Urheilu-Rantalan Poika
Lapsuusajan Helsingin Maunulassa oli kolme kulttuurin keskusta, uusi ostoskeskus sekä Metsäpurontiellä parinsadan metrin päässä toisistaan kirjakauppa ja Rantalan urheiluvälineliike. Perheemme muutti Haagan Krankantieltä Maunulaan osoitteeseen Pirttipolku 18 muistaakseni vuonna 1965, jolloin olin seitsemän ikäinen. Teen silloin tällöin vieläkin nostalgiatrippejä Maunulaan enkä voi olla ihailematta rivitalojemme arkkitehtonista ja kaupunkikuvallista tyylikkyyttä. Taisivat olla ihan moderneimpia maassamme, sillä sisään astuttiin suoraan talojen suuntaiselta kadulta – siis polulta.
Kirjakaupan talossa oli myös yleinen sauna, jossa emme kuitenkaan käyneet, sillä Pirttipolun, Liesipolun ja Malkapolun taloilla oli oma yhteinen sauna siellä toisessa päässä, polkujen yhtymäkohdassa, elintarvikekaupan takana. Siellä oli myös autotalleja sekä hiekkakenttä, jossa kävi sirkus elefantteineen. Ja vähän matkan päässä kiirehti Tuusulantie, jonka risteys Pakilantien ja Oulunkylästä päin tulevan Käskynhaltijantien kanssa oli aikamoinen liikenteen umpisolmukohta. Kunnes rakensivat paikalle moottoritien siltoineen ja ramppeineen.
Rantalalta ostettiin sukset ja mailat ja kaikki vikkelän pojan tarpeellinen tavara. Melkoisesti kulki vuosia välistä, ennen kuin tapasin ensimmäistä kertaa kauppiaspariskunnan pojan Iiron. Olin jo kasvanut parran myötä ulos Cantores Minores -poikakuoron mustasta kaavusta, mutta vierailin joskus kouluttajana kuoron leireillä. Ensimmäinen muistikuvani Iirosta on Ruokolahdelta, jossa hän leirikeskuksen pihalla soitti omaan, omapäiseen tyyliinsä keyboardia – lumihangessa.
Itsekin taisin joskus irrotella illanvietossa nuorempien kauhuksi, mutta tämä junioriammattilainen oli sitten aivan eri asia. Pikkukanttorit lienee ollut Iirolle kipinä klassisen pianon opiskeluun New Yorkissa. Opinnot Ågelin pop – jazz -opistossa ja Sibelius-akatemian jazz-linjalla Iiro otti kai niin sanotusti vakavasti, sillä hänestä tuli myös verraton muusikko, ei vain soittaja. Trio Töykeät on esiintynyt yli kaksi tuhatta kertaa 43 maassa, ja Iiro on tempaissut Mozartin A-duuri-pianokonserton varmaan kaikkien suomalaisten sinfoniaorkesterien kanssa, myös Turussa. Sellaiseen ei riitä pelkkä pokka – edes se Iiron kuuluisa – vaan tarvitaan myös taitoa ja tietoa, siis taidetta.
Omalla persoonallaan Iiro iirottelee myös televisio-ohjelmassaan. Vaikka se on muodoltaan vielä hitusen kömpelö (tarvitaanko hiljaista, hymyilemätöntä yleisöä kaikki studio-ohjelmat tappavaksi taputuskoneeksi vai pikkutuhman tanttaparin verukkeeksi?), Iiron luonnollisuus ja myönteisyys imaisevat myös musiikkivieraat mukaansa. Tuoreimmissa ohjelmissa Iiro on päässyt kiittelemään kahta tärkeää opinahjoaan, Ågelia (vieraana legendaarinen rehtori-levyraatikko Klaus Järvinen) sekä Pikkukanttoreita lämpimän herkistävällä tavalla.
Iiro Rantala on niin pahuksen hyvä, että häneltä voi ja saa ja tulee odottaa aivan mitä tahansa. Toistaiseksi hän on kulkenut omaperäisellä tavallaan vielä muiden jo ajamia raiteita. Aika olisi jo kypsä hänen topparoikkansa alkaa rakentaa uutta rataa, joka varmasti kulkisi horisonttiin ilman perspektiivin näköharhaa – Iiron luovuutta kun ei mikään fysiikan laki tunnu rajoittavan.
Seuraava Iirottelu TV1:ssä tiistaina 2.1. klo 19.10 sekä uusintana keskiviikkona 3.1. klo 14.10 – laulajan äänenmuodostuksen saloja pohtivat lied-laulaja M.A.Numminen, toisen polven professori Petteri Salomaa sekä sopraano Mari Palo ja dj Sane.
Kuva: Tanja Ahola (Fazerin konserttitoimisto)
tammikuu 2nd, 2007 at 21:58
Kiitos T-P hyvästä vinkistä. En olisi ilman tätä blogia Iiroilua katsonut ja olipa todella mukava ja korkeatasoinen ohjelma.
tammikuu 3rd, 2007 at 23:31
Ammattini suurimpia iloja on ollut saada tutustua upeisiin ihmisiin niin kuin Iiron illan kaikkiin taiteilijoihin Emmaata myöten. Upeita taitajia ja suurenmoisia ihmisiä! Keitähän Iiro ja Minna löytävät seuraavaan sessioon?