Pelottaako Venäjä?
Viikonlopun julkisuutta määräsivät Venäjä, Lipposet ja viisut. Venäjä kumminkin nousi pääosaan. Huipennus tuli sunnuntain iltauutisissa, kun McDonaldsin räjähdys Pietarissa tuli ruutuun. Venäjä on tullut suomalaiseen keskusteluun ja tietoisuuteen.
Hyvä, kun Venäjän asiat nostetaan esille. Mutta olennaista on, että sen tekevät tiedotusvälineet ja kansalaiset, jopa jotkut tutkijatkin. Poliitikot sen sijaan vähättelevät ja toppuuttelevat. Siis melkein kaikki poliitikot. Tämä näkyi taannoin Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportin käsittelyssä.
Ei voi välttyä vertailemasta tilannetta menneisiin vuosikymmeniin. Neuvostoliiton aikana pääsi nousemaan poliittiseen eliittiin vain tunnustamalla oikeaa oppia. Sama kaiku on askelissa yhä. Vaihtoehtona ei tietenkään voi olla, että politiikassa menestyminen rakennettaisiin Venäjällä pelottelun varaan. Mutta luulisi olevan jo mahdollista käsitellä Venäjää ja sen kehittymistä ihan samalla tavalla kuin muidenkin maiden kehitystä.
Venäjä ei tietenkään ole Suomelle uhka samalla tavalla kuin 1939. Tuskin kukaan oikeasti odottaa Mainilan laukauksia. Mutta Venäjän poliittiseen kehitykseen ja sen ulkosuhteisiin liittyy tekijöitä, joita tulisi pohtia ja avata keskusteluun avoimesti. Kuuluuhan Neuvostoajoista lähtien suomalaisen poliittisen eliitin vakiolauseisiin, että hyvien naapureiden kesken voidaan aina ottaa esille kiperiäkin asioita. Nyt ainakin voisimme keskenämme ottaa niitä esille.
Enää ei ole vuorineuvoksia toppuuttelemassa keskustelua. Nyt on konsultteja, jotka alkavalla viikolla tulevat sanomaan eri foorumeilla, että Venäjä on valtava mahdollisuus ja että Venäjä etsii tietään, mutta suunta on vakaa. Ei kannata hötkyillä.
Yksi suurimmista avaamattomista teemoista on, miten kahdenväliset suhteet ja EU:n kautta tapahtuva Venäjä-politiikka kytketään toisiinsa. Suomen suhteissa Venäjään on paljon kahdenvälisyyttä mutta yhä kasvavampi osuus tapahtuu Unionissa ja sen kautta. Nyt pitäisi miettiä, mitkä asiat hoituvat luontevammin miltäkin taholta ja etsiä samanmielisiä kumppaneita.
helmikuu 20th, 2007 at 16:35
Siitä näköjään on aina vaan kiireempi keskustella jollain porukalla, miten tankkerit saataisiin pysymään suunnilleen ehjänä matkalla suomenlahden pohjukkaan. Kaksi kertaa kahdessa viikossa on pellit paukkuneet. Kamala huuto luvassa, kun öljy kerran pääsee vuotamaan. Suomella on kuulemma ainoat öljyntorjuntavehkeet koko alueella. Venäläisillä ei ole varaa eikä osaamista, vaikka ovat pystyneet atomipomminkin laittamaan ja Marsissa käymään. Tämä pitäisi voida hyvässä naapurisovussa ilmoittaa.