Jo joutui armas aika
Odotettu suvivirsi kajahtaa jälleen tällä viikolla kun koulut päättyvät ja lapset sekä nuoret kirmaavat kesälaitumille tai kesätöihin.
Erityisen odotettu tuo tuleva lauantai on n.30.000 uudelle ylioppilaalle. Ainakin niin monessa kodissa juuri nyt tuskaillaan mitä tarjotaan vieraille, kuinkahan paljon väkeä tulee ja mitä laitetaan päälle.
Sadoissa tuhansissa kodeissa taas mietitään mitä viedä ylioppilaalle lahjaksi, mitä ja kuinka paljon kenellekin ja kuinka moneen juhlaan sitä ehtii kiirehtää. Huh-huh!
Ainakin täällä Turun suunnalla juhlasta toiseen singahtelusta on tullut suorastaan taidetta, jopa siinä määrin, että yleisin smalltalkin aihe vieraitten kesken on: ”monetko vielä?”.
Mielestäni onkin vähän hassua, että käydään sellaisissa laikkiaisissa, joiden juhlakalun nimeä ei edes tiedetä tai muisteta. Olenkin usein naureskellut tarinaa eräistä juhlista, jonne onnittelukäynnille mennessään pariskunta joutui autossa arvaamaan mukaan otettavan lahjakirjekuoren. Väärin meni, oikea osoite olisi ollut seinän takana oleva rivitaloasunto, jonne myös oli kutsu käynyt.
Noususuhdanteen vaan kestäessä ja kestäessä myös lahjojen arvo on noussut. Olen pannut merkille, että jo lahjatoivetasolla rima vedetään aika ylös. Ja kaupoista olen kuullut, että yli sadan euron lahjat per ylioppilas ovat varsin tavanomaisia. Hurjaa hommaa, varsinkin jos on matka seitsemiin lakkiaisiin…
Olen ollut näissä asioissa jonkinmoinen askeetikko varmaan, sillä kirjalahjakortti oikeaan kirjakauppaan on ollut vuosikaudet lahjavalintani. Sillä olen mielestäni pystynyt ohjaamaan oikealla tavalla lopputulosta. Toinen vahva valinta on ollut hyvä pinnoitettu keitto/paistoastia, jonka olen antanut on sitten kyseessä ollut tyttö tai poika. Viime vuonna niitä meni viisi.
toukokuu 28th, 2007 at 14:32
Olin liikuttunut saadessani kutsun lakkiaisiin, siinä luki ” ei kukkia ei lahjoja”, on varakkaat vanhemmat.
Mielellään sitä tälläinen pienissä varoissa oleva on ruusun antanut, kun kolmellekin pitää viedä.
On eri asia jos on varattomasta nuoresta kysymys, ehkä lähi sukulainen.
Kerran ilmoittivat etukäteen rahaa, ei olisi pitänyt heidänkään siihen lähteä. Hyvin varoissa olevat.
toukokuu 29th, 2007 at 10:46
Valmistujaisjuhlat ovat siinä suhteessa kiitolliset että ei tarvitse muistella päivämääriä tai syntymävuosia. Minulla on tällä hetkellä 9 kummilasta ja tilanne siinä suhteessa aika vaikea. Ratkaisuni onkin ollut ainakin kummilasten mielestä toimiva; muistan kaikkia Vappuisin.
Nuo lahjalistat kauppojen kautta kyllä ohjaavat kalliimpiin hankintoihin mikä sinällään ei ole hankalaa jos voi koota kimpan arvokkaampiin lahjoihin.
toukokuu 29th, 2007 at 23:56
Olen menossa yksiin lakkiaisiin lauantaina ja muitten menijöitten kaa naureskeltiin, että männä aikaan riitti, kun silitti satasen (markan) kirjekuoreen, mutta nyt ei viisikymppistä pienempää oikein kehtoo matkaan saattaa. Niin se on. kirpparilla sai takavuosina rihkamaa markalla, nyt on euro pienin summa.
toukokuu 30th, 2007 at 18:05
Ennen oli inflaatio semmonen,että kun heitti ilmaan markan niin sai viiskytpenniä takasin jos ehti ottaa kiinni. Nyt saa kakskytä senttiä jos heittää euron!
kesäkuu 3rd, 2007 at 1:28
Palasin juuri lakkiaisista, jonne vein viidenkympin lahjani, tapani mukaan korvamerkittynä Akateemisen lahjakorttina, ihan kuin Visakin. Juhlakalun kanssa lahjoja silmäillessä huomasimme kumman jutun: Akatemmisen lahjakortti ei olekaan Akateemisen, vaan Stockmannin. Kortissa lukee, että se käy kaikilla Stockmannin osastoilla. Minä en sitä halunnut. Minä halusin, että se käy vain ja ainoastaan Aktateemisessa. Kirjakaupassa, ei hepene- tai kosmetiikkatiskillä. Seuraavan lahjakortin hankinkin kirjakaupasta. Onneksi niitäkin Turussa vielä on, Suomalainen ja Kansallinen. Stocka lipsuu päivä päivältä pahemmin!