Habitaressa
Tulipa sitten Habitaressakin vierailtua. Ei ehkä muuten mutta kun palaverin sai kätevästi sinne. Ja olihan se hauska katsoa osastotkin pikaisesti läpi.
Yleissilmäys ja vanhan hyvän mielikuvan mureneminen oli valtava pettymys. Alakerran isoissa näyttelyhalleissa ei ollut juuri mitään huomion arvoista. Tuntui ihan samalta kuin huonekaluliikkeessä, tuli mieleen: ”mitähän mä täällä teen”.
Erityisesti etukäteen kiinnostivat keittiöosastot, kuinka ollakaan. Olen ennenkin rähjännyt sisustuksellisen keittiösuunnittelun puutteista. Keittiöitä ei rakenneta ruoanlaittoa vaan jotain muuta – mitä? – varten. Rasvaa kerääviä telineitä tuodaan liesituulettimen alle, lieden ympärillä on ties minkälaisia kaappeja. Mauste- saatikka öljypullo- yms. kaappeja ei ole ollenkaan jne.
Oli toki pieniä poikkeuksiakin, jopa sympaattisia yllätyksiä vaikkapa roska-astioiden sijoittelussa ja niihin kaappeihin integroiduissa pesuaineiden säilytystiloissa. Mutta että pannaan astianpesukone lieden alle…
Liesikupujen ja –tuulettimien valmistajat taas kuvittelevat metallihäkkyröidensä olevan kauniita. Ja keittöiden tekijät laittavat esille.
Yläkerroksessa oli näkemisen ja kokemisen arvoista. Jopa niin, että se pelkästään olisi pitänyt katsoa. Kokeilevaa designia, suomalaisia muotoiluikoneita jne. Jopa keittiökaappivalmistaja Puustellilla oli yläkerrassa näytettävää, täydellisesti uuden ajattelun tilaratkaisuja.
Hauskin osasto-oivallus oli Hackmanin Touch-maustemyllykonseptin ympärille rakennettu runsaassa valossa loistava pieni kokonaisuus. Tuotebrändin kirjaimet kasvoivat seinästä basilikan oksina. Ja tuoksuivat!
Kiitos yläkerran helmien, alakerran massa unohtui…
lokakuu 1st, 2007 at 13:57
Mielenkiinnostakin on pakko vastata kirjoittamaanne tekstiin! Yhdyn mielipiteeseenne – lähes täysin
Alakerrassa oli kuitenkin myös yksi hyvin pieni, lämminhenkinen, luoksensa kutsuva ja tyylikäs, paljon hienoa palautetta saavuttanut kahden pienyrittäjän yhteisosasto (1a11).
Harmi, että hukuimme monen kävijän mielessä alakerran kimmaltelevien tavaramassojen alle…
Hyvää syksyn jatkoa!
-hanne pauliina vaarala-