Havaintoja työmatkalta
Väitän, että minulla on Suomen upein työmatka. Asun nimittäin Tuomiokirkon takana ja työtilani on Kristiinankadulla jokirannassa. Tänä vuodenaikana ei voi upeampaa reittiä olla.
Aamuisin kuljen tält pualt jokke. Silloin kohtaan Pinellan rappion. Pengertyö tietenkin pahentaa näkymää. Mutta kyllä Pinellan rapautuminen on kovin näkyvää. Siitä tulee vielä turkulaisen päätöksenteon muistomerkki. Pari talvea vielä, eikä korjaamalla taida enää saada siitä kalua. En olleenkaan osaa sanoa, kuka on oikeassa ja kuka väärässä poliittisessa päätöksenteossa. Mutta lopputulos on kamalaa katsottavaa. Jokirannan helmi tuhoutuu ja minkä takia?
Työhuoneeni ikkunasta taas voi seurata tosi-TV:tä. Lämpimänä päivänä ambulanssi voi vierailla useampia kertojakin tarkastamassa jokipientareelle sammuneiden tilaa, mutta sadon korjaa perässä tuleva Musta Maija. Olen ollut huomaavani, että poliisi on alkanut partioida aluetta omaehtoisestikin. Tämä taitaa olla ainoa keino joenrannan puhdistamiseksi.
Tässä pelaa uhkapolitiikka: säilöön otettavaksi joutumisen mahdollisuus on ehkä ainoa keino turvata se, että upeasta jokirannasta voivat tavallisetkin turkulaiset nauttia törmäämättä värikkääseen laitapuolen elämään.
Paluumatkalla saa nauttia palasta Eurooppaa. Kirjasto ja siitä jatkuva palanen Tuomiokirkkosillalle on upea pätkä. Matkalla voi resoneerata maailman menoa liikkeensä ovelta elämää tarkkailevan Artsin kanssa eurooppalaiseen tyyliin ja napata vaikka cappuccinot terassilla.
Pennisilta on välttämättömyys. Se sitoisi kaksi rantaa toisiinsa ja loisi upean kokonaisuuden, etenkin jos Pinella vielä olisi olemassa! Ja sitten
olenkin jo Tuomiokirkon aukiolla. Sen sulkeminen liikenteeltä on osoitus, että kyllä hyviäkin päätöksiä syntyy Turussa. Kerrassaan upea kokonaisuus.
Mutta se Pinella! Jottain tarttis tehdä. ProPinella panemaan painetta osapuoliin?
toukokuu 27th, 2007 at 20:38
Oi sinä armoitettu!
Minäkin perjantaina jätin auton Määrääville Tahoille ja menin julkisilla töihin. Otin ensin lähibussin, josta vaihdoin metroon. Kampissa jäin metrosta pois ja huomasin että minulla on 2 minuuttia aikaa keritä Espoon bussiin. Kävelin reippaasti metron ältsin pitkät portaat ylös ja kevyttä ravia bussipilttuun ovelle, huomatakseni bussin juuri peruuttavan pois. No sitten odottelin 15 minuuttia seuraavaa.
Näin minäkin matkalla mm. A-lehtien toimitalon, Nokian pääkonttorin, Tapiolan kirkon ja kaikenmaaiman rivi/omakotitaloja kun bussi harrasti kiertoajelua ympäri Espoosta. Tähän rattoisaan matkaan kului kaiken kaikkiaan tunti viisitoista minuuttia.
Siksi kuljen normaalisti autolla.
Ollos onnellinen sinä keskustassa asuva ja työskentelevä!
toukokuu 27th, 2007 at 21:51
Hyvä Lyrisch Tragisch Tenor,
Turun Kupittaalta kuluu sama aika Esposeen.
Mieti sitä…
toukokuu 28th, 2007 at 9:11
No, ei ihan, mutta melkein.
Jos tulet bussilla (aamuksi töihin) niin matkahuollon mukaan sinun pitää lähteä 4:50, perillä 8:05 (silloinhan hesarikaan ei olisi vielä tullut!).
Junalla 6:38 perillä 8:32 + paikallisbussi Espoossa.
Autolla ilmeisesti noin 1:40.
Autolla minäkin pääsen alla puolen tunnin, eli en nyt vielä ala kuljeskelemaan Turusta tänne.
toukokuu 28th, 2007 at 10:44
Sanokaa nyt te vanhemmat ja viisaammat: onko niin, että kun ollaan “täl pual jokke”, niin ollaan Tuomiokirkon puolella eli itäpuolella. Tästä nimittäin väiteltiin eräässä kahviseurueessa. Joku väitti, että Turun palo olisi alkanut länsipuolelta ja siksi se olisikin “täl pual”. Vastaavia eri versioita aina silloin tällöin tulee vastaan, vaikka tuo Tuomiokirkon ja vanhan suurtorin mukaan meneminen onkin yleisin tapa määritellä Åbo ja Turku. Mihin kansanperinteeseen tässä pitäisi epätietoisen Turku-immigrantin luottaa?
toukokuu 28th, 2007 at 13:20
L.T.T.,
Junalla Kupittalta 6:44, Espoossa 8:13.
Ja junassa on Hesarin lisäksi, Turun Sanomat, Kauppalehti, HBL, ja iltapäivälehdet…
toukokuu 28th, 2007 at 15:49
Kielo hyvä,
Nyt avasit ns. ikuisesti ratkaisettoman kysymyksen. Minä kuulun siihen ryhmään, joka sanoo, että Tuomiokirkon puoli on tämä puoli. Mutta olen tietoinen siitä toisestakin koulukunnasta. Mutta olenkin halikkolaisia ja asunut vasta 41 vuotta Turuissa niin että en sano olevani oikeassa!
toukokuu 28th, 2007 at 22:31
Täsä tulee totuus ja vain totuus. Turun kaupunki oli kauan käytännössä vain joukko tuomiokirkon varjossa kyyhöttäviä talopahasia. Elämäntapaan kuului, että joen toisella puolella oli peltoja, laitumia ja muuta maatalousvaltaista. Kun veronkantaja tai muu sellainen kävi kysymässsä, missä isäntä on, tuli tavaksi sanoa: “se meni toispualjokke käymä”. Olen tätä kouluttanut tuhansille Turun -kävijöille vuosien mittaan ja menetän kasvoni, ellei selitys pädekään. P.S. Halikko on tälpualjokke, Pori on toispualjokke. Sydney on tälpualjokke, Anchoragua toispualjokke.
toukokuu 29th, 2007 at 22:37
Kävikö se verottaja ollenkaan sillä joen toisella puolella? Mitä sille siellä selitettiin, jos isäntä ei ollut kotona?
toukokuu 29th, 2007 at 22:59
Sillai tietysti välteltiin verottajaa. Kostoksi Turun verotoimisto rakennettiin aikanaan toispualjokke.
toukokuu 30th, 2007 at 1:10
Kiitos, Heikkilä. Tämä on nyt tästälähin totuus tästä asiasta! Case is closed, niinkuin amerikkalaisissa sarjoissa sanotaan. Olemme siis Visan kanssa eri puolilta jokke kotosi, jos nyt ylipäänsä mistän kotosi.
toukokuu 30th, 2007 at 23:48
Niinpä niin, Heikkilä! Sitsemän vuoden ikäisenä turkulaisena olen myös saanut kuulla, että “tälpual” asuu viisaus ja kauneus (yliopistot ja tuomiokirkko sekä melkein kaikki kulttuurilaitokset) ja “toispual” sitten se toinen vaihtoehto (kaupungin vanha ja uusi hallinto eli linna, kaupungintalo ja -kanslia).
Itse opin olemaan ylpeä siitä, että nyt jo vanha työpaikkani, Suomen ensimmäinen konserttitalo, ymmärrettiin rakentaa 55 vuotta sitten paikalle, joka viimeisenä jää Turusta jäljelle, jos vesi nousee Aurajoessa ja sitä myöten koko maailmassa. Sinne siis sitten siirrytään jonakin päivänä takaisin, eli joenvarren uudesta musiikkipalatsista tältä puolelta taas sinne toiselle.
Pelkkää sattumaa, että itse asun Martinmäellä, aika korkealla ja “tälpual”.