Kesämerkintöjä 2007
Vähän huonosti on tullut oltua kirjoituspuuhissa, myönnetään. Mutta loma on lomaa, bloginpitämisestäkin. Onneksi Tero-Pekka on palannut ruotuun virtaa täynnä!
Loma on sujunut leppoisasti mökillä lueskellen, kaikenlaisia pikkupuuhia tehden ja tietenkin Kaius-vauvan kanssa touhuten. Vähän toki nuo säät ovat harmittaneet, ulkosalla aamiaisten nauttiminenkin on ollut vähän niin ja näin, päivällisistä puhumattakaan.
Pori Jazz jäi tänä vuonna väliin ensi kertaa 33 vuoteen! Jännä oli havaita, ettei suuria vieroitusoireita ilmennyt. Joskus sitä ajatteli, että ei kai sitä Savonlinnaan oopperajuhlille kumminkaan. Mutta nyt on sekin sitten koettu. Ja hienoa oli.
Mikkelin seudulla pyöriessämme havaitsimme, että Suomikuvamme on hieman vajavainen. Helsinki-Lahti-Jyväskylä-Kuusamo linjan itäpuolelle jäävä alue on tyystin mustaa. Monet Italian ja Rankan maakunnat ovat tutumpia…
Savon suunnalle autoileminen oli hämmentävä kokemus. Tiet ovat läntisestä Suomesta katsoen suorastaan häikäisevän hyvässä kunnossa. Moottoritie Helsingistä lähes Mikkeliin on itsestäänselvyys, Helsingistä Turkuun suuri ihme. Että se lobbauskyvystämme.
En malta olla suosittelematta sympaattiselta maistuvaa kirjaa, Marsha Meheranin ”Lumoavien mausteiden kahvilaa” (Helmi 2006). Hyvin kirjoitettua, ruokaisaa ja kulttuurillisesti opettavaista. Iranilaissiskosten ravintolanpito Irlannissa ei ole kovin helppoa!
Oma rapukautemme alkaa ylihuomenna. On jotain mitä odottaa…
PS. Ulkopolitiikasta on viriämässä kiintoisaa keskustelua, samoin kansalaisjournalismista. Mutta palataan niihin.
heinäkuu 25th, 2007 at 0:26
Jees, Visa! Huomaan, että en ole oikeastaan kiinnittänyt huomiota sateisiin, olisikohan se se ihana ääni ja tuoksu, kun on ovi auki Draculaan…
Lähden tänään kohti Nilsiää, louhoksen Viimeisiin kiusauksiin (frouvan kesäduuni) ja sieltä Savonlinnaan esitelmöimään Muusikkolääketiedesymposiumiin otsikolla “Keskinkertaisuus, kulttuurin kantava voima” – esimerkkejä ei onneksi tarvitse hakea merta edempää. Bonuksena Mariinskin Boris Godunov, jonka jokainen sävel myllertää tunnemuistiossa: nuorukaisena sain Savonlinnassa ihailla tsaari Marttia ja hänen jylisevää ääntään ihan vaaksan päästä, oopperajuhlakuorolaisena, valonheitinten loisteessa.
Joten ensi viikolla jälleen Kannustusta.
TP
heinäkuu 31st, 2007 at 11:16
Haa, tervetuloa uudelleenkin pyörimään Mikkelin seudulle! Se on sitä parasta Etelä-Savoa eikä se Itä-Savossa oleva linnakaupunkikaan yhtään hullumpi paikka ole. Kaikki turkulaiset sinne oopperaa kattomaan ja sitten ylpeilemään omalla hollantilaisella! Ihan oikeesti!