Elintarvikeuutisia
Ruoka ja elintarvikkeet kiinnostavat Kannuvalimoa. Eilinenkin päivä toi taas monta mielenkiintoista näkökulmaa:
Jo aiemmin kommentoitu Koffin ja Hartwallin markkinaosuustaistelu keskioluissa tuli otsikoihin konkreettisina lukuina. Kun kolme vuotta sitten taistelukumppanit olivat tasoissa, jopa Hartwall hieman johdossa syksyllä 2004, ovat vuoden 2006 luvut tyrmäävät: Sinebrychoff 49%, Hartwall 36%. Tanskalaiset lienevät riemuissaan, brittejä hieman mietityttänee. Mielenkiintoista on, etteivät kummankaan panimon omistajat ole saaneet tärkeitä brändejään Suomen markkinoille ylipanostamisestaan huolimatta. Sekä Carlsberg, että Foster’s ovat täysin statisteja markkinoilla. Oluentuntija ja –ystävä Markku Haapio kirjoitti Iltalehdessä, että lisenssioluet ovat vain alkuperäisen kuvatuksia, liekö kyse siis jopa mausta?
–
Markkinaosuuksista kun puhutaan, ei voida olla puhumatta myös AC Nielsenistä. Siellähän kerätään kaikkien kauppojen viivakoodit tilastoiksi, jota tietoa taas myydään kaupalle ja tavarantoimittajille ’ei niin kovin halvalla’.
Eilen sille kävi kuin entiselle tietokoneelle, se kaatui. Ruokakesko ilmoitti lopettavansa tietojen annon. Se siitä sitten. Mitähän kaikki sadat Nielseneitä päivätyökseen lukevat tekevät tulevaisuudessa? Ei kansainvälinen yritys nurin mene, mutta tilastot kyllä.
–
Felix-Abba osti Saarioisten vihannessäilykkeet. Elintarvikemarkkinoillakin menestyäkseen tarvitaan kriittistä massaa. Sitä Felix-Abba nyt sai. Toivottavasti kehitys on hyväksi suomalaiselle kurkunviljelykselle. Niin uskoisin, ainakin pitemmällä tähtäimellä.
–
Finfoodin tiedotekoosteessa eilen todettiin, että elintarviketeollisuus on koko Euroopan suurin teollisuudenala. Sillä työskentelee lähes 15% koko EU:n työvoimasta. Myös siksi se kiinnostaa Kannuvalimoa.
helmikuu 21st, 2007 at 17:12
Oluiden puolella tulee jatkossa tapahtumaan varmaankin mielenkiintoisia markkinamuutoksia.
Voisikohan ns. Tanskan malli olla tulevaisuuden linja täällä meilläkin? Tanskassa on kaksi suurta premium-brändiä, Carlsberg ja Tuborg. Lisäksi on maanlaajuinen halpismaineinen haastaja Faxe.
Kaikki muut oluet ovat huomattavasti edullisempia, sisäänvetotuotteita.
Lisäksi Tanskassa on laaja valikoima paikallisoluita, jotka ovat vahvoja vain omalla alueellaan. Muualla niitä ei sitten myydäkään.
Ei muuten kuin taas takaisin Auran tuotantoon, saatavilla ainoastaan Turun seudulla!
helmikuu 21st, 2007 at 18:47
Ihmetyttää, voiko mikä muu kuin hinnoittelu koskaan vaikuttaa kotimaisten oluitten markkinaosuuksiin. Totuushan on, että sokkotestissä perusveikko ei erota suomalaisia lagereita toisistaan, vaikka kuinka vannoisi jonkun brändin nimeen. Itse asiassa nuo Visan mainitsemat Carlsberg ja Fosterskin menevät siinä samassa kulauksessa. (Viime viikonlopun Tahkovuoren reissulla jääkaapissa oli molempia sekä Olvin Sandelsia, eikä noissa ihmeempää eroa ollut, mitä nyt Santun eduksi
)
Hartwall ilmeisesti ei ole myynyt oluitaan niin huimilla hintatarjouksilla kuin kilpailijat. Vähittäiskaupan ohella takkiin on tainnut tulla myös ravintolamyynnissä, kun ero on noin iso. Ravintolassahan perusbrändi on tosin “iso tuoppi”, jolloin päätösvalta brändistä jää oluenlaskijalle.
helmikuu 21st, 2007 at 20:12
Kari,
Oluiden osalta hinnoittelun (tarjouskamppikset) ja kanavan (missä myydään ja miten sijoiteltu kaupassa) lisäksi vaikuttaa oluen brändi ja sen hetkinen maine.
Sen takia olutbrändit ovat yksi suurimmista mainostajista ja käyttävät myös sisältöön enemmän rahaa kuin monet muut.
Niinkuin sanoit, eroja on maallikon vaikea erottaa, mutta silti melkein jokaisella on mielipide paremmuudesta tai huonommuudesta.
helmikuu 22nd, 2007 at 9:26
Janne,
Olen kyllä edelleen päinvastaista mieltä tuosta brändin ja sen maineen vaikutuksesta oluen myyntiin.
Jos ja kun kaupassa on tarjolla kaksi mäyräkoiraa, joista toinen maksaa 7,95 ja toinen 11,95 niin useimmat nappaavat mukaansa halvemman. Sama toimii myös ravintolassa, erityisesti happy hourien aikaan. Ei perusjeppe paljon brändin perään katso, jos halvemmallakin saa.
Olutbrändien mainostamisellakin pyritään vaikuttamaan vähintään yhtä paljon kaupan portaaseen kuin kuluttajiin. Vahvalla kampanjoinnilla halutaan saada kauppa uskomaan, että kysyntää riittää. Kampanjointia tuetaan myös tarjoamalla vesiä lähestulkoon kaupan päälle, kunhan olutostot ovat riittävän suuria.
Siinä olet aivan oikeassa, että melkein jokaisella on mielipide eri olutmerkkien paremmuudesta tai huonoimmuudesta. Se vaan ei korreloi suoraan ostotilanteeseen. Kyllä allekirjoittanutkin mieluiten joisi aina tsekki-Budvaria, mutta kun kaksi pulloa maksaa kaupan hyllyssä tarjoussix-packin verran niin harvemmin sitä tulee kotona juotua. Old Bankissa kylläkin, hinnasta huolimatta
helmikuu 22nd, 2007 at 16:08
Kari,
Old Bankissa…nuo kaikki kauniit muistot…;-)
Niinkuin ehkä epäselvästi sanoin, se valinta tapahtuu hinnan, myymäläsijoittelun JA brändiarvostuksen tasapainona.
Jos Kupittaan Sittarissa merkki A on vasemmalla ja merkki B oikealla puolella käytävää ja hinta on sama tai lähes sama, valitset mielestäsi paremman (oikeastaan sopivamman).
Ja se valinta on on brändimarkkinoinnin seurausta.
Sitten taas jos tunnet merkin A mutta et ole koskaan kuullutkaan merkistä B, pääsääntöisesti valitset sen tunnetumman, koska luulet tietäväsi mitä se on. (No tähän on kyllä poikkeuksia.)
Miksi otat Old Bankissa Budvarin etkä Velcoa?