Paloja muistiinpanoista
Olen nyt Bolognan lähellä Italiassa kuunnellut kolme päivää monesti ällistyneenä venäläisiä puheenvuoroja seminaarissa, jossa käsitellään Venäjän ja EU:n suhteita. Mukana on parisenkymmentä lähinnä moskovalaista osanottajaa. Jotkut ovat hyvinkin lähellä Kremliä, jotkut taas edustavat erilaisia liberaaleja ryhmittymiä. Kaikki ne tulevat jonkinlaisista ajatusmyllyistä, think tankeista.
Tällaiset kuulemiset ja keskustelut ovat erityisen tärkeitä suomalaisille nyt kun puukaupan asiat askarruttavat ja kun Pronssisotilaan tapauksesta on vasta kuukausi kulunut. Aika pelottavalta mutta ymmärrettävältä kuulostaa esimerkiksi tämä muistiinpanoihini tarttunut lause: venäläiset haluavat suurvaltaa, koska demokratia ja hyvinvointi eivät toteutuneet.
Venäläiset ovat pettyneitä maan sisäisiin saavutuksiin, jolloin saavutuksia haetaan ulkopolitiikasta. Niinpä Venäjä hakee nyt asemaansa suurvaltana. Se hakee myös identiteettiä korostamalla omia arvojaan ja henkisyyttään. En ole koskaan kuullut niin paljon viittauksia Dostojevskiin ja Pushkiniin. Nämä mestarit ovat Venäjän henkisiä isiä nyt.
Mutta samalla kysytään, miksi EU pitää Venäjää erilaisena? Meillähän on yhteinen arvopohja! Venäjällä ovat eurooppalaiset arvot. Samaan hengenvetoon sanotaan, että EU ei saa opettaa Venäjää.
Venäläisten mielestä EU yritti tehdä 1990-luvulla Venäjästä puolisiirtomaan, mutta epäonnistui, kun energian hinta räjähti kasvuun ja rahaa alkoi virrata maahan. Nyt on tämä muistutus kovassa käytössä: Venäjän rahoja ja resursseja ei saa ohjata ulkoapäin.
Mutta samalla myönnetään: kaasun ja energian antamat tulot saattavat loppua eikä rakenteellisia uudistuksia ole saaduilla rahoilla tehty. Tiet ja rautatiet samoin kuin energiateollisuus ja kuljetusputkistot tarvitsevat valtavia investointeja.
Kun nyt patsastellaan suurvaltana voikin käydä niin, että ulkomaista rahaa tarvitaan tulevaisuudessa panemaan kuntoon asioita, joihin ei öljyrahoja raskittu tuhlata.
On siinä Putinin seuraajalla pohtimista.
toukokuu 31st, 2007 at 10:19
Aika uskomatonta on viitata “eurooppalaisiin arvoihin” maassa jossa sellaisista mielipiteistä seurasi taannoin vankilareissu ellei pahempaakin. Mutta olemmeko me ymmärtäneet väärin ? Kuten Edith Cressonin taannoinen heitto osoittaa, korruptio, nepotismi, kaikki kotiinpäin vetäminen ehkä onkin (etelä)eurooppalainen arvo. Stalin aikoinaan lupasi Suomelle kunnioittaa aikaisempia rajoja (josta alkoi sitten spekulointi, olisiko se Haminan rauhan vai minkä rajoja). Vastuu on kuulijalla.