Bembölestä oikealle
Jotenkin tämä Helsingin-matkailu on nyt lisääntynyt. Vuonna 1988 muutimme sieltä pois, kuusi vuotta Lahdessa, kuusi Tukholmassa, ja kuuden Turun-vuoden jälkeen magneetti on taas alkanut vetää puoleensa.
Eilen köröttelimme aurinkoista ja kerrankin rauhallista ykköstietä kotiin päin Turkuun. Sopii näin ei-vieläkään-itseään-turkulaiseksi-tuntevana ihmetellä, kuinka kauan tätä Iisakin-moottoritietä on rakennettu. Tampere sai omansa, Lahtikin jo ajat sitten – ja nyt vielä uuden radankin. Monia syitä on minulle tarjottu, kuten: 1. Helsingin-Vuosaaren satama pitää saada valmiiksi ensin, etteivät turkulaiset saa omalleen kohtuutonta E18-etua. 2. Turkulaisilla on huonot kansanedustajat. 3. Ykköstie ei ole tie, vaan turkulaisvitsi. 4. No nehän ovat vain turkulaisia, ovat muutenkin saaneet aina liikaa. Hyvät lukijamme: kertokaa, miksi kärsimys on jatkunut niin kauan!
Paimion ja Lahnajärven välillä on alue, jolloin YLE:n kaikki radiokanavat yksinkertaisesti häipyvät. Autoradio etsi taas eilen epätoivoisesti, mutta ei löytänyt parempaa kuuluvuutta. Moni kiintoisa keskustelu, sinfonia sekä Knalli ja sateenvarjo on jäänyt ilman huipennusta. Kaupalliset kanavat paasaavat häiriöittä. Tällaista oli muistaakseni 1960-luvulla, kun isä autoradion osti. Onko tämäkin turkulaisvitsi?
Joulun alla ajoin Helsinkiin, pikku kiireessä, klo 15:n jälkeen. Ennen Piikkiötä hieno tienvarsiopaste ilmoitti: ”Tienkunnostustöitä” ja muuttuva liikennemerkki: 80. Meni kilometrejä monia, kunnes sähkötaulu kertoi: 60. Kilometrikaupalla. Kovin oli modernia tienkunnostusta, ei yhtään konetta, ei yhtään miestä, tie kunnossa. 80:n alueella tuntui, että kaikki muut ajoivat sataa. Koska mitään ei näkynyt, kuudenkympin alettua kaikki muut ajoivat sataa, minä kahdeksaakymppiä. Numeropalvelu antoi tielaitoksen päivystysnumeron: ei vastausta, ei tiedotetta, ei mitään. Joulukiireitä?
No harvemmin sitä onneksi autolla täytyy lähteä kauas itään. Bussilla on helpointa Turun-päässä, Uudenmaantullista vain hyppää mukaan (hieno nimi pysäkille, ovat vissiin bussit siinä jo vuosisadat pysähtyneet), ja vuoroja riittää päivän mittaan nelisenkymmentä. Viime aikoina Helsinkiin on tultu säännöllisesti myöhässä, usein vartin verran, joskus enemmänkin. Matka on kuitenkin sujunut normaalisti, pientä ylinopeutta koko ajan, mutta kun pitäisi olla Kampissa, jonotellaan jossakin Munkkivuoren – Meilahden maisemissa. Viimeksi mukavaa tookshouta tarjonnut kuljettaja kuulutti Munkan Hesen valoissa: ”Jaa, nyt näyttää liikenne taas siltä, että kiireisimpien kannattaa ottaa raitiovaunu, jos aikoo ehtiä ajoissa Helsinkiin”. Onko kilpailu junan kanssa niin kovaa, että aikatauluja ei voida präntätä oikeiksi?
Illalla täytyy paluumatkaisin tulla Salon kautta koukkaavalla bussilla. Pari kertaa sitten se lähti kiertelemään jonnekin aarniometsiin, pimeässä ja puolitorkuksissa en käsittänyt, missä ollaan. Jotenkin kai päädyttiin moottoritiellekin, josta sitten palattiin jossakin vaiheessa vanhalle ykköselle. Seuraavalla kerralla olin valppaana ja reitti selvisi. Oli pakko kysyä kuljettajalta koukkauksen syytä. ”Halikko on halunnut oman pysäkin. Joku on sitten keksinyt, että pitää mennä välillä moottoritielle, vaikka siitä tulee kahdeksan kilometriä matkaa lisää. Kukaan kuljettajista ei sitä ymmärrä.” Ymmärtääkö joku matkustajista?
Hyvää matkaa kuitenkin Helsinkiin! Muistakaa kääntyä Kuninkaantieltä oikealle Bembölen (kuva) kohdalla!
Kuva: Espoon kaupunginmuseo
Jätä vastaus