Mitä tapahtuu olutkulttuurille?
Parisenkymmentä vuotta sitten oli kova juttu kun Suomeen alkoi tulla ulkomaisia oluita. Ensimmäisten joukossa ei tullut mitään herkkuja, vaan eurooppalaiset bulkkioluet Becks ja Heineken, muiden muassa.
Siitä alkoi innostus ja rynnistys, joka on jatkunut aivan viime aikoihin. Ravintoloista on saanut satoja erilaisia oluita ja näin on ollut myös kaupoissa. Ja on edelleenkin.
Mutta jotenkin tuntuu, ettei koko homma kiinnosta ketään. Leihdet eivät kirjoita oluesta muuta kuin kahdesta-kolmesta asiasta, hinnasta, panimoiden markkinaosuuksista ja ehkä ympäristöä roskaavista ’mäyräkoirien’ kääreistä.
Sanotaan, että hintakilpailu on ohi. Missä se näkyy? Jos se, että 24 tölkin laatikollisen markkinajohtaja Karhua saa hintaan 19,90 käytännössä koko ajan, Koffia tai Karjalaa sama annos hintaan 17,90, ei ole hintakilpailua, mitä se on. Moni tiukkakin oluenystävä on sanonut menneensä ’vipuun’ ja vaihtanut suosikkioluekseen tarjousoluen. Ja intohimoinen toki saakin olla, jos on valmis maksamaan yli kaksin- jopa kolminkertaista litrahintaa suosikistaan.
Täytyy ihmetellä panimoita. Onko nyt aikaansaatu tilanne niiden mission mukainen? Mitä tekee Hartwall? Se sanoo olevansa hintataiston ulkopuolella, eli on vapaassa markkinaosuuspudotuksessa. Mutta tekeekö se sitten jotain parempien oluittensa (niitäkin on) markkinaosuuden eteen? Ei mitään! Missä on kovalla sauhulla markkinoille uudelleen kolmisen vuotta sitten tuupattu Aura? Siellä ne on kaikki, unholassa. Harmillista.
Jonkinlainen valon pilkahdus oli kun lehdessä luki viikko sitten että Sinebrychoff on ottanut tsekki Budweiserin, Budvarin jakeluunsa. Jos hyvää olutta nimittäin…
tammikuu 30th, 2007 at 21:28
Hassua, mutta eräänlaisen suomalaisen olutkulttuurin takuumies olikin menneinä aikoina Alko säädellessään oluitten hinnat samoiksi. Silloin piti turkulainen Auran puolta, tamperelainen Pyynikin, hesalainen Koffin (Hartwallhan silloin keskittyi vielä vissyihin) jne. Mutta auta armias, kun hintakilpailu vapautui. Keinotekoiset suosikit kaatuivat ja kansan mieliolutmerkiksi tuli Halvin. Tämä jos mikä kertoo siitä, että joko suomalaisissa oluissa ei ole eroja tai suomalaisilla juojilla ei ole makuaistia. Veikkaan että molemmista.
M
tammikuu 30th, 2007 at 23:24
Loistavaa, Markku, että kommentoit! Olisinkin ollut pettynyt, jollen sen vertaa olisi pystynyt provosoimaan…
Olemme samaa mieltä masentavasta tilanteesta. Johtopäätöksesi Alkon roolista on kiinnostava! Jos kaikki maksaa saman, maku ratkaisee enemmän. Vielä kun mainontakin oli säänneltyä. En tosin kaipaa sellaista aikaa.
Nyt on nyt ja näin mennään. Minä tiedän ja Markku tietää mikä on hyvää ja sitä ostaa. Säälittää vaan tämä kokonaisuuden kuva.
helmikuu 7th, 2007 at 19:59
Kiinnostavaa nähdä miten tänään hyväksytty varoitustarralaki vaikuttaa oluen menekkiin. Nyt näyttäisi siltä, että pahiten kärsivät juuri ulkomaisia erikoisoluita (ja viinejä) arvostavat kuluttajat. Alkon tällä hetkellä kohtuullinen valikoima saattaa supistua, mikäli maahantuojat pakotetaan tarroittamaan jokainen pullo erikseen.