Vakuuttavaa energiaa
Turku 2011 -säätiö hakee, kaupunkimme ”valmistautuessa toimimaan” Euroopan kulttuuripääkaupunkina, sanomalehti-ilmoituksilla hankkeelle kahdenlaista toimitusjohtajaa, suomenkielistä ”dynaamista ja vakuuttavaa”, ja ruotsinkielistä, jonka tulisi olla ”dynamisk och energisk”. ”Vakuuttava” saanee puhua veronmaksajat ja sponsorikandidaatit pyörryksiin, kun taas ”energisk” saanee elvyttääkseen jo väsähtämään ehtineen ohjelmasuunnitelman. Molempiin hommiin haetaan ”luovaa ja innostavaa, yhteistyö- ja organisointikykyistä” johtajaa. Luovuus lienee nyt ensimmäistä kertaa vaatimuksena kenellekään Turkuun töihin tulevalle – on syytä varoa, ettei tästä tule kaupungille vaarallista ennakkotapausta.
”Vakuuttava” ja ”energisk” johtaja saavatkin ensi töikseen todistaa luovuutensa innostamalla laittamaan kaupungin koko hallintokulttuurin uusiksi, onhan nykyinen ja hyvinvoipa johtamistapa muutaman vuosisadan jäljessä kulttuuripääkaupunkihankkeen modernista eurooppalaisuudesta. Uusiin johtajasopimuksiin kirjattaneen sen takia mahdollisuus irtisanoa tarpeellinen määrä uuteen eurooppalaishenkeen soveltumattomia kaupungin korkeita virkamiehiä – tulevat kunnallisvaalit saattavat pelastaa tilanteen luottamushenkilöpuolella, kun vastaan pyristelevät eivät enää uskalla asettua ehdokkaiksi. Yhteistyö kaupunkiorganisaation kanssa vaatii aivan erityisiä taitoja, ja organisointikykyä tarvitaan ”vakuuttavan” ja ”energiskin” johtajan saamiseksi tekemään yhteistyötä – heidän ei kannata hakea esimerkkiä kaupungintalolta.
Organisointikykyä vaatii myös se, että uudet johtajat pitävät ensimmäisestä työpäivästään lähtien poliitikot kokonaan loitolla hankkeen ohjelmallisista ja käytännön suunnitelmista. Kulttuuripääkaupungin johtajahakuhan on jo 14 kuukautta myöhässä, ja jos poliitikot päästetään mukaan, ”vakuuttava” saa anoa hankkeen valmisteluun Brysselistä viisi vuotta lisäaikaa.
Tulevat toimitusjohtajat ”toimivat tiiminvetäjinä ja vastaavat jättihankkeen rahoituksesta”. Haetaanko jälkimmäisellä töihin peräti itse Nalle Wahlroosia rahoittamaan koko hanketta? Kovin monella muulla suomalaisella ei riittäne siihen omaa varallisuutta. (Olisiko hän ”vakuuttava” vai ”energisk”? Ehkä enemmänkin ensimmäinen – saa sitten puhua suomea – onhan hänellä kokemusta myös vakuutustoiminnasta omassa konsernissaan.)
Sekä ”vakuuttavalta” että ”energiskiltä” johtajalta vaaditaan hakuilmoitusten mukaan “käytännössä”, ei siis pelkästään teoriassa, “osoitettua johtamistaitoa”. Kansainvälisistäkin hommista vaaditaan kokemusta (esimerkiksi istumista Turun ystävyyskaupunkityöryhmässä), samoin kuin “kykyä luoda kontaktiverkostoja” (kulmapöytää Old Bankissa), “kulttuurin tuntemusta” (sitä saa esimerkiksi Turun Sanomien kulttuuripääkaupunkisivuilta), “erinomaista suullista ja kirjallista ilmaisukykyä” (työpaikkahaastattelussa on pakollisena tehtävänä kääntää nämä hakuilmoitukset selkokielelle ja lausua ne kuuluvalla äänellä), ”energisk” saa lisäksi käyttää apunaan Power Pointia, koska sillä puolella on vaatimuksena ”presentationsförmåga”. Oman kielitaidon pitäisi molemmilla ”mahdollistaa kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö” – ensiksi mainittu tarkoittanee ”vakuuttavalla” Tampereen murteen hallintaa, ”energiskillä” asioimista på finska Stockmannilla. Viimeiseksi vaaditaan “tehtävään soveltuvaa koulutusta” – ei siis tutkintoa, mutta ”vakuuttavalle” riittänevät Paasikiviopiston tai TulevaisuusAkatemian kurssit, ”energiselle” kelvannee kuitti Åbo Underrättelsin kuukausitilauksesta.
Palkkatoivomukset saa laittaa paksun ansioluettelon väliin. Likaisen työn lisää kannattaa sekä ”vakuuttavan” että ”energiskin” hakea, sillä Turussa on asuttava vuoden 2012 loppuun asti.
Pitäisiköhän hakea?
elokuu 30th, 2007 at 13:11
Älä hae, tule Helsinkiin.
elokuu 30th, 2007 at 16:29
Mielenkiintoista nähdä miten 2011-hanke etenee Hartialan Kaijan jäädessä “godmotherin” paikalta apulaiskaupunginjohdosta pois lähikuukausina (vai koska se nyt olikaan). Vai onko Kaija tulossa nimenomaan hankkeen uudeksi johtajaksi? Koulutus ei tosin ole sinne päinkään.
Tuo viive asioiden hoidossa on turkulaisuutta an sich. Joku päivä kun siitä pääsisi eroon, voisi tapahtua ihmeitä. Tämä on hieno kaupunki, jonka kulturaalinen potentiaali ei kuitenkaan ole kuin murto-osaltaan käytössä. Muutosvastarintaisia jarruttajia ja erilaisia byrokraattisia venkoilijoita löytyy edelleen liikaa joka kulmalta.
elokuu 31st, 2007 at 0:05
Tenorille: niinpä niin, “Tule saareen, Paavo”, niin kuin oopperassa sanotaan.
Jarille: Kaija Hartiala on todellakin tuota mainitsemaasi “kulturaalista potentiaalia”. Hän on yksi niistä monista kyvyistä kaupungin hommissa, jonka erityisominaisuudet (vielä) korkeampi johto on katsonut uhaksi, ei mahdollisuudeksi. Rohkeus, päättäväisyys ja äly eivät Turussa istu kaupunginkansliaan tai -taloon, mikä valitettavasti heijastuu myös kaupungin laitoksiin.
Oli erittäin helppoa asioida Kaija H:n kanssa, koska hän todella ymmärsi kulttuuria, jopa sinfoniaorkesteria (hän on myös viulisti). Jokaiselle muulle korkealle päättäjälle orkesteri ja sen mahdollisuudet ovat jääneet ymmärtämättä – aivan erinomaista entistä kulttuuritoimenjohtajaa Keijo Perälää lukuunottamatta.
Päättömän politikoinnin tulos on, että vajaatoimintaisena orkesterimme ei suuressa kokonaiskuvassa (siinä modernissa tavassa johtaa kaupunkia) tuota “voittoa”, vaan tulee veronmaksajille todella kalliiksi.
Viimeisen lauseesi allekirjoitan täydestä sydämestäni, lisäisin vain: iskut tulevat tässä kaupungissa nimenomaan kulman takaa.
Ja toistan blogissa kirjoittamani: pitäkää, poliitikot, näppinne irti kulttuuripääkaupungista.
TP
elokuu 31st, 2007 at 8:58
TP hyvä, minun mielestäni poliitikkojen tehtävä kansanvaltaisessa maassa on nimenomaan pitää verovaroilla rakennettava kulttuuripääkaupunkihanke tiukasti omassa ohjauksessaan. Vai onko hanke tarkoitus toteuttaa yksityisellä rahoituksella? Asiahan ei tietysti aivan suoranaisesti kuulu taivassalolaiselle veronmaksajalle, mutta eiköhän niitä kustannuksia vähintään maakuntaliiton kautta tännekin kulmille “jyvitetä”.
elokuu 31st, 2007 at 10:35
Kiitos. Kari! Ehdottomasti – kunhan poliitikko oppisi ja suostuisi näkemään kokonaisuuden. Kulttuurin taloudellinen vaikutus ei näy budjettikirjasta. Ei ole edes vaikeata laskea, mitä kulttuuri tai esimerkiksi yksittäinen tapahtuma tuo tuloina budjetoidun ohitse eli siis mitä kaupungilta jää saamatta, jos tapahtumaa ei järjestetä, puhumattakaan sitten imago- ja kerrannaisvaikutuksista. Tällaisia tuloja harvalla muulla alalla on. Turun kaupunki on jopa kieltänyt kulttuurivirkamiehiä puhumasta kulttuurilaitosten lakeihin perustuvista valtionosuuksista, puhumattakaan että ne olisi merkitty budjettiin, “ne kun eivät ole korvamerkittyjä”. Otin asian kerran puheeksi valtakunnallisilla orkesteripäivillä ja kylläpä muiden kaupunkien kollegat nauroivat. Vierailevana alustajana ollut Helsingin kaupungin erittäin arvostettu taloustutkija Heikki Helin (joka minun aikanani työskenteli Lahden kaupungin palveluksessa) oli kovasti ihmeissään, hänen mielestään valtionosuus on nimenomaan tuloa kaupunginorkesterille.
Toinen asia on, että Turussa viime kunnallisvaalien jälkeen suuret puolueet puhdistivat kulttuurilautakunnan kulttuuri-ihmisistä ja sfp luopui vapaaehtoisesti mandaatistaan. Nykyinen lautakunta ei yksinkertaisesti osaa keskustella kulttuurista ja dialogi laitosten ammatti-ihmisten kanssa on hyvin vaivaista. Mielestäni kulttuurilautakunnassa päätösten pitäisi perustua kulttuuritietämykseen. Päätehtävän tulisi olla kulttuurin tukeminen ja puolustaminen (kuten oli laita edellisessä lautakunnassa ja sen aikaisessa kulttuuritoimen kansliassa) sekä tiedon välittäminen jäsenten puoluetovereille kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa siellä tehtävien päätösten pohjaksi. Tässä nykyinen lautakunta on epäonnistunut surkeasti.
Kulttuuri voi toki olla poliitikkojen ohjauksessa, mutta ei politiikan kahleissa. Pätevyys kulttuuripäätösten tekemiseen pitäisi mielestäni kuitenkin hankkia muualta kuin vain puolueen jäsenkirjasta. Tyhjästä on paha nyhjästä – ehkä puolueilla ei ole enää oikeita kulttuuri-ihmisiä kutistuvissa jäsenluetteloissaan?
Kulttuuripääkaupunkivuosi on aivan mahdottoman ja järkyttävän suuri haaste Turun kaupungille. Kukaan kaupungin hallinnossa ei vielä ole sitä ymmärtänyt. Lentävä hollantilainen olisi ollut hyvä harjoitusmatsi, mutta sen neljän vuoden rakennusaika ei riittänyt kaupunginkanslialle eikä viestintätoimistolle edes lämmittelyyn. 2011-projekti on hieman eri suuruusluokkaa, ja aikaa on jäljellä enää kolme vuotta. Siksi “vakuuttavalla” ja “energiskillä” on suuri haaste edessään. Ja siksi poliitikot pitää pitää erillään hankkeen käytännön järjestelyistä. Rahoista päättäminen kuuluu heille, siinä kaikki. Luottakaa kerrankin ammattilaisiin, arvoisat poliitikot.
TP
elokuu 31st, 2007 at 12:30
Kulttuuripääkaupunkihanke herätti minussa suurta toivoa: voisiko Turulle tapahtua Glasgown ihme ja kulttuurista tulla alueellisen elinkeinoelämän vankka tukijalka lauvanrakennuksen rinnalle? Kuolevan kylän pelastaja?
Valitettavasti Turku on masentava nurkkakuntaisten ja kaunaisten nyhrääjien kaupunki, eikä näin upeaa mahdollisuutta luoda jotakin sekä henkisesti että aineellisesti tuottavaa osata käyttää – ainakaan itse en enää usko niin. Päättäjien koko energia tuntuu menevän oman tontin torppaamiseen ja pikkusieluiseen nahisteluun oman (kuvitellun) arvovallan pönkittämiseksi.
Yksi mitäänsanomattomuus saatiin jo kaupungin johdosta pois viestintäministeri Lindenin golfkärryjä vetämään – hyvä alku! Miten sen toisen, riidanhaastaja-Hirvilammen vielä saisi lykättyä helsinkiläisten riesaksi? Kova hinku tuntuu miehellä itsellään sinne ainakin olevan. Lähtisi pois ilmapiiriä pilaamasta.
elokuu 31st, 2007 at 12:47
Eiköhän nämä kulttuuripääkaupunkihommat ole kansainvälisesti ja kansallisesti ykslystiä. Kuka muistaa mikä on tämän vuoden kulttuuripääkaupunki tai edellisen? Kuka on suunnannut reissunsa niihin sen vuoksi? Tuskin Turkuun tulee montaa matkailijaa kulttuuripääkaupungin varjolla.
Hyvä puoli on, että ehkä saatte kulttuurikaupunkina varoja kulttuurin elvyttämiseen tai jatkorahoitukseen on ne sitten rakennuksia tai toimintaa.
Ehkä saatte rahoja sen jugendlinnan purkamisen estämiseen, josta Hesari eilen kirjoitti.
Siinäs näette, kyllä Turun kyldyyrihistoria näkyy Helsingissä saakka.
Eikös Helsinkikin ollut joskus kulttuuripääkaupunki? Mitäköhän siitä jäi käteen?
elokuu 31st, 2007 at 16:10
TP: Olemme yhtä mieltä siitä, että käytännön järjestelyihin poliitikkojen ei pidä puuttua, se on ammattilaisten asia. Poliitikkojen tehtävä on valvoa, että kustannukset pysyvät sovituissa rajoissa. Kulttuurintekijöillä kun tunnetusti ovat jalat irti maasta, mitä menojen ja tulojen suhteen tulee.
LTT:
Olet oikeassa sikäli, että moniko muistaa aiempien vuosien kulttuuripääkaupunkeja. Siksi olen itsekin epäilevä tuomas sen suhteen, mitä pysyvää mainetta Turulle tästä tulee jäämään. Vaikka luen itseni kulttuurin harrastajaksi, viimeisin kulttuuripääkaupunkikokemukseni on Antwerpenistä muistaakseni vuodelta 1994. Ja silloinkin osuimme sinne sattumalta Euroopankierroksellamme. Ai että Hesakin on ollut sellainen, milloin?
Jos jugendlinnalla tarkoitetaan sitä Wikeströmin vanhaa taloa, niin surutta saa purkaa. Talohan on jo pilattu 1960-luvulla. Muutenkin kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota kokonaisuuksien (korttelien ja kaupunginosien) säilyttämiseen kuin yksittäisiin rakennuksiin.
syyskuu 3rd, 2007 at 0:42
Kari, samaa mieltä. Tuo on poliitikkojen tehtävä. Mutta sovitut rajat tulee uudistaa kokonaisnäkemyksen mukaisiksi.
Olin kesällä Luxemburgissa ja huomasin vasta julistepylvään äärellä, että sehän on Euroopan kulttuuripääkaupunki (kolmeen maahan ylettyvine ympäristöalueineen). Tukholmassa asuin kpk-vuonna, minkä lisäksi olen käynyt Helsingin lisäksi Kööpenhaminassa ja Genovassa juhlien aikana. Hyvin erilaisin tavoittein ne olivat lähteneet leikkiin mukaan. Parhaiten tulokset ovat jääneet elämään, kun vuotta ei ole rajoitettu vain yksittäisiksi, luetteloiduiksi tapahtumiksi (esimerkiksi kalliita ulkomaisia vierailijoita rahtaamalla), vaan kun tavoite on ollut pysyvä muutos veronmaksajien viihtyvyydessä, infrastruktuurin kehittäminen, julkisuuskuvan vahvistaminen – ja tuo yleiskulttuurinen ajattelutapa. Kaikki ihmisen tekemä on kulttuuria ja kulttuurinen ajattelu sivistystä. Oi, kunpa se onnistuisi joskus Turussakin, pysyvästi.
Wikeströmin talo on vahva osa turkulaista kaupunkikulttuuria. Älköön toistettako vanhojen vuosikymmenten virheitä. Talo on helppo palauttaa alkuperäiseen asuunsa. Yhtäkään yksittäistä taloa ei mielestäni saa purkaa vetoamalla kokonaisuuksiin. Kortteli tai kaupunginosa ei säily, jos niitä särjetään sisältä päin.
Oletko kunnallispoliitikko, parahin Kari?