Välineurheilua
Wilson nCode n1 -mailan hankittuani olen ymmärtänyt, että tennismailoilla on eroa. Mutta että paistinpannuillakin!
En ole meidän perheemme ruoanlaittaja, frouva osaa sen taidon. Mutta kun lavastus- ja pukusuunnittelutyö on vienyt häntä välillä pitkiksikin ajoiksi kaukaisiin teattereihin (tai kuten nyt, pitkiksi päiviksi Åbo Svenskaniin), on oma parin ruokalajin valikoimani saanut vähitellen merkittävää lisäystä, ainakin prosentuaalisesti.
Sen keittiöinstrumenteista kuitenkin ymmärsin, että paistinpannumme eivät enää täyttäneet nykyajan normeja. Siispä ajattelin hakata kaksi pihviä yhdellä iskulla ja ostaa frouvalle syntymäpäivälahjaksi uuden paistinpannun.
Menin siis Kupittaan City-Marketin keittiövälineosastolle vakain askelin, ylpeänä hyvästä ajatuksesta: nautinnon hetkiä frouvalle hellan ääressä! Kunnes löysin etsimäni. Pannua pannun perässä ja vieressä ja päällä, erikokoisisa, erilaiseen ruuanlaittoon, erilaisella hinnalla. Eikä myyjää silmänsiintämissä.
Mutta sitten muistin vanhan ystävä tutaan -jutun. Soita Visalle!
”Minkälaisia siellä on?” Luettelin merkkejä ja malleja ja symboleita, lukemattomia. Vastaus tuli viipymättä. ”Osta kaksi, toinen paistinpannu, toinen kasari!” (Kasari? Kaasarin tiedän…) ”Hackman, 28 senttiä”. Jokin hieno nimi niillä oli ja häränkuva komeassa pakkauksessa.
Wau, mikä ero! Helppoa, luistavaa, sujuvaa! Nyt olen paistanut muutakin kuin bravuuriani porsaankyljyksiä. Ja ihan siis melkein jopa innostunut ruoanlaitosta. Olen, siis minä olen tehnyt ruokaa kokkikirjan avulla – perheen teini-ikäisten suureksi hämmästykseksi. Välillä tuntuu, että jopa osaan. Ihan niin kuin tenniksessäkin.
Ja frouvakin on tyytyväinen. Kiitos, Pannuvalimo!
P.S. Mitähän kokkaisi viikonloppuna? Visa, onko ehdotuksia?
On. Kas tässä:
Kiitos Tero-Pekka luottamuksesta!
Tässä tulee kovan paistamisen klassikko:
Pippuripihvit
700 g naudan sisäfileetä/
musta-, valko-, ja viherpippuria
1 rkl Dijon-sinappia
tilkka öljyä
2 cl konjakkia
Poista fileestä mahdolliset kalvot, leikkaa pihveiksi ja nuiji nyrkillä kevyesti. Murskaa pippurit huhmareessa ja kaada lautaselle. Öljyä pihvi kevyesti ja paista toinen puoli kuivalla pannulla nopeasti, noin minuutin verran. Ota pannulta. Sivele paistettu pinta ohuesti Dijon -sinapilla ja painele se tämän jälkeen pippurimurskassa. Paista pannulla paistamatonta pintaa n. kolme minuuttia ja nosta pihvi toiselle pannulle, joka on lämmin mutta ei kuuma. Lorauta pannulle konjakkia, anna höyrystyä ja tuikkaa tuleen liesituulettimen ulottumattomissa. Anna palaa hetken. Kaada päälle pippurikastike. Tarjoile vaikkapa sieni-perunapaistoksen kera.
Pippurikastike
4 dl punaviiniä
3 dl mustaherukkamehua
1 / 2 tl mustapippuria
1 tl rosepippuria
1 tl viherpippuria
1 / 2 tl valkopippuria
suolaa
ripaus sokeria
1 rkl voita
Laita pippurit tulikuumaan kattilaan. Paahda hetki ja anna jäähtyä vähän. Lisää punaviini mustaherukkamehu. Keitä hiljalleen niin, että jäljelle jää n. puolet. Mausta suolalla ja jos kastike tuntuu kirpeältä, ripauksella sokeria. Tiputtele voita kokkareina valmiiseen kastikkeeseen, niin saat hyvän kiillon.
marraskuu 17th, 2006 at 8:10
Hyvää huomenta!
Olette Visan kanssa viisaita, ja koulun käynneitä.
Tuon tähän vanhan, kaiken kokeneen mielipiteeni, rautapannu,mikään teflon ei kestä eikä paista niin,
ostin vanhantavaran kaupasta lisää itselleni.
Olen saanut tarpeeksi äkkiä teflonin kulumisesta, ja kuumaan kestämättömyyteen. Tietysti pitää hoitaa rautapannu, jota nuoret tiskikoneen käyttäjät ei viitsisi.
Tämä tästä, Kiitokset blogeistanne, luen kaikki.
T B 74v
marraskuu 17th, 2006 at 9:25
Hei Taimi,
Kiitos kun luet tarinoitamme! Olen kanssasi samaa mieltä pannuasioista. Kunnon valurautainen on pannujen pannu. Mutta nytpä onkin myös hyviä pinnoitettuja, kuten T-P:lle suosittelemani Hackmanin Matador. Sitä on mahdoton saada kuumentamalla pilalle!
Hyvää viikonloppua!
Visa
marraskuu 17th, 2006 at 10:33
Hip hei! TP, kutsun itseni joskus teille sinne Turkuun
kokkausviikonloppua viettämään. Nuo ystäväsi Visan reseptit ovat niin houkuttelevia, mutta sen verran vaativia, että olis mukava harjoitella hyvässä seurassa.
Mennään vaikka teidän pihalle sitä konjakkia polttamaan, mutta ei polteta kaikkea siinä pannulla! (Mulla on kyllä sellainen oikea rautapannukin, jonka voin ottaa mukaan)
Eilisestä vielä. Luulen, että ymmärrän tuntemuksiasi, itken kanssasi, mutta Kyllä Plussat on niin Valkoisia, että niillä päässee vaikka minne asti.
marraskuu 17th, 2006 at 12:09
Kiitos, Taimi, mukavasta kommentistasi! Kunnon valurautapannusta on minulla vahvat tunnemuistot lapsuudesta, kun isä-Eero maalla Asikkalan kalkkisissa paistoi kivenkolossa nuotiolla räiskäleitä! Minusta tuntuu vielä, että rautapannut ovat ammattilaisille, tässä vaiheessa kehitystä pysyn vielä teflonissa. Olet oikeassa, ei ole mukava tuijottaa reikiä pinnoituksessa – eivät taida olla kovin terveellisiäkään? Täytyy kysyä isältä (eli lasteni Paapalta), mahtaisivatko vanhat pannut olla vielä tallella, tai jopa käytössä Helsingin Tapanilassa. Sitä paitsi, kyllä meilläkin on, maalla.
Niin, Visa, Matadorin (siksi vissiin se härän kuva?) pinta tuntuu erilaiselta. Minulle ei kyllä mikään ole mahdotonta! Kiitos pippuripihvin haasteesta. Muutama vuodessa menee meillä tässä ihan naapurissa, Martin mainiossa Pippurimyllyssä (www.pippurimylly.net), kun vietetään juhlapäiviä perheen kanssa!
Yy, hyvä idea! Harkitsen vakavasti pihan lehtien haravoimista (nyt kun ne harmillisesti ovat kuoriutuneet lumen kermavaahtokuorrutuksesta) – kirjoittaa hän juuri, kun naapuritalon pihassa ärjyy lehtipuhallin. Tekisi mieli mennä…
Maukasta viikonloppua! TP
marraskuu 17th, 2006 at 16:20
Anteeksi vielä, kysyin joskus vanhalta prof mistä ennen rautaa saatiin, kun ei pillereitä sun muita ollut?
Sain vastauksen, kaikki ruoka laitettiin rauta astioissa
Tiedä häntä näin hän sanoi
hyvää pyhää t. taimi
marraskuu 17th, 2006 at 16:35
Juu, minäkin olen, Taimi Blomberg, kuullut tuon saman jutun rautaiselta äidiltäni, joka kuukauden kuluttua on täyttämässä 94 ja senkun viilettelee jumppatuokioissa ja allasjumpissa kolme kertaa viikossa. Mitähän teflonpoikia meistä on tulossa ?
marraskuu 17th, 2006 at 23:22
Niin, eikös Tuntemattomassa sotilaassakin mainittu rauta tärkeänä osana taistelijan ruokavaliota: “Koskela Suomesta, syö rautaa ja” niin edespäin?
TP
marraskuu 21st, 2006 at 10:50
Rouvalle paistinpannu syntymäpäivälahjaksi?
Edes minä en uskaltaudu moiseen urheiluun…
marraskuu 22nd, 2006 at 0:22
No en kai minä nyt itselleni osta paistinpannua frouvan syntymäpäivänä? Eikä kai hänelle tullut mieleenkään ostaa sitä minulle – varsinkin kun ehdin muutama viikko ennen. Nyt loppuperhe sattui olemaan viikonloppuna liesussa, kukin tahollaan. Mutta pippuripihvi Visan reseptillä jäi kiehtomaan… Lupaan raportoida. Sitten.