Suomelta kysytään!
EU:ta hallitsevat suuret maat, vaikka kaikkihan ovat tasa-arvoisia. Yleensä ajatellaan, että suuruus palkitaan enemmillä äänillä tai huomioimalla väkiluku, kun äänestetään. Mutta lopultakin äänestäminen ei ole pääasia vaikutusvallan käyttämiselle.
Puheenjohtajavaltio, niin kuin Suomi viime syksynä, haluaa saada aikaan päätökset yhteisymmärryksellä. Sana EU:n raameissa tarkoittaa, että jokaisen toivotaan ymmärtävän, että yhteinen kanta, siis kompromissi, on jokaisen kannalta parempi vaihtoehto, kuin äänestäminen.
Äänestämisessä on se ikävä puoli, että joku aina häviää äänestyksen. Tämä käy luonnon päälle etenkin suvereenien valtioiden järjestelmässä. Mitä suurempi maat, sitä suurempi luonto, arvovalta. Häviäjälle tulee mieleen se vanha katkeran naapurin lausahdus ”kuollaan sitä meilläkin” kun hautajaiskutsua ei tullut.
Kenen ääntä lopulta kuullaan? Päätökset valmistellaan työryhmissä, joissa jokaisella maalla on edustaja. Joku aika sitten julkaistiin tutkimus, jossa tätä asiaa selvitettiin. Tutkija kysyi jäsenmaiden edustajilta, ”minkä valtion kanssa useimmiten harjoitat yhteistyötä, jotta työryhmässäsi saataisiin yksituumaisuus”?
Ja kas! Saksa, Iso Britannia ja Ranska olivat kärjessä. Mutta sitten tulivatkin Ruotsi, Hollanti ja Tanska ennen kahta suurta jäsenmaata Espanjaa ja Italiaa. Ja sitten Suomi, sijalla 9. Olihan se parempi kuin Itävallan (20) ja Irlannin (21) sijoitus.
Mutta Ruotsia ja Tanskaa kuunnellaan enemmän kuin meitä. Mikä selittää? Ruotsi ja Tanska ovat monesti vähän omilla linjoillaan ja niiden kantaa ehkä halutaan kysyä, jotta tiedettäisiin hankalien kumppaneiden kanta. Mutta toisaalta, ehkä niiden virkamiehet ovat osaavia ja siksi kiinnostavia.
Suomi on astetta harmaampi. Meillä ei ole koivinkaan usein suuria intohimoja asioissa. Ihan sama. Kuunneltaisiinko meitä, jos haluaisimme enemmän. Jotta haluttaisiin enemmän, EU-politiikan tehostamista ja EU-strategiaa tarvittaisiin.
Muuten, Kyprokselta ja Maltalta kysytään mielipidettä kaikkein harvemmin. Yllättyikö kukaan?
elokuu 23rd, 2007 at 20:10
Kiitoksia mielenkiintoisesta kirjoituksesta.
Muutama kommentti.
Varsinkin vertailevassa politiikantutkimuksessahan on tapana pohtia paljonkin eri ryhmittymien vaikutusmahdollisuuksia esimerkiksi koalitiohallituksissa – ja tämä taulukkoja suosiva tapa tutkia on käsittääkseni nykyään vähän huudossa Suomessakin. Että voidaan jollain yhtälöllä laskea paljonko jollakin on vaikutusvaltaa.
Ei sinällään ole mitään syytä, miksei samoja metodeja voitaisi soveltaa EU-tasolle. EU-taso vain on hirveän paljon moniulotteisempi, ja suuri osa asioista neuvotellaan ns. käytävillä. Mikä on yksittäisen maan, tai yksittäisen pienen maan, vaikutusvalta tuntuu lähinnä melko sattumanvaraiselta ja tapauskohtaiselta asialta. Asia on tarpeeksi monimutkainen pelkästään arvioitaessa päätöksentekoa – pitäisi muistaa että sitten hiukan erillinen asia on toimeenpano.
Äänestettiinpä tai ei, lienee aika selvää, että EU-päätöksenteossa on joka tapauksessa häviäjiä ja voittajia. Uskoisin, että tämä on yleisesti tiedostettu asia jokaisen jäsenvaltion äänestäjäkunnassa, joissa varmaankin suhtautuminen unioniin jossain määrin myös määrittyy sitä kautta, koetaanko voitettavan vai ei (eikä kyse ole välttämättä yksioikoisen pragmaattisesta taloudellisesta ajattelusta).
Välillä tämä kiteytyy elintarvikeviraston tapaisiin kiistoihin.
Mutta tämä EU:lle tyypillinen kompromissikäytäntö on varmaankin kansalaiselle hämäävä: tiedetään että joku hävisi ja joku voitti, mutta ei välttämättä tiedetä kuka ja mitä.
Kiinnostaisiko kansalaisia sittenkin unioni enemmän, jos sen toiminta olisi esimerkiksi äänestysten muodossa yksinkertaisemmin ymmärrettävää?
Olen samaa mieltä vaatimisesta. Ei Tanskaa tai Ruotsia syrjitä sen takia, että ne ovat “hankalampia” tai ovat jättäytyneet ulkopuolelle osasta integraatiota.
Suomalaisessa EU-politiikassa on pitkään ollut vallalla yleinen käsitys siitä, että kaikkeen pitäisi ehdottomasti päästä mukaan, jotta ei jäätäisi ulkopuolelle. Mitään sen kummempaa perustetta kaikkeen mukaan lähtemiseen ei ole juuri esitetty. Samaan aikaan on syntynyt jonkinlainen kritiikittömyyden tila EU-politiikkaa kohtaan, samaan tapaan kuin ulkopolitiikastakaan ei saisi esittää poikkeavia mielipiteitä häiritsemättä “maan etua” tjsp.
Mitä sitten Suomen pitäisi haluta EU:lta, mihin EU-politiikan tulisi pohjata? Osaisikohan nykyinen hallituskaan vastata. “Pohjoinen ulottuvuuskin” on jotenkin unohtunut komeroon homehtumaan.
Ja eihän se niin mene, että on joku hallitus, joka sitten – ehkä – harjoittaa jonkinlaista selkeää EU-politiikkaa. Pitäisi olla niin, että eduskuntavaaleissa puolueilla on selkeät ohjelmat äänestämisen perusteeksi, ja asiat kirjataan sitten hallitusohjelmaan.
Ralf Grahn on todella oikeassa siinä, että EU:lla ei ole demokraattista mandaattia. Sitä ei ole edes siinä muodossa kuin se järkevästi voisi olla, eli jäsenmaan hallituspuolueiden mielellään ennen vaaleja muotoilemilla ohjelmilla. Voisi melkein sanoa, että Suomessa ei ole EU-politiikasta äänestetty millään tavalla sitten vuoden 1994 kansanäänestyksen.
elokuu 23rd, 2007 at 22:18
Kuinka pitkälle tuo “meitä kuunnellaan” riittää?
Kun populistisesti alkaa olla sellainen olo, että meitä kuunneellaan, mutta ei kuulla, niin voiko se olla hyväksi yhteiselle EU:lle.
Tuo Annan mainitsema elintarvikevirastojupakkakin oli, näin lehtien perusteella kannan muodostavan kannalta, EU:lle pelkkää negatiivista mainetta, ainakin Suomessa. Italiassa oltaneen ylpeitä politikoistaan.
No, mikään ei ole pysyvää. Onkohan jossain Lontoon veikkaustoimistoissa jo veikkauskertoimia EU:n kaatumisesta?
elokuu 23rd, 2007 at 22:23
Muuten…
Eskon kirjoituksen lopusta puuttui tuo “muuten olen sitä mieltä, että Suomi tarvitsee EU politiikan”, vai miten se olikaan.
Joko tarve meni ohi?
Eikös ,muistaakseni, Arthur Fuhrmanilla ollut vastaavanlainen lause aikoinaan pakinoissaan “Muuten olen sitä mieltä, että musiikin pakkosyöttö on lopetettava”. Taisi kohdistua tavaratalojen musakiin.
Eipä loppuneet nekään.
elokuu 23rd, 2007 at 22:53
Heh.
Ceterum censeo Carthaginem esse delendam.
Juttu on hiukan vanhempi, ja joskus harvoin siitä on hyötyä että lukiossa opiskeli latinaa.
elokuu 24th, 2007 at 10:03
Niin niin, “lainaa vaan” sanotaan jossain laulussakin..
Hyvä ettei mennyt latinan opinnot hukkaan.
elokuu 24th, 2007 at 15:48
Kyllähän mä siinä lopussa sanon sen vaatimuksen mutta vähän piilotellummin! Kyllä se lause taas palaa
Olen Annan kanssa samaa mieltä, että politiikka-pohdiskelua tarvittaisiin kipeästi. Suomen linja luotiin 1990 -luvun lopussa (Lipposen-Satulin linja) mutta sen jälkeen on vain reagoitu, mitä muut sanovat. EU on aivan eri linjoilla itse kuin 1990-luvun lopulla. Suomen uutta linjausta ei kuitenkaan äänestämällä luoda. Olen itsekin odottanut joka vaaleissa edes pilkahdusta Eurooppa-politiikan käsittelystä, mutta eiopä ole näkynyt!
Olen pannut paperin koneeseen (kuvannollisesti) ja toivon, että jonkin ajan kuluttua jotakin tulee ulos omana kontributionani.
elokuu 26th, 2007 at 15:23
Olisikohan Tanskan ja Ruotsin konsultaatiolla jotain merkitystä sillä, että noilla mailla ei pelkkä hallitus päätä asioista, vaan parlamentilla on myös tiukka sanottavansa?
elokuu 26th, 2007 at 23:21
Tuuli,
taitaa olla meidän EK:lla olla vielä enemmän sanottavaa!
elokuu 28th, 2007 at 18:46
Esko, viittasin (tähänkin) kirjoitukseesi blogissani otsikolla “Sarkozy haastaa”, mutta vertasin toisaalta myös Suomea ja Ruotsia EU:ssa.
Tuotteliasta tuumaustaukoa!
Ralf Grahn