Elämän minore ja maggiore
Eilisillan tunnelma lämmittää vielä aamullakin ja nostaa auringon harmaalle kevättaivaalle. Pehr Henrik Nordgrenin kahdeksannen sinfonian kantaesityksessä Turun filharmonikkojen konsertissa Juha Kankaan johtamat muusikot ja yleisö tuntuivat elävän tuon puolituntisen kuin käsi kädessä, hetkeäkään herpaantumatta säveltäjän koskettavasta ja vahvasti persoonallisesta sanomasta. Nordgren itse kapusi lavalle hyvin hämillään vastaanottamaan voimakkaita suosionosoituksia, ja lopulta yleisö kuin yhteisestä sopimuksesta nousi seisomaan kunnianosoitukseksi suositulle Kaustisen mestarille.
Ahvenanmaalla vuonna 1944 syntyneestä Nordgrenista on Juha Kankaan kautta tullut turkulaisille vähän niin kuin oman kaupungin poika. Kantaesityksensä ovat Turussa saaneet hänen ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs, seitsemäs ja kahdeksas sinfoniansa. Kuudeskin kuultiin suomalaisena ensiesityksenä, muutama viikko Japanin-kantaesityksen jälkeen. Vain viides lipsahti aikoinaan Radion sinfoniaorkesterille. Ainutlaatuinen sarja! Olisipa Turun kaupunki Helsingin, Lahden, Tampereen, Espoon ja Jyväskylän tavoin jo kauan sitten antanut muusikoilleen mahdollisuuden levytyksiin, niin tuo koko sinfoniasarja olisi jo maailmalla turkulaisena mainetekona, muidenkin kuin vain turkulaisten ihmeteltävänä.
Kahdeksikko on 60-vuotissyntymäpäivälahja säveltäjän ystävälle ja monikymmenvuotiselle työtoverille Juha Kankaalle. Musiikista säteilee monien yhteisten kokemusten luoma voimakas yhteenkuuluvuus. Osien otsikot ”Minore – maggiore” jakavat teoksen, melkein, sävellysteknisesti kahtia ”duuriin” ja ”molliin”, välillään rohkeassa hiljaisuudessaan järkyttävä välisoitto, intermezzo, mutta nyös ääriosien sisälle säveltäjä on maalannut elämän minoren ja maggioren yllätykset, dramatiikan ja kamppailun, välillä sinfoniaorkesterin massiivisella painovoimalla, välillä pelimannimusiikin letkeällä poljennolla. Sinfonia on Nordgrenin suurenmoisen tuotannon henkilökohtaisimpia töitä, jossa säveltäjän ääni kuuluu rehellisen omaelämäkerrallisena, kauniilla tavalla myös profeetallisesti.
Muistan Peehoon ennen jokaista kuulemaani hänen teoksensa esitystä pyytäneen jo etukäteen anteeksi. Samalla tavalla nöyrästi hän on tarttunut työhön täyttääkseen jokaisen tyhjän partituurin nuottiviivastot omilla vahvasti eletyillä kertomuksillaan hänen maailmastaan, meidän maailmastamme. Minulle jokainen hänen teoksensa on ollut elämys – varmaankin juuri siksi, että hän on teoksissaan niin oma itsensä, rehellisesti vailla minkäänlaista konstailua ja kikkailua tai kuulijan teennäistä miellyttämistä. Pehr Henrik Nordgren puhuu itse vähän ja hiljaa, minore, mutta musiikissaan hän avaa meille sydämensä, maggiore.
maaliskuu 9th, 2007 at 14:27
Hiljainen mies istui päivää ennen ensi-iltaa käymälässämme ja lehteili yhdessä Juha Kankaan kanssa partituuria. Sain pitää alkuperäisteosta kädessäni ja ihailla äärimmäisen siistillä, pikkutarkalla tavalla käsin piirrettyä nuotistojen rivistöä. Kertoi mies päässeensä nyt yli Sibelius -syndroomasta. Sibbe kun ei koskaan saanut valmiiksi kahdeksattaan. Jälkeenpäin ajattelin, miten ihmeellinen asia on karisma. Se voi näyttäytyä myös äärimmäisenä ujoutena ja sävyisyytenä. Jäi jotain muisteltavaa lapsenlapsille.
maaliskuu 10th, 2007 at 9:21
Minä vähän ihmettelin tätä käymälässä istumista. Joko vessakäymisetkin tulevat tälle kyltyrellille palstalle!
Mutta aamun Hesari(la 10.3.2007) kertoi mistä käymälästä on kyse. Kyllä tuo vessa oli Hesarin kuvassa niin komean näköinen, että sitä voisi kutsua ihan Toiletiksi.
maaliskuu 11th, 2007 at 19:43
Arvoisa Herr Tenor, pyydän teitä ilmoittautumaan minulle, kun saavutte kulttuurimatkalle konserttitaloomme, jonka vapaana lämpiönä käymälämme ylpeänä toimii. Huomaan, että laajassa kulttuuriutuntemuksessanne on (k)ammottava aukko. Koetan paikata sitä tuopilliselöla kuohuavaa talon tuotetta.
maaliskuu 12th, 2007 at 14:10
Kiitos kutsusta! Tulen mielelläni …jos Vaimo suo.
Viimeksi kun vierailin konsertoimassa kaupungissanne, vuosi sitten, niin silloin eräs virkavapaata nauttiva intendentti ohjasi minut Heselle eikä Wceelle.
Mutta aina voimme parantaa tapamme ja sulkea kammottavat aukot!
maaliskuu 12th, 2007 at 18:09
Ehkä juuri tuon dementoitumisen takia ko intendentti päättikin valita virkavapaan…
maaliskuu 12th, 2007 at 20:44
Arvoisa herra Heikkilä, tulisin mielelläni vähän vahtimaan herra Tenoria, että varmasti osaa käyttäytyä aukkoja katsellessaan. Siitä kun minä konsertoin
kaupungissanne on kulunut jo kymmenittäin vuosia ja on aukkoja mulla myös.
maaliskuu 12th, 2007 at 23:57
Arvoisa Yy,
kromosominne ovat tietysti tervetulleita X:llä tahi ilman, kummalle osastolle tahansa.
maaliskuu 13th, 2007 at 0:04
Myönnän kaiken – syy irtisanoutumiseeni on vihdoinkin paljastunut. Mutta mikäli muistan oikein, minulla oli hyvää syy näin jälkikäteen oudolta tuntuvaan käyttäytymiseeni: eihän Helsingistä tulevia voi ohjata suoraan Turun sivistyksen ykköspaikkaan, mitä turkulaiset asiakkaat siitä sanoisivatkaan (yhden tamperelaisen olen kyllä siellä nähnyt, silmät ja korvat ymmyrkäisinä)! Kasvatustyö alkaa ensin Puutorin Hesestä (ns. Hesburger Börs) – askel torin toiseen päähän onkin sitten Neil Armstrongia (turkulaista Stålarmin sukua) lainatakseni valtava harppaus ihmiskunnalle.
Todistaa Entinen Turun-impedimentti
maaliskuu 13th, 2007 at 15:05
Kiitos, herra Heikkilä, kutsusta. Olen kolmen lapsen ISÄ enkä kysy heidän äidiltään saanko tulla. Jos ja kun herra Tenorin Vaimo suo ja tulemme, ollette ystävällisesti ovella oppaana.
maaliskuu 13th, 2007 at 16:44
Asiasta ensimmäiseen:
haastattelin kerran Matti Salmista, joka sanoi, että Pavarotti oli ollut käymässä Salmisten mökillä Savossa. Saunakin oli lämmitetty ja uimassa käyty kevätkylmässä vedessä.
- Kävikö Pavarottikin, minä kysyin.
- Phähähähää, ei tietenkään, hänhän on tenori, lohkaisi Salminen.
elokuu 25th, 2008 at 23:54
[...] TFO:n kotisivuilta poistetut P.H.Nordgrenin säveltäjäsivut (2004) Kannuvalimo kahdeksannen sinfonian kantaesityksessä maaliskuussa 2007 [...]