Joulun laulut
Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa – ihana valkeus, satusetä Zacharias Topeliuksen ja suomentaja K.A.Hougbergin runoilema maisema Turun Tonttumäellä eilen illalla. Hugo ja minä riemuitsemme!
Kovin mieluusti olisin nähnyt Helsingin Vanhankirkon puiston valkoisena jo päivää aikaisemmin. Toivon, että joulukonserttimme toi kuulijoillemme ainakin mielen valoisuutta. Sympaatti-kuorollemme se on jo 27-vuotinen perinne, maailman ainoalle kuorolle, jonka uudeksi jäseneksi pääsee vain alttarin kautta. Me perustajanuoret lauloimme tuolloin kaikki Eero Erkkilän räjähtävän kiihkeällä ja sytyttävällä johdolla hänen loisteliaassa Katedraalikuorossaan Helsingin tuomiokirkossa. Muuan keikka (ja Liisa Järnefelt, sittemmin Lindeberg-Lindvet) kokosi meidät yhteen. Ja siitä pitäen olemme laulaneet ja viettäneet yhdessä joulunajan sunnuntain sekä Vapunpäivän. Sisäisin siirroin ja ulkopuolisin hankinnoin olemme kahdeksan avioparia, joilla on yhteensä 22 lasta. Heistä useat on jo kutsuttu uuden polven jäseniksi ripille päästyään. Ja meidän laulajaveteraanien kanssa musisoi joulukonsertissa lastemme, siis nyt jo nuorten, oma orkesteri.
Joulu on siten sympaateille ystävyyden, lyhyen rauhoittumisen yhteishetken sekä rakkaiden joululaulujen juhla. Parisenkymmentä niitä mahtuu ohjelmaan kerrallaan. Viimeiset, Maa on niin kaunis, Ave maris stella, Rauhaa, vain rauhaa sekä Jouluyö, juhlayö lienevät päättäneet juuri tässä järjestyksessä konserttimme ainakin kahdenkymmenen vuoden ajan. Muita sitten vaihdellaan ja aina on mukana jotakin uutta – jonka synnyttämiseen itsekin syyllistyin tänä vuonna.
Olen pyrkinyt antamaan kaikkien tuntemille ja rakastamille lauluille ihan pikkuisen erilaisen ilmiasun markettien sähköisen sointitapetin vastapainoksi. Toivon, että yllättävä tauko, hidastus tai korostus, ehkä uudenlainen tempo tai voimakkuus antavat kuulijalle pienen aksentin, huutomerkin, jopa kysymysmerkin, pysäyttäen ajan vain hetkeksi, yhden ajatuksen mittaisesti, juuri tuon laulun sanomaan – joka antaa voimaa kohottautua irti märänasvaltinmustasta, sekunneittain tikittävästä arjen käskymuodosta.
Emme ole teettäneet yleisöstämme tutkimusta, sillä me kaikki tiedämme, että he ovat ystäviämme, kaikki runsaat kolme sataa kuulijaamme. Me olemme heille joulun perinne, aivan niin kuin kymmenet, kymmenet ja taas kymmenet kuorot joka puolella maatamme omille kuulijoilleen. Liekö yhtään kuoroa, joka ei laulaisi joulun säveliä ja juhlaa ystäviensä sydämiin? Toivottavasti ei.
Kaikki kauniit muistot palaavat taas mieliimme, joulun lauluissa, mauissa, tuoksuissa, kosketuksessa, kirkkaudessa, lapsuutemme ja nuoruutemme tunnemuistissa. Nautitaan, pidetään siitä kiinni, vähän aikaa. Joulusta, yhdessä.
Kuva: Vanhakirkko ei-toissapäiväisessä asussaan (Helsingin kaupunginmuseo). Mukava ajatus, että tämän(kin) kirkon on suunnitellut Engel (1826).
joulukuu 21st, 2006 at 12:55
Miten hauska oli lukea joululauluista ja Sympaatista. Kannuvalimo tuntuu valavan paljon hyvää!
Oikein onnellista joulua Sinun perheellesi tero-Pekka.
Rakk. terv. Liisa / LLL
Ps. Sain Paulin kautta myös koskettavan muistokirjoituksesi Heikki Toivasesta. Kiitos!!!
joulukuu 31st, 2006 at 9:01
KIITOKSET MUKAVISTA KIRJOITUKSISTA, KATSON JOKA PÄIVÄ, ONKO UUTTA.
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!
t, taimi blomberg
tammikuu 2nd, 2007 at 23:57
Kiitos, Liisa! Head uut aastat sinne Ruotsinmaalle!
Ja Taimi, kyllä me Kannuveljetkin odotamme sinulta kommenttia joka päivä!
toukokuu 2nd, 2007 at 0:02
[...] Päästiin telkkariin! Maikkarin vappuillan uutislähetys huipentui musiikilliseen kuvaan, jossa Helsingin Kaivopuiston Ullanlinnanmäen aamukoleassa auringonpaisteessa lauloi kamarikuoromme Sympaatti. Kamerakulma oli hieman erikoinen, joten lopulta kuvaan mahduimme vain frouva sekä se toppatakkisempi eli näiden rivien rustaaja. Todettakoon, että kuoromme ei kuitenkaan esiintynyt koko muutaman tuhannen suuruiseksi kylmyydessä kutistuneelle valkolakki-juhlakansalle – sen teki perinteisesti Ylioppilaskunnan Laulajat ämyreiden kautta – vaan pääasiassa omaksi iloksemme. Toki kuoromme konsertoikin, mutta säännöllisesti vain jouluisin (kuten näillä sivuilla joulukuussa raportoin), kahdeksan perhekuntamme voimin. [...]