Tautista aikaa…
Se on taas täällä, nyt jälkitautina, kuten Iltalehti keskiviikkona sanoo pääkirjoituksensa otsikossa. Nimittäin Turun tauti. Turun tautihan on jotain sellaista, josta emme vaan pääse eroon.
Jo viikon tätä odotettu ja kaiken aikaa on pelätty, koska se sanonta taas nousee pintaan. Ja nousihan se. Kaikki odottivat, että Helsingin Sanomien aina valpas Turun toimitus olisi ollut ärhäkkänä asialla. Mutta siellä on nyt oltu matalalla profiililla.
Turun tauti on termi, josta emme ikinä pääse eroon. Emme etenkään, jos vähäisintäkin näyttöä siihen suuntaakin esiintyy. Ja nyt sitä esiintyy. Pennisilta –tapaus hoidettiin kömpelösti, mutta taisi olla sittenkin siunaus. Asia nousi esille tässä vaiheessa eikä jonkin myöhemmän tapauksen yhteydessä. Nyt sitten vaan pelisääntöjä rustaamaan.
Vanhojen arvokiinteistöjen kysymys ei oikein voikaan nousta esille muualla kuin Turussa, jossa niitä on! Turkuhan tästä taudista kärsii aivan riippumatta, olisiko puheisiin syytä vai ei.
Vuosien ajan on monen näköisissä kuppikunnissa taivasteltu Turun huonoa ulkoista kuvaa. Se on todellinen ongelma. Siihen törmää jatkuvasti, etenkin Helsingissä. Helsinkiläisillä on historiasta juontavat syynsä Turun kiusaamiseen, mutta vähäisimmätkin tapahtumat puhaltavat liekin aina leimahtamaan.
Voiko sille mitään vai täytyykö sen kanssa oppia elämään? Olen tälläkin palstalla ehdottanut Viisaiden ryhmää asiaa pohtimaan. Mahtaisko sieltäkään apua tulla. Olemme tämän ilmiön vankeja.
Markkinatalous tässäkin asiassa lopulta toimii. Pennisiltajupakka olisi saattanut pysyä unhossa ainakin ensi syksyn kunnallisvaaleihin asti, elleivät markkinat olisi reagoineet.
Ja sehän se tässä kiintoisaa on!
syyskuu 27th, 2007 at 9:36
Ehkä teidän turkulaisten pitäisi olla tyytyväisiä, että teistä on tällainen yleinen tautiluokitus kuin “turuntauti”. Tosin, ehkä te liikaakin saatte siitä kärsiä, tauti on valitettavasti tarttunut ympäri Suomen.
Mitenköhän tuolla enemmän euroopassa on onnistuttu säilyttämään vanhat kaupungit ja muut interiöörit? Eikö siellä ole ahneita omistajia, jotka niitä haluavat purkaa ja rakentaa lasitalojaan?
On matkailutoimellakin Suomessa tehtävää, kun yritää houkutella matkailijoita Suomen kaupunkeihin, jotka ovat toisensa kopioita ja täynnä samoja suomalaisia kauppoja kuten H&M, Kappahl, Lindex, Ikea, Dressman etc.
Valitettavasti teillä Turussa on ollut tuo linna ja tuomiokirkko (vähän sama vika kuin Savonlinnalla on tuo Olavinlinna). Nehän riittävät, mitä sitä muuta tarvitsee säästää.
Mutta kyllä täällä meilläkin osataan:
Vastahan Helsingissäkin purettiin Katajanokalta vanha merikadettikoulu (http://merikadettikoulu.net/historia.php), vankka punainen tiilitalo, jotta tilalle saatiin arvokkaita kerrostaloja. Sankariarkkitehdit vielä puolustivat purkamista lehdissä.
syyskuu 28th, 2007 at 12:49
Asiathan eivät aina ole sellaisia kuin näyttää, eli annetaan näyttää. Muutin uudestaan Turkuun v. 1991 ja huomasin, että Hesarin Turkua koskevat uutiset olivat enimmäkseen mielipidekirjoituksia. Turun taudin ainutlaatuisuuteen en jaksanut uskoa, kun muutin tänne Vantaalta. Pelkään, että turkulaiset kähmijät saattaisivat osoittautua pikkutekijöiksi, jos Espoon ja Vantaan historia 1960-80-luvuilta oikein voitaisiin tutkia.
Paikkakunnan maineeseenhan ei millään erillistoimella voi vaikuttaa. Ainoa mitä voisi tehdä, olisi olla antamatta uutta aihetta huonolle maineelle. Sittenkin se poistuisi hitaasti, jos ollenkaan. Saati kun mainetta sopivasti aina ruokitaan.
Hyvä puoli asiassa on se, että huono maine on vain yleisellä tasolla. Monet kaupungin virkamiehet ovat sanoneet, ettei heillä oman toimialansa yhteistyössä ole mitään ongelmia, ja Turku on monilla aloilla arvostettu kaupunki täällä tehdyn hyvän työn ansiosta. Itselläni on sama kokemus. Ei siitä maineesta käytännössä tarvitse välittää, jollei itse anna aihetta. Sitä paitsi hauskuudesta on tässä maailmassa pula. Vitsin aiheita tarvitaan.
syyskuu 29th, 2007 at 18:34
No kyllä on tautisen tautista aikaa tämä syksy ja ihan erityisen tautista Teillä siellä Turussa. Aika paha on tulehdus kun kaupunginhallitukselle esitetään ihan vakavasti päätettäväksi selkeää miljoonan euron lahjuksen ottamista paikalliselta liikemieheltä. Hämmästyttää, kummastuttaa, pientä kulkijaa!
syyskuu 30th, 2007 at 13:30
Oli kollegan kanssa puhetta siitä, että historiallisina aikoina lahjoituksia osattiin antaa vastikkeetta. Hiipi siinä mieleen, että noinkohan osattiin. Voisi kuvitella, että kun Rettig lahjoitti turkulaisille kirjaston, saattoi hän varmaan luottaa siihen, ettei kaupungin puolelta tulla nostamaan äläkkää, jos hän haluaa rakentaa oman hulppean residenssin samaan jokimaisemaan.