Mistä Viron tapahtumat kertovat?
On varmaan totta, että Virossa ovat törmänneet toisiinsa erilaiset historiantulkinnat. Tämä nähdään ensi viikolla, kun Voiton Päivää juhlitaan. Tähänastisia reaktioita voi pitää enemmänkin huliganismina kuin vakavana poliittisena mielenilmaisuna.
Asia on herkkä ja herkässä tilanteessa jotkut näkevät mahdollisuuden ikkunan avautuvan omille toimilleen. Viikon aikana ehtivät venäläisten mielet saada pontta kuohunnalleen äiti-Venäjän reaktioista. Edessä voi olla kierre, jonka hallitseminen ja hillitseminen eivät onnistu. Mitä kovemmalla äänellä äiti-Venäjä puhuu, sitä kärsimättömämmäksi muuttuu myös maltillisten virolaisten mieli.
Ulkoapäin on helppo sanoa, niin kuin minäkin viime bloggauksessani, että Viron hallituksen sopeuttamispolitiikka on epäonnistunut. Mutta ehkä asia onkin niin, että sopeutumista ei ole haluttukaan toteuttaa. Virolainen yhteiskunta elää vielä sopeutumisvaihetta, jossa se irtaantuu yhdestä liittovaltiosta ja sopeutuu toiseen. Näin monet virolaiset kertovat.
Tämä on vaikea prosessi. Vaikka tiedänkin olevani poliittisesti epäkorrekti, sanon kuitenkin, että vähän hitaammin ja vaiheittain tapahtunut sopeutuminen kokonaan erilaiseen yhteisöön olisi antanut paremmat mahdollisuudet irtaantua vanhasta.
Tämä ei ole vain Viron ongelma. Tsekinmaan, Unkarin ja Slovakian poliittiset tapahtumat kertovat samalla tavalla sopeutumisvaikeuksista vanhasta uuteen. Latvia ja Liettua ovat omat kriisinsä kokeneet. Ja entäs Puola?
Euroopassa eletään uuteen sopeutumisen vaihetta. Ja se on vaikeata. Minua pelottaa myös, että Viron tapauksessa suomalaiset mielet kuohahtavat. Viron asia oli meille rakas 15 vuotta sitten. Niin se on nytkin, mutta kunpa maltettaisiin mielet liialta provosoitumiselta.
huhtikuu 30th, 2007 at 12:26
Olen tässä myös silloin tällöin miettinyt mitenkä kärsimättömäksi maailmanmeno on mennyt, syke on kiihtynyt, muutokset viedään nopeasti läpi ja tuloksiaan odotetaan heti – tämä pätee, niin yhteiskunnissa, työpaikoilla, koulussa ja kirkossa jne…
Euroopan murrokset ovat olleet mittavia ja todentotta¨, muutoksien seuraukset, tässä tapauksessa sopeuttamisongelmat vaativat aikaa mutta myös tahtoa
hyväksyä erilaisuutta. Duuma on vierailulla Virossa ja Venäjän kohdalla tuntuu olevan kyse enemmän sisä- kuin ulkopolitiikan painottamisesta. Tulee mieleen väkisinkin että haetaanko Venäjältä nyt niin voimakasta vastakkainasettelua, että poikkeustila saadaan aikaan ja tätä kautta sittenkin saadaan Putinille -maan edun nimissä, jatkoaika saattaa valtio “rauhallisempaan” vaiheeseen.
Toivon olevani väärässä
huhtikuu 30th, 2007 at 18:48
Aika kauan antoi kunnon kiista odotuttaa, jos mietin 1990 alkupuolta, jolloin olin erään kevään Tallinnassa töissä. Virolaisten ja Viron venäläisten suhteet eivät olleet mitenkään erityisen lämpimät ja Virossa asuvat venäläiset kertoivat minulle tavan takaa sattumuksia, joihin sisältyi aimo annos ns. rasismia.
Se, että jotkut ennakoivat tämän aiheuttavan jotakin laajempaa ns. entisessä itäeuroopassa, liioittelevat.
Toivon olevani oikeassa
toukokuu 1st, 2007 at 10:04
Viron tapahtumat mietityttävät, mitä tapahtuisi, jos Viro ei olisi EU:ssa ja Natossa?
toukokuu 1st, 2007 at 18:16
Kyllä virolaisia on sopeutettu vuosikymmenten ja vuosisatojen aikana moneen kertaan ja milloin mihinkin. Mutta miten sopeutuu se suurin sopeuttaja? Olematta “provosoitunut” täytyy suomalaisten, kansalaisten ja poliitikkojen, voida todeta, että pronnsipystin siirtäminen on virolaisten oma asia.