Postimees ja Uusi Suomi
Vieraskynämme, professori Jarmo Virmavirta, kommentoi mediailmiöitä molemmin puolin Suomenlahtea.
Osallistuin viime viikolla Viron suurimman päivälehden 150-vuotisjuhliin. Postimees syntyi Viron kansallisen heräämisen aikoihin ja kansallisuusliikkeen tukijaksi. Perustaja J.V. Jannsen alkoi käyttää virolaisista nimitystä kansa, ”rahvas”. Siihen asti oli tunnettu vain ”maarahvas”, joka eli baltisaksalaisen aateliston ehdoilla. Edelleen lehden syvin ajatus on tukea Viron kansan säilymistä ja kehittää sen identiteettiä, sanoo päätoimittaja Merit Kopli.
Postimees on säilynyt elossa kovia aikoja, jopa 50 vuoden neuvostovallan. Jo 80-luvun lopulla alkoivat sen johdossa olevat nuoret miehet edelleen kustantajana lehteä johtavan Mart Kadastikin johdolla valmistautua uuteen aikaan ja selvittää journalismin ja kustantamisen perusteita lännessä. Minulla oli ilo opastaa heitä Suomen lehtimaailmaan. Nyt olen jo yli viiden vuoden ajan ollut Postimees-lehden kolumnisti.
Sanomalehti Uuden Suomen toistaiseksi viimeisenä päätoimittajana teen vertailua. Uusi Suomi oli saman kansallisen heräämisen tuote kuin Postimees. Uusi Suomi ei kuitenkaan ehtinyt 150 vuoden ikään, vaikka levikki nousi jatkuvasti. Uuden Suomen perustehtävä oli kutakuinkin sama kuin Postimees-lehden. Postimees eli 50 vuoden neuvostovallan yli, mutta Uusi Suomi kaatui laman ensi metreillä. Lehden kuolema oli ensimmäinen signaali siitä, että sinivalkoinen pääoma on menettänyt uskonsa tulevaisuuteen. Virossa usko kansalliseen identiteettiin säilyi myös neuvostoaikana.
Enemmän kuin mielenkiintoista on, että neuvostovallan oloissakin Virossa ymmärrettiin kansallisen identiteetin merkitys paremmin kuin avautuvassa maailmassa elävässä Suomessa. Suomessa aate sai mennä, kun raha alkoi päättää arvoista. Ahtaissa oloissa Virossa arvoilla oli enemmän merkitystä. Rahaa haettiin kansallisen identiteetin vaalimiseksi. Maan itsenäistyttyä Postimees sai rahoitusta ulkovirolaiselta liikemieheltä Heldur Jannsenilta, J.V. Jannsenin pojanpojalta. Nyt Postimees-lehden omistaja Eesti Meedia konserni on norjalaisen Schibstedtin omistuksessa.
Virossa kansallisen identiteetin vaaliminen koetaan maan koon ja suuren venäläisvähemmistön takia tärkeämmäksi kuin Suomessa. Viron uuden hallituksenkin ohjelmassa puhutaan kansallisesta identiteetistä ja piirretään kieliohjelmaa. Pienellä kansalla on elämisen edellytykset vain, jos sillä on kulttuurista annettavaa yhteiseen maailmaan. Ei se perusasetelma Suomesta eroa, mutta meillä arvot ovat kauppatavaraa.
Hyvä on, että Niklas Herlin on herättämässä Uuden Suomen eloon tarkoituksella ”edistää suomalaisuutta”. Aika on oikea. Kirjoitin viimeiseen Uuteen Suomeen, että Uusi Suomi palaa, kun uusi Suomi syntyy. Politiikassa uuden ajan merkit ovat nyt siihen suuntaan. Uusi ajattelu kaipaa foorumia, jollainen Uusi Suomi voi olla. Verkkojulkaisu on varmaan oikea muoto, mutta jollakin tavalla paperiakin suomalaisuus vielä kaipaa. Arvelen, että paperilehti tulee aikanaan verkon lisäksi. Järjestys lienee nykyaikaa.
Jarmo Virmavirta
kesäkuu 1st, 2007 at 13:13
Hienoa lukea entisen Päätoimittajan kommentteja Uuden Suomen orastavasta paluusta. Uuden Suomen uudelleensyntyminen verkkolehdeksi toteuttaa Arvoisan ex-Päätoimittajan ennustuksen “Uusi Suomi palaa, kun uusi Suomi syntyy” tavalla jota ei ollut päättymisen aikana nähtävissä. Paperiversion syntymistä epäilen, kaipa taloudelliset tekijät siinä harraavat vastaan. Hyvä verrokki maailmalta uutukaiselle voisi olla Huffington Post, jolla on jo uskottavuutta olemassaolonsa jatkumiselle.
Uudelle Suomelle historia antaa taustan ja pohjan, josta uusi verkkojulkaisu voi ponnistaa kohti merkittävää asemaa.
Ilmeisesti halukkaita ja tasokkaita kirjoittajiakin löytyy, ihan talkoohenkisiäkin, joille kansansivistäminen on kunnia-asia.
Toivottavasti lehden paluu ei hiivu samaan tapaan kuin Tarkan ja Penttilän sinänsä ansiokas projekti Nuorsuomalaisuuden parissa.