Lankapuhelin on lelu?
Pohdimme töissä eilen porukalla yrityksemme ulkoisen ilmeen uudistamisen yhteydessä käyntikorttien informaatiosisältöä. Aiemmissa korteissa oli vaihdenumero sekä kullekin työntekijälle suorat numerot. Sekä tietenkin faxnumero.
Pohdittiin, pitäisikö pienen organisaation korteista poistaa lankapuhelinnumerot tykkänään.
Vauhtia ajattelulle antoi puhelinkulttuuri. Lankapuhelin ei juurikaan soi. Joskus töissä suorastaan pelästyn kun se soi. Ja silloinkin siihen soittaa pääsääntöisesti tutkimuslaitos, puhelinmyyjä tai varainkerääjä.
Kotona toimii sama logiikka. Siksi kotipuhelimeen vastataankin nykyään etunimellä, sillä soittaja on joko omat vanhemmat, anoppila tai sisarukset. Tai tietenkin puhelinmyyjät.
Lankapuhelinliittymiä hankittiin vielä muutamia vuosia sitten vaikkapa siksi, että siihen oli kytkettävissä modeemi, jolla pääsi internettiin. Näin tapahtui myös vapaa-ajan asunnollamme.
Nyt, yht’äkkiä, lankaliittymillä ei ole mitään virkaa. Puhelut eivät ole halvempia, vaan kalliimpia, sillä juuri ketään ei tavoita lankaliittymästä lankaliittymään. Internetillä ja puhumiseen tarkoitetulla liittymällä taas ei ole mitään tekemistä keskenään.
Perinteiseen lankapuhelimeen puhuminen on kuitenkin mukavampaa kuin ensisijaisesti taskuun, ei korvaan, suunnitellulla kännykällä. Siksi joku kännykkävalmistaja lanseerasikin juuri ”lankapuhelimen”, jonka alapintaan kiinnitetään sim-kortti.
Yrityksessämme päätettiin pitää korteissa vielä lankapuhelinnumero (jonka ei tottavieköön tarvitse yhdistyä lankaliittymään) sekä faxnumero. Suorat numerot poistettiin. Ehkä se näyttää enemmän siltä, että yhtiöllä on myös osoite ja toimisto, mene ja tiedä?
Silti joskus kokee hämmentäviä asioita. Kuten soittaessani suurehkon pörssiyrityksen toimitusjohtajan lankapuhelimeen. Siellä hän vastasi suoraan omalla nimellään ja nauroi hämmennykseeni ”täällähän minä, missäs muualla”. Ehkä siksi, ettei siihen kukaan juuri soita, kun puhelinmyyjätkään eivät kehtaa.
helmikuu 1st, 2007 at 13:03
Hei Visa!
Raivostuttaa tämä meininki,olkoon kännykät lisänä, on minullakin. Vanhat ystäväni, joille soitan päivittäin kun elävät yksin,ovat nyt antaneet lankapuhelimen pois.
Kun minulla on Soneran 5€ paketti, on kannattanut soitella ja ilostuttaa yksinäisiä ystäviä.
En kyllä niin paljon soittele, tulee liikaa vanhalle eläkeläiselle.
Tämä tästä, tulipa valitettua.
Odotan taas uusia blogeja terv taimi- vanhus 74v
helmikuu 2nd, 2007 at 7:58
Hei vaan
Pohdimme samaa asiaa firmassa myös jo pitkään, mutta ainoana syynä säilyttää lankanumero oli (erittäin satunnainen) faksin käyttö.
No vuosi tuossa kun vaihtui ja Turun puhelimesta tuli sitten virallisesti Sonera niin katsoimme että oli vihdoin operaattorin vaihdon aika (maailmassa on kaksi lafkaa joille en rahojani anna, yksi energiayhtiö ja arvatkaa mikä toinen…).
Vaihdoimme siis operaattoria ja uusi liittymä on VOIP-pohjainen. Ja arvatkaapas mitä? Olen nyt kahden viikon kokemuksella yrittänyt lähettää yhtä faksia ja se ei ole onnistunut. Tosin kyllä myyjä sanoi että faksien kanssa saattaa tulla ongelmia…
Eihän tuo toisaalta maksa kun 5 €/kk eli antaa noitten antiikkimööpeleitten könöttää vielä tuossa nurkassa, ehkä se tuo uskottavuutta muuallakin kun käyntikorteissa.
Hoss