputtu chili keskenään. Lisää se pastaan ja sekoita. Annostele pasta lautasille ja lisää anjovikset. Ripottele leipäjauhelmaa päälle.
Paahdettu leipäjauhelma
Jauha kuivahtanutta hyvää hiivaleipää muruiksi. Laita uuninpellille ja paahda 220-asteisessa uunissa muutama minuutti kunnes jauhelma on kauniin ruskeaa.
lokakuu 27th, 2006 at 21:46
Terveisia Hesaakin suuremmilta ruokamessuilta eli Torinon Salone del Gustosta. Liika on aina liikaa ja olen nyt pari paivaa yrittanyt saada jostain paasta kiinni mutta yha menee juustot, kinkut, makkarat ja oljyt sekaisin. Olen kahtena paivana paennut messujen yhteydessa olevaan Enotekaan, jossa lempihuoneeni kasittaa pelkkia jalkiruokia ja jalkiruokaviineja. Tanaan maistoin niin hyvaa Mortilla-Morileksen mailta Pedro-Ximenes rypaleista valmistettua sherryn tapaista viinia, etta mikro-orgasmi ei ollut kaukana.
Huomenna tapaan 1000 kokkia eri puolilta maailmaa mutta tuskin heita kaikkia paasen kattelemaan. Kuuluisin on eras Haberlen veljeksista Auberge de l’ Illista. Keittokirjojakin taalla on isot rivit mutta onneksi melkein kaikki Italiaksi silla kirjat painavat melkoisesti ja niita on vaikea vastustaa.
Slowariterveisin niin Visalle kuin Eeva Salosellekin.
lokakuu 28th, 2006 at 22:25
Hauska huomata, että tuo Paljakan kummallinen kirja-arvostelu on noteerattu. Minulla tuo kirja on hyllyssäni ja olin Paljakan jutusta aika äimistynyt. Toimittaja päätyi arvostelemaan kokonaisen ruokakirjan keskittymällä käytännöllisesti katsoen yhteen pastaohjeeseen. Itse ihmettelin tovin, mihin reseptiin Paljakka viittaa puhumalla “tästä pastasta”, jota ei missään vaiheessa nimennyt.
Luulen, että jokainen italoruokia harrastanut tietää eron täkäläisten ja sikäläisten anjovisten välillä. Keittiönoviisit tuskin muutenkaan tarttuvat tähän kirjaan. Reseptisäätöjä jokainen kotikokki tekee mielensä mukaan, mutta Paljakka olisi voinut mainita sen säätönsä kohteen selkeästi.