Se aika vuodesta
Nyt on se aika vuodesta, että syksyn ensimmäiset kirjat alkavat ilmestyä. Todellakin: syksyn ensimmäiset. Varsinkin dekkarikirjallisuuden on todettu myyvän hyvin kesälomille lähdettäessä ja siksipä mm. takuuvarma ystävämme Jussi Vares, Reijo Mäen kirjojen pääasiallinen päähenkilö, ilmestyi ilahduttamaan lomailijoita jo juhannusviikolla.
Reijo Mäen uusin, Uhkapelimerkki (Otava 2007), ilmestyi kauppoihin viikko sitten. Nappasin kirjan mukaani ja lukaisin sen juhannuksena.
Reijo kuljettaa tarinaansa varmoin ottein pitkin Turkua. Vareksen ystävät saavat sitä mitä haluavat, hauskoja sutkauksia, juopottelua, renttuja kavereita ja yhä avoimemmin seksiä. Juoni kulkee arvaamattomasti ja tekstiä on hauska lukea.
Pari erityistä havaintoa on tehtävä. Entistä enemmän kaikenlaiseen viihteeseen tuppaa mukaan product placement, tuoteasettelu. Vares on erilaisten alkoholijuomien ystävä. Mallasjuomissa hänen valintansa on ollut systemaattisesti Karhu, kirjailijan porilais-satakuntalaisten juurten takia.
Nyt on kellossa toinen sointi: Laitilan Kukko mainitaan valinnaksi kymmeniä kertoja. Eikä pelkästään Kukko, vaan juuri Laitilan Kukko. Karhu sentään oli vaan Karhu, ei Siebrychoffin Porin panimon Karhu. Jopa Alasen antikvariaatissa aamulla kankkuseen nautittu lämmin kalja ei ollut lämmintä kaljaa, vaan ”lyhytprosaistille sihautettiin armeliaasti auki myös yksi huoneenlämpöinen tumma Kukko”. Liekö Reijo ryhtynyt panimon osakkaaksi?
Toinen havainto liittyy kanteen. Reijo Mäki Vareksineen on tällä hetkellä yksi kuumimmista kirjallisuusbrändeistä Suomessa. Miten on mahdollista, että Reijon kirjassa on niin kelvoton kansi kuin Uhkapelimerkissä on? Ei olisi haitaksi jos kannen tekijä lukisi kirjan ennen visualisointiaan. Tämmöistä kioskikirjallisuuskantta ei synny kuin huonolla brefillä tyyppiä : ”se pelimerkki on tärkeä tekijä”. Ja kirjaa lukematta.
kesäkuu 25th, 2007 at 22:08
Kaikki Varekset lukeneena kiinnitin myös heti huomiota siihen, että Karhu oli vaihtunut Laitilan Kukkoon!
Reijon kaljaomavaraisuus on varmaankin pitkälle turvattu. Ei kai vain Talonmiehen vapaapäiväkin ole uhattuuna?
Mutta eihän tuoteasettelu ole mikään tämän päivän ilmiö.
Jo aikoinaan Susikoski poltti Colttia ja ajoi Saabilla, myöhemmin Volkswagenilla.
Tästä Sariolalle huomautettaessa hän kuittasi asian toteamalla, ettei hän suostu kirjoittamaan Susikosken sytyttävän erään savukkeen ja lähtevän ajamaan eräällä autolla.
kesäkuu 25th, 2007 at 22:51
Kirjailijat ammentavat todellisuudesta ja todellisuutemme alkaa olla läpikotaisin tuotteistettu. En minäkään juo erästä limonadia vaan Jaffaa, Pommacia tai Lordi-Colaa. Se on olennaista tietoa ja kertoo hahmosta. Joisiko Vareksen kaltainen äijä Lapin kultaa?
Karo Hämäläinen käsittelee tätä tuotekysymystä hauskasti romaanissaan Kuudes askel. Arvostelin sen edesmenneessä arvostelublogissani Perkeleen periskoopissa.
kesäkuu 25th, 2007 at 22:56
Tuotesijoittelu on OK, olkoon vastikkeellista tai ei. Jotenkin tuo oli nyt niin näkyvästi tehty. Joipa Vares yhden viileän Karhunkin jääkaapistaan, ettei totuus unohdu.
kesäkuu 26th, 2007 at 11:40
Ei mahda mitään, mutta meikäläiseen Vares ei ole enää aikoihin kolahtanut. Pari viimeistä olen jättänyt suosiolla väliin ja niin taitaa jäädä tämä uusinkin. Meno kirjoissa alkaa muistuttaa liikaa nuoruusvuosien Jerry Cottoneita, eli hauskoja lukea, mutta olo on kuin lukisi samaa kirjaa yhä uudelleen. Ehkäpä tuo Visan kioskikirjallisuusvertaus ei jää pelkkään kanteen.
Miken kanssa olen yhtä mieltä siitä, että tuotesijoittelu kertoo paljon hahmosta. Siksi vähän ihmetyttää Visan mainitsema olutmerkin vaihto. Vares kun ei mielestäni ole mikään kokeilijaluonne, vaan pikemminkin omiin kaavoihinsa kangistunut tyyppi. Laitilan Kukko on kaiken lisäksi enemmän oluen harrastajan merkki, kun taas Vares kuuluu enemmänkin ihan vaan oluen juojiin.
kesäkuu 26th, 2007 at 22:26
Yhden Vareksen olen lukenut ja se oli mielestäni juuri kioskikirjallisuutta. Aivan hurjaa sekoilua Turussa ja niin ronskia mössöä, että en antanut lukuhirmun tyttäreni käsiin.
Se Laitilan Kukkohan on nimenomaan Laitilan Kukko ihan purkin kylkeen präntättynä, mutta Karhu on vaan Karhu.
heinäkuu 11th, 2007 at 0:56
Tämänvuotinen Vares-annos luettu, kankkusessa mökillä sadepäivänä yhteen syssyyn. Täydellisesti sopi tunnelmaan. Sanottava on vaan, että jos joku osaa juonta kuljettaa niin rennosti, että teos menee joka kerta yhdellä lukemalla, niin se on Lahja.
heinäkuu 11th, 2007 at 22:48
Markku,
Reijolla on se lahja ja nautin siitä. Joka vuosi.
tammikuu 15th, 2009 at 16:48
Jerry Cotton alkoi ilmestyä 1954 Bastei kriminalroman sarjassa Delfried Kaufmannin kirjoittamana.Meillä Jerry Cottoneita on julkaistu vuodesta 1961 asti.
Cotton onkin pitkäikäisin meillä yhä julkaistava vihkoromaanisarja.
maaliskuu 28th, 2009 at 18:48
Pari vuotta myöhässä törmäsin tähän keskusteluun kirjailija Mäen suhteesta Laitilan Kukkoon. Laitilan tehtaan johtajana voin vakuuttaa, että kirjailija Mäki ei ole yhtään Laitilan Kukkoa korvaukseksi pyytänyt eikä sitä ole myöskään tarjottu. Ei ennen eikä jälkeen Uhkapelimerkin. Mun mielestä on aivan loistavaa jos etsivä Varekselle maistuu edelleen lähiolut, sillä sitähän Karhukin oli Turkulaiselle etsivälle ennen Kukkoa.