Suomi sai brändin
Ihan samanlainen otsikko julkaistiin eilen Talous-Sanomien nettisivuilla. Kyse on nyt vielä kuitenkin luonnoksesta, mutta ” koskaan sitä ei ole tehty näin systemaattisesti ja perinpohjaisesti valmistellen kuin nyt” toteaa MEKin ylijohtaja Jaakko Laaksonen.
Me olemme vastedes kolme c:tä: credible eli luotettava, contrasts eli vastakohdat, creative eli luova ja cool eli rento ja ”viileä”, todetaan julkaisu-uutisessa.
On jännittävää kun jossain vaiheessa luonnostelun tulokset julkistetaan visuaalisesti, miltä me siinä näytämme. Tunnistammeko itsemme siitä.
Vai onko niin kuin Tero-Pekka luonnehti Turkua kolmella k:lla: keskiaikainen, keskikokoinen ja keskinkertainen?
Tuskinpa sentään. Suomi on hieno pohja rakentaa brändiä, niin uskon.
Brändi on tässä jonkinlainen vanhan Suomi-kuvan synonyymi. Kiinnostaa kovasti onko Suomella myös ruokabrändi? Ja jos, niin millainen? Miltä se näyttää? Ja maistuu? Entä kuka semmoisen on rakentanut? Ja koko Suomi-brändin.
Kannuvalimo tukee kaikkia ponnisteluja aiheen ympärillä!
elokuu 29th, 2007 at 9:29
Kyllä, lanseerasin tuon Visan mainitseman brändin Savonlinnan-sympoosiossa, jossa puhuin keskinkertaisuudesta kulttuurin kantavana voimana. Itse asiassa siinä oli neljä koota: keskiaikainen, keskipäiväinen, keskikokoinen, keskinkertainen. Mutta en suoranaisesti kohdistanut sitä mihinkään nykyiseen asuinpaikkaani, jonka nimessä on viisi kirjainta. Määritelmähän sinänsä sopii vaikka kuinka moneen suomalaiseen keskiaikaiseen, keskikokoiseen kaupunkiin, jossa kello lyö keskipäivällä.
Nuo c:t eivät minusta kuulosta kovin kekseliäiltä (creative). Voi vain kuvitella, kuinka monta laivaseminaaria ne ovat syntyäkseen vaatineet.
Sinänsä englanninkielisistä alkukirjaimista saa lausumalla italialaisen Si – Si – Si – Si eli kyllävoittoisen ketjun (käytetään esimerkiksi italialaisessa yhteydessä Si, signora tai espanjalaisessa Si, señora).
Ruotsiksi sen voi lukea: Se – Se – Se – Se eli katsomista riittää tälläkin puolen ojan.
TP