Bye, bye, Harry
Poikani laittoi eilen illalla herätyskellon soimaan kuudeksi. Laupiaana pikkuveljenä (15 vuotta) hän oli luvannut auttaa töiden takia koko kesän saaristossa viettävää isosiskoaan (18 vee). Niinpä Elis kömpi Turun Akateemisen kirjakaupan jonoon kello seitsemäksi. Ja nyt Meillä on Sitten Se.
Tämä on yksi niistä elämän päivistä – itse asiassa kai aika harvoista, kun 80 vuodessa niitä kertyy miltei 30.000 – jotka muistetaan. Missä olit silloin, kun…? Tuskin yksikään hengen voimissa oleva suomalainen, erakkosaarelaisia lukuun ottamatta, on voinut jäädä vaille tietoa viimeisen Harry Potter -kirjan julkaisemisesta, sillä media on avuliaasti auttanut Bloomsbury-kustantamoa, ilmaiseksi, niin meillä kuin kaikkialla maailmalla. Kuten Hesarikin tänään pääkirjoituksessaan arvelee, viimeisen Harry Potter -kirjan etukäteismarkkinointi on ”onnistunut liki täydellisesti” – mikähän se ihan ”täydellinen” olisi ollut? Huomionarvoista on, että huiman julkisuuden ja myyntikampanjan saa aikaan kirjan englanninkielinen alkuperäislaitos. Kannuvalimon salaisen agentin mukaan tunnelma Turun Akateemisen ovella oli ollut mahtava, noin sadan jonottajan iloisessa joukossa. Jo tänä iltana moni lukija tietää, kenen kirjan henkilön elämän kirjailija päätti lopettaa.
Niin uutis- kuin hömppämedialle Potter on suonut tervetulleen keitaan kauhu-uutisten jokapäiväisessä aavikkovaelluksessa. J.K.Rowlingin (siis Joanne ja isoäidin nimestä lainattu Kathleen, Bloomsburyn kustantamo ei uskonut, että pojat lukisivat naiskirjailijan teosta) tuhkimotarina ja olemus ovat avittaneet julkisuutta, ja junamatkalla Manchesteristä Lontooseen yhtäkkiä putkahtanut idea on tehnyt työttömästä opettajasta kymmenessä vuodessa maailman yhdeksänneksi eniten ansaitsevan viihde-elämän vaikuttajan – aika hyvä suoritus, kun ensimmäisen kirjan palkkio oli 1500 puntaa. Seitsemän on hyvä luku ja sopii kirjojen lopulliseksi määräksi, onhan se mukavasti mystinen. Suomessa on myynnissä päästy yli miljoonan, maailmalla Pottereita on myyty 325 miljoonaa.
Itse olen nähnyt vain elokuvat ja olen vähän kateellinen tyttärelleni. Hänen kielitaidolleen on ollut aivan mahtavaa, kun aluksi ruotsiksi ahmitut opukset ovat sarjan edetessä muuttuneet alkuperäisenglanniksi (skottilaisin maustein). En ole isänä ollut Potter-sarjan edetessä huolestunut kirjojen kyseenalaistetusta moraalista; kyllähän Peppi Pitkätossunkin huonosta vaikutuksesta lapsiin kiisteltiin aikoinaan. Olen samaa mieltä kuin Hesarin pääkirjoitustoimittaja: “Viime kädessä kyse on hyvän ja pahan taistelusta, ja me kaikki – mediakin – haluamme olla hyvän puolella”. Ja vaikka Rowlingin kieli tuskin lukeutuu tyylillisesti brittiläisen kirjallisuuden maailmanperintöön, fantasia omine, eriskummallisine sanastoineen aukaisee varmasti nuorten luoville ajatuksille uusia polkuja.
Tuskin tällaisesta äijästä on enää Potterin lukijaksi, kun Alastalon salissa ja Sinuhekin ovat vielä kahlaamatta, mutta elokuvat kyllä katson aivan varmasti. Ja tämän päivän muistan. Katsoin salaa 607-sivuisen kirjan ensimmäisen ja viimeisen lauseen. Enpä kerro.
Kuva: Product Placement – Kannuvalimo yhtyy maailmanmediaan ja antaa ilmaisen mainoksen kirjailijalle ja kustantajalle (siis maksettuaan kiltisti kirjan).
heinäkuu 21st, 2007 at 15:00
Joopa joo, vanhaksi olemme tulleet, tervetuloa vaan perässä TP. Minullakaan ei ole ollut innostusta näihin pottereihin. Yksi ensimmäisiä merkittäviä vanhuuden merkkejä oli se, kun en viitsinyt enää lukea Aku Ankkoja, tämä menee samaan sarjaan… Hyväähään niissä on kait ollut se, että ne ovat saaneet myös pojat kirjojen ääreen. Enää eivät viisikot ja muut sellaiset jännityskirjat taida poikia kiinnostaa, jos edes tyttöjäkään. Tosin viisikoissa syötiin liikaa, ei varmaan menisi enään nykyisessä terveysterrorismissa läpi.
Mutta että Sinuhekin sinulla lukematta, o tempora o mores! Mitäköhän siihen sanoisi vanha SYK:n opettajasi?
heinäkuu 21st, 2007 at 15:13
No, tuota – aika moni kirja on vielä lukematta. Luen SITTEN, KUN on aikaa. Mutta SITTEN, KUN on aikaa, niin on aika paljon muutakin tekemistä listalla odottamassa.
Pottereissa pelkään a) niiden massiivista pituutta, b) niitä hassuja sanoja, jotka kai pitäisi opetella ensin. Eikä vissiin voi aloittaa numero seiskasta. Eli ensin olisi kuusi massiivisen pituuden kirjaa ennen sitä seitsemättä.
Aku Ankan luen joskus ohimennen, kun Elikselle tulee kummilahjana. Itse opin suomen kieltä aivan varmasti Akkiksista, siellä on aina ollut mainioita kääntäjiä. Mutta nykyään kuvat ovay ylityöstettyjä, suorastaan suttuisia ja rumia. Ellei nyt sitten satu jokin vanha Barks-sarja tulemaan uusintana. Niitä 60-70 -lukujen vuosikertoja on kyllä siististi kansioissa, Eliksen hyllyillä.
Mutta Pottereista vielä: nehän ovat vähän niin kuin Connecting People, samaan aikaan eri puolilla maailmaa ajatellaan samoja, myönteisiä asioita ja ilmiöitä. Illalla sitten voidaan taas katsella uutisia ja kuvia tienvarsipommeista tai mitä kuoleman ruokalistassa onkaan tarjolla.
heinäkuu 21st, 2007 at 20:52
Tero-Pekka,
Olen Potterien ystävä ja jopa lukenutkin niistä viisi. Mutta ei se niin iso asia ole, että Kannussa julkaistaisiin siitä kaikkien aikojen suurin kuva. Kävin sitä hieman ‘reivaamassa’ (huom! oikea termi: kyse on pinnan pienentämisestä…)
Sorry!
Visa
heinäkuu 22nd, 2007 at 1:11
Hyvä, Visa, olet veljestömme taikuri!
Muuten, JKR on tienannut yli miljardi dollaria kirjoillaan. Me vain blogeja väännellään ihan ilmaiseksi ja ollaan kauhean iloisia ja onnellisia. Tämä oli päivän mietelause (klo 1.09 seuraavan päivän puolella).
TP
heinäkuu 22nd, 2007 at 10:30
Mä voin opettaa sut huispaamaan…
heinäkuu 22nd, 2007 at 13:18
Mä sain kuutosen, kun puhuin Pottereista kirjallisuustapahtuma Finnconissa viikko sitten. Rowlingia vaivaa edelleen jaarittelu ja julkkiskirjailijoiden ammattitautina toimittamattomuus, mutta teksti tuntuu silti jotenkin kehittyneemmältä kuin nelosessa tai vitosessa.
Liikaa paljastamatta voin sanoa, että aloituskohtauksen näkökulmahenkilö on Iso-Britannian pääministeri!
TP, mukaan vaan vaikka vikasta kirjasta. Kirjoista iso osa kuluu vanhan kertaamiseen…
heinäkuu 22nd, 2007 at 16:40
Tuo connecting people -ajatus on hyvä. Ihan kuin näillä nettipeleillä. Poikani pelaili jossain vaiheessa netissä jotain räiskintäpeliä, jonka muut osallistujat olivat ympäri maapalloa. Se on jotensakin makeeta! Eikä siellä ollut mitään kanat vastaan toiset -kilpailua, vaan pelaajat valitsivat ilmeisesti puolensa miten halusivat (en tosin ihan ole perehtynyt asiaan).
Jaksan myös aina ihmetellä näitä kännyköitä ja muita puhelimia. Miten ne voivat yhdistää minut muutamassa sekunnissa mihin tahansa maapallolla?
Se on varmaan oltava sitä huispausta.
heinäkuu 22nd, 2007 at 23:06
Kiitos, hyvät herrat! Siis mistä alkaisin, Alastalon salista, Sinuhesta vai viimeisestä Potterista? Sinuhessa ja Potterissa on varmaan aika paljon samaa, eikös lääkärin homma ollut ennen vanhaan aikamoista magiaa? Ja aika iso sali oli siellä koulullakin, olisiko se sitten Ylöstalo? Pitäisikö tehdä Väyryset, lukea mäjäyttää vaikka kaikki kolme yhdessä päivässä? Sitten riittäisi loppuelämässä aikaa muuhunkin kuin lukemiseen.
TP
P.S. Mike, ihmettelin vähän, että ammattikirjoittajana sait vain kuutosen. Mutta heti kolmannella kerralla ymmärsin.
s.
heinäkuu 22nd, 2007 at 23:34
Tässä – pitkästä aikaa, vähän niin kuin varmuuden vuoksi – selailen Turun Sanomien nettisivustoja, edelleenkin varmaan Suomen vanhanaikaisimpia kuten vanhimman kaupungin lehdelle sopii. Potter-kirjan jonottamisesta oli tehty juttu Helsingistä, eikä sanaakaan turkulaisista entusiasteista. Ai niin, sehän on kaupunkimme tapa. Oopperaakaan ei tarvitse esittää Turussa, kun Helsinkiin on vain kahden tunnin matka kuten kulttuuritoimenjohtaja julkisuudessa on todennut.
Mike, tuosta tuli mieleeni, eikös sinulla ole suhteita kustannusmaailmaan? Ehdotan koottavaksi kirjaa: Turkulaisia mietelauseita (sopisi kustantamo Sammakolle!).
heinäkuu 25th, 2007 at 12:23
Ei mikään huono idea! Ehdotanpa Sammakon Sepolle
Jos prosenttikin turkulaisista ostaisi kirjan, sen menekki olisi jo keskivertoa suomalaisopusta parempi…
Tänään olikin TS:n mielipidepalstalla Olavi Mäenpäältä oivallinen mietelause:
“Tosin näissäkin kokouksissa käytettävät puheenvuorot ovat vain silmänlumetta äänestäjien korville!”
heinäkuu 26th, 2007 at 12:05
Jonkinlainen harjoitelma on jo olemassa. Toimittamani “O ny -positiivissi funterauksi turuks” sisältää mm. seuraavat totuudet:
“Jos sä tykkät et olis kiva saara aamiaine sänkky ni parast o nukku keittiös”
ja
“hyvin suunniteltu ei o torennäkösest viäl eres alotettu”