Olin kesällä Luxemburgissa ja huomasin vasta julistepylvään äärellä, että sehän on Euroopan kulttuuripääkaupunki (kolmeen maahan ylettyvine ympäristöalueineen). Tukholmassa asuin kpk-vuonna, minkä lisäksi olen käynyt Helsingin lisäksi Kööpenhaminassa ja Genovassa juhlien aikana. Hyvin erilaisin tavoittein ne olivat lähteneet leikkiin mukaan. Parhaiten tulokset ovat jääneet elämään, kun vuotta ei ole rajoitettu vain yksittäisiksi, luetteloiduiksi tapahtumiksi (esimerkiksi kalliita ulkomaisia vierailijoita rahtaamalla), vaan kun tavoite on ollut pysyvä muutos veronmaksajien viihtyvyydessä, infrastruktuurin kehittäminen, julkisuuskuvan vahvistaminen – ja tuo yleiskulttuurinen ajattelutapa. Kaikki ihmisen tekemä on kulttuuria ja kulttuurinen ajattelu sivistystä. Oi, kunpa se onnistuisi joskus Turussakin, pysyvästi.

Wikeströmin talo on vahva osa turkulaista kaupunkikulttuuria. Älköön toistettako vanhojen vuosikymmenten virheitä. Talo on helppo palauttaa alkuperäiseen asuunsa. Yhtäkään yksittäistä taloa ei mielestäni saa purkaa vetoamalla kokonaisuuksiin. Kortteli tai kaupunginosa ei säily, jos niitä särjetään sisältä päin.

Oletko kunnallispoliitikko, parahin Kari?

LTT:

Olet oikeassa sikäli, että moniko muistaa aiempien vuosien kulttuuripääkaupunkeja. Siksi olen itsekin epäilevä tuomas sen suhteen, mitä pysyvää mainetta Turulle tästä tulee jäämään. Vaikka luen itseni kulttuurin harrastajaksi, viimeisin kulttuuripääkaupunkikokemukseni on Antwerpenistä muistaakseni vuodelta 1994. Ja silloinkin osuimme sinne sattumalta Euroopankierroksellamme. Ai että Hesakin on ollut sellainen, milloin?

Jos jugendlinnalla tarkoitetaan sitä Wikeströmin vanhaa taloa, niin surutta saa purkaa. Talohan on jo pilattu 1960-luvulla. Muutenkin kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota kokonaisuuksien (korttelien ja kaupunginosien) säilyttämiseen kuin yksittäisiin rakennuksiin.

Hyvä puoli on, että ehkä saatte kulttuurikaupunkina varoja kulttuurin elvyttämiseen tai jatkorahoitukseen on ne sitten rakennuksia tai toimintaa.

Ehkä saatte rahoja sen jugendlinnan purkamisen estämiseen, josta Hesari eilen kirjoitti.
Siinäs näette, kyllä Turun kyldyyrihistoria näkyy Helsingissä saakka.

Eikös Helsinkikin ollut joskus kulttuuripääkaupunki? Mitäköhän siitä jäi käteen?

Valitettavasti Turku on masentava nurkkakuntaisten ja kaunaisten nyhrääjien kaupunki, eikä näin upeaa mahdollisuutta luoda jotakin sekä henkisesti että aineellisesti tuottavaa osata käyttää – ainakaan itse en enää usko niin. Päättäjien koko energia tuntuu menevän oman tontin torppaamiseen ja pikkusieluiseen nahisteluun oman (kuvitellun) arvovallan pönkittämiseksi.

Yksi mitäänsanomattomuus saatiin jo kaupungin johdosta pois viestintäministeri Lindenin golfkärryjä vetämään – hyvä alku! Miten sen toisen, riidanhaastaja-Hirvilammen vielä saisi lykättyä helsinkiläisten riesaksi? Kova hinku tuntuu miehellä itsellään sinne ainakin olevan. Lähtisi pois ilmapiiriä pilaamasta.

Toinen asia on, että Turussa viime kunnallisvaalien jälkeen suuret puolueet puhdistivat kulttuurilautakunnan kulttuuri-ihmisistä ja sfp luopui vapaaehtoisesti mandaatistaan. Nykyinen lautakunta ei yksinkertaisesti osaa keskustella kulttuurista ja dialogi laitosten ammatti-ihmisten kanssa on hyvin vaivaista. Mielestäni kulttuurilautakunnassa päätösten pitäisi perustua kulttuuritietämykseen. Päätehtävän tulisi olla kulttuurin tukeminen ja puolustaminen (kuten oli laita edellisessä lautakunnassa ja sen aikaisessa kulttuuritoimen kansliassa) sekä tiedon välittäminen jäsenten puoluetovereille kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa siellä tehtävien päätösten pohjaksi. Tässä nykyinen lautakunta on epäonnistunut surkeasti.

Kulttuuri voi toki olla poliitikkojen ohjauksessa, mutta ei politiikan kahleissa. Pätevyys kulttuuripäätösten tekemiseen pitäisi mielestäni kuitenkin hankkia muualta kuin vain puolueen jäsenkirjasta. Tyhjästä on paha nyhjästä – ehkä puolueilla ei ole enää oikeita kulttuuri-ihmisiä kutistuvissa jäsenluetteloissaan?

Kulttuuripääkaupunkivuosi on aivan mahdottoman ja järkyttävän suuri haaste Turun kaupungille. Kukaan kaupungin hallinnossa ei vielä ole sitä ymmärtänyt. Lentävä hollantilainen olisi ollut hyvä harjoitusmatsi, mutta sen neljän vuoden rakennusaika ei riittänyt kaupunginkanslialle eikä viestintätoimistolle edes lämmittelyyn. 2011-projekti on hieman eri suuruusluokkaa, ja aikaa on jäljellä enää kolme vuotta. Siksi “vakuuttavalla” ja “energiskillä” on suuri haaste edessään. Ja siksi poliitikot pitää pitää erillään hankkeen käytännön järjestelyistä. Rahoista päättäminen kuuluu heille, siinä kaikki. Luottakaa kerrankin ammattilaisiin, arvoisat poliitikot.

TP

Jarille: Kaija Hartiala on todellakin tuota mainitsemaasi “kulturaalista potentiaalia”. Hän on yksi niistä monista kyvyistä kaupungin hommissa, jonka erityisominaisuudet (vielä) korkeampi johto on katsonut uhaksi, ei mahdollisuudeksi. Rohkeus, päättäväisyys ja äly eivät Turussa istu kaupunginkansliaan tai -taloon, mikä valitettavasti heijastuu myös kaupungin laitoksiin.

Oli erittäin helppoa asioida Kaija H:n kanssa, koska hän todella ymmärsi kulttuuria, jopa sinfoniaorkesteria (hän on myös viulisti). Jokaiselle muulle korkealle päättäjälle orkesteri ja sen mahdollisuudet ovat jääneet ymmärtämättä – aivan erinomaista entistä kulttuuritoimenjohtajaa Keijo Perälää lukuunottamatta.

Päättömän politikoinnin tulos on, että vajaatoimintaisena orkesterimme ei suuressa kokonaiskuvassa (siinä modernissa tavassa johtaa kaupunkia) tuota “voittoa”, vaan tulee veronmaksajille todella kalliiksi.

Viimeisen lauseesi allekirjoitan täydestä sydämestäni, lisäisin vain: iskut tulevat tässä kaupungissa nimenomaan kulman takaa.

Ja toistan blogissa kirjoittamani: pitäkää, poliitikot, näppinne irti kulttuuripääkaupungista.

TP

Tuo viive asioiden hoidossa on turkulaisuutta an sich. Joku päivä kun siitä pääsisi eroon, voisi tapahtua ihmeitä. Tämä on hieno kaupunki, jonka kulturaalinen potentiaali ei kuitenkaan ole kuin murto-osaltaan käytössä. Muutosvastarintaisia jarruttajia ja erilaisia byrokraattisia venkoilijoita löytyy edelleen liikaa joka kulmalta.