Rikkipitoista
Ensin hajosi kamera. Sitten muutaman viikon sisällä televisio sammui, kuntopyörä lopahti, tietokoneen näyttö vaipui uneen, itse tietokone jumittui, vanha printteri ei sopinut uuteen läppäriin, auton radio ei suostunut menemään kiinni. Aivan niin kuin olisi herännyt antineutronipommin jälkeisenä aamuna: ihmiset ovat hengissä, mutta kaikki koneet ovat kuolleet.
Ostimme ei niin monta vuotta sitten ensimmäisen digikameramme. Päädyimme Tekniikan Maailman vertailuvoittajaan, Canon Power Shot A70:een, joka sai huippupisteitä myös muista testeistä. Takuuaikana näyttö rupesi sekoilemaan. Vietiin korjaukseen ja vietiin korjaukseen. Takuun loputtua myyjä totesi frouvalle, että ”sen sitä saa, kun ostaa tuollaisia mitälie-sialaisia, jossa on muovikuori ja niin monta liikkuvaa osaa. Tässä on Sonyn uusi malli, ostakaa se. 500 euroa.”
Laajakuvatelevision hankimme viime töiksemme Ruotsista ja otimme käyttöön vuonna 2000. Sähkökosketin lopetti vähitellen toimintansa. Siirryimme vanhemman aparaatin käyttöön, en ole edes vielä etsinyt huoltajaa, koska Hitachi-tv:tä ei ilmeisesti tuoda maahan.
Kymmenisen vuotta vanhan ruotsalaisen kuntopyörän vaatimaton tietokoneosasto julisti sopimuksensa irti. Polkea voi, mutta vastusta rakkineesta ei saa. Vikaa etsiessäni löysin laatikon, jossa pattereista oli sisällöt tunkeutuneet ulos. En ollut edes ajatellut, että laitteessa on patterit, kun pistorasia ottaa seinästä sähköä.
Kolme vuotta vanhan tietokoneen testivoittaja-Acer-litteänäytön virtavalo alkoi välillä vilkkua, mutta johtoa pyörittelemällä elämä jatkui. Kunnes valo sammui kokonaan. Analyysi: ilmeisesti sähkövika, ei kannata korjata, uudet osat maksavat enemmän kuin uuden osto. ”Tässä on uusi malli, 240 euroa.”
Sitten sammui itse PC, koottu erikoismalli. Analyysi: yhtä ja toista rikki, nesteet pursunneet ulos emolevyn jostakin, tuuletin sammunut. Suositus: ”Ostakaa uusi.”
Uuteen Macci-läppäriin ei enää käynytkään vanha (ei siis oikeastaan kovin) kirjoitin. Uudesta Epsonista loppui muste toisena käyttöpäivänä. Edullisemmasta vaihtoehtomusteesta kone ilmoittaa jokaisen printtauksen yhteydessä suurin piirtein: ”VAARA, väärä muste, takuu ei voimassa.” Mustesäiliöt ovat minimaalisen kokoisia.
Alle kaksivuotiaan Citikan (minun kahdeksanteni) radion virtanappi rikkoutui toisen kerran. Viimeksi ei mennyt päälle, nyt ei mene pois päältä. Viimeksi koko radio irrotettiin ja lähetettiin (siis yhden napin takia) tehtaalle Pariisiin ja viikkokausien jälkeen tilalle saatiin lupa asentaa uusi.
Tilanne: Canon toimii edelleen silloin tällöin, kun sitä hakkaa voimalla oikeaan paikkaan. Telkkari edelleen tööt. Uudet patterit ja putsaus eivät herättäneet kuntopyörää henkiin – vika sähkössä?. Uusi näyttö ostettu. Vanha tietokone purettu palasiksi ja rakennettu uudestaan pääosin vanhoista osista. Printterin mustesäiliötä vaihdetaan uuteen koko ajan, kirousten kera. Autoradion takia ei vielä viitsitty ajaa kauas Raisioon, jotta seuraisi taas hiljainen kausi autossa.
Olenko siis ymmärtänyt oikein: nykyään ei mitään enää haluta/viitsitä/osata korjata, vaan vaihdetaan uuteen? Vanhat viedään jonnekin kasaan, jotka maisemoidaan pujottelumäiksi, joiden päälle ruiskutetaan tekolunta? Sähkö on kaikkien kojeiden heikko kohta? Uudet muovimateriaalit eivät ole raudan veroisia? Koneet ovat halpoja, mutta kulutustarvikeosat (kuten muste) kalliita? Laitteet osattaisiin rakentaa kestäviksi, mutta silloin kukaan ei ostaisi uusia?
joulukuu 4th, 2006 at 3:22
Olet ymmärtänyt oikein. Ei viitsitä eikä varsinkaan osata.
Mustesäiliöiden hinta on tehokas porkkana matkalla kohti paperitonta toimistoa.
joulukuu 4th, 2006 at 7:46
niissä väreissä ei kannata säästellä
joulukuu 5th, 2006 at 14:58
Niin, minulla on samainen Canon. Ostin sen pojaltani kun hänen piti saada jotain Tärkeitä Pyöränosia…
Minun Canon A70:een tuli virhekoodi E16 (muistaakseni). Siitä löytyy netistä tietoa kovasti, eli ei niin harvinainen virhe – ajattele, että meillä on jotain yhteistä ympäri maailmaa olevien ihmisten kanssa!
Netistä löytyi myös kameran korjaus(purku) ohje. Se oli niin monimutkainen, etten uskaltanut yrittääkään. Eikä tietenkään korjaaminen kannattanut.
Sitten ajattelin, että jos tuolla ei mitään tee, niin kopautampa vähän, jos vaikka auttaisi.
Kopautin ja nyt toimii!