Helppo antaa ohjeita
Viron patsaskiista kiihdyttää mieliä Suomessa. Tiedotusvälineiden raportoinnista saa kumminkin käsityksen, että kovin suurista ihmismääristä ei ole kyse, eikä Viron kansa ole nousuissa barrikaadeille. Enemmänkin näyttää siltä, että humaltuneet nuoret venäläistaustaiset miehet rähinöivät ja saavat vastaansa yhtä halulliset virolaisnuoret. Hulinointi pääsee voitolle.
Suomessa kuulee jo valitettavan, että EU ei tee mitään ja että Suomen pitäisi tehdä tai sanoa jotain. Ja ennen kaikkea, että Suomen tulisi opastaa Venäjää pysymään asiasta ulkona. Niin kauan, kuin mellakointi pysyy näissä rajoissa, ei EU:lla ole minkäänlaista mandaattia asioihin puuttumiseen. Sitä ei vaadita, kun Ranskan nuorisomellakat aina säännöllisin väliajoin leimahtavat. Eikä Venäjäkään ole asialle vielä mitään tehnyt.
Mutta mellakoinnin takana on syvärakenteita, joita purkaukset heijastavat. Ja huonoimmassa vaihtoehdossa henki pääsee pullosta. Tuskin kukaan voi sanoa, että Viron politiikka venäläistä vähemmistöään kohtaan olisi ollut kovin onnistunutta viimeisen 15 vuoden aikana. Venäläisperäinen nuoriso näkee asemansa vähän samalla tavalla kuin Pariisin esikaupunkien siirtolaistaustainen nuoriso.
Eikä varmaan patsaan siirtäminen juuri nyt, kaksi viikkoa ennen Voiton Päivää, ollut aivan loppuun asti harkittu. Kansallismielisyys on Virossa kuitenkin vahva kaikupohja. Mutta niin se on Venäjälläkin. Liikkeelle voi lähteä prosesseja, joita kummassakaan maassa ei hallita, eikä ehkä halutakaan hallita. Venäjän suurvalta-asemaa korostava politiikka ja asemien hakeminen presidentinvaaliin on kasvualusta monenlaisille asioille.
Juuri nyt Suomessa emme voi tehdä asialle mitään. Sen sijaan kannattaa ajatella sitäkin, miltä tuntuisi, jos Kauppatorin laidalla, vaikka Ortodoksikirkon edessä, olisi miehittäjien pystyttämä Voiton patsas. Mutta sen sijaan vietimme juuri kansallista veteraanipäivää ja 9.5. Voiton Päivän sijasta Turussa järjestetään Eurooppa-päivän valtakunnallinen pääjuhla.
huhtikuu 28th, 2007 at 19:35
Tervehdys!
Oli hyvä kannanotto, nyt pitäisi Professorin kirjoittaa sanomalehteen, ettei yksinkertaiset kansalaiset lietso Suomen sekaantumista millään muotoa Viron ja Venäjän asioihin, ei meidänkään asioihin toivota muiden sekaantuvan, ellei pyydetä.
Vanhasen kantaan jo otettiin arvosteluja netissä.
huhtikuu 28th, 2007 at 22:17
Kyllä se tosi hankalaa ja miinoihin ajamisen vaara olisi suuri jos tästä virallisia lausuntoja virallinen Suomi antaisi. Kiistoja ja jännitteitä Viron ja Venäjän väliltä ei puutu ja tälläinen kiista jonka syystä ollaan eri mieltä (miehittäminen vai voitonpäivä) niin on vähän sama kuin ottaisi puolta avioeron osapuoliin joiden kummankin kanssa haluaisi ystävyyden jatkuvan.
Kanervahan kiteytystä muokaten; historian niskalenkki muovaa nykyisyyttä.
huhtikuu 28th, 2007 at 23:34
Sanovat, että kyseessä on kahden eri historiakäsityksen törmääminen. Ei kai sentään Suomessa kukaan voi uskoa neuvostovalheeseen Viron vapaaehtoisesta liittymisestä osaksi Stalinin diktatuuria. Silloin pitäisi näet postuumisti tunnustaa myös Otto Ville Kuusisen Terijoen hallituksen oikeus. On jälkisuomettuneisuutta koettaa olla asiassa jotenkin “puolueeton”. Toistaiseksi on virallisen Suomen taholta sanottu osuvasti, että kyse on virolaisten omasta asiasta. Silti ei olisi pahitteeksi muistuttaa, että suomalaisten kannalta Viron miehitys oli sitä samaa kommunistisen Venäjän aggressiota, jonka takia niin monet suomalaiset kuolivat ja jonka takia menetimme (toistaiseksi?) Karjalan ja että siksi varsin hyvin ymmärrämme veljeskansan tuntoja.
Ai niin: ja kun niin moni on kerran vakuuttanut, että Euroopan Unionin jäsenyys (ilman Natoakin) oikeasti merkitsee turvallisuutta ja samassa porukassa olemista, niin silloin meidän Unionin jäseninä pitää selkeästi sanoa: kun asia on virolaisten oma niin juuri siksi ei mitään ulkopuolista uhkailua Viroa kohtaan voi hyväksyä.
huhtikuu 29th, 2007 at 18:22
Mielestäni kyseisen patsaan siirtäminen sotilashautausmaalle on aivan oikea siirto. Itse asiassa kaikkien sotilas- ja sotamuistomerkkien pitäisi sijaita hautausmailla. Mikäpä muu sijainti muistuttaisi ihmisiä parhaiten siitä, mihin jokainen sota johtaa: ihmisten kuolemaan.