Viinimaa Suomi
EU:n maatalouspolitiikka on ollut vahvasti esillä viime päivinä täällä kotomaassa. Pinnalla on ollut sokerijuurikas, 141-tuet ja nyt yllättäen myös viini.
Suomi on hakenut itselleen viinimaaoikeuksia, jotta ahvenanmaalaiset viinintuottajat, pitäisi kai sanoa tuotannon kokeilijat, saisivat myydä tuotoksiaan.
Samaan aikaan EU-keskustelussa on ollut pinnalla terminologinen kysymys: saako marjoista tai hedelmistä valmistettua viiniä kutsua viiniksi. Perinteisestihän viini on rypäleistä valmistettu tuote.
Keskustelin viiniä harrastavan ystäväni kanssa samaisesta asiasta joitain kuukausia sitten. Kumpikaan meistä kun ei ilmoittaudu intohimoiseksi marjaviinimieheksi, ystäväni sanoi jyrkästi, ettei moisia viiniksi pidä kutsua. Varsinkin kun juomalle on vanha perinteinen nimikin jo valmiina.
– Mikä sen on? kysyin. – Kilju tietenkin, vastasi ystäväni nauraa rehottaen.
Huvittelimmekin ajatuksella vielä lisää ja kuvittelimme itsemme istumassa Savoyn ikkunapöydässä illallisella jälkiruokaa valiten. Sommelier seisoisi vieressä ja suosittelisi: – Marjaisan jälkiruokanne kanssa meillä olisi aivan hurmaavaa kiljua…
lokakuu 24th, 2007 at 0:30
Eiköhän kumminkin marjasta tehty käymisjuoma ole vähän eri asia kuin kilju.
Onko rypäle niin pyhä alkuaine, että siitä tulee fiini tuote, vaikka se pontikkapannussa käyttäisi?
lokakuu 24th, 2007 at 17:12
Aiheeseen liittyen lienette huomanneet, että Suomi on joutunut hieman huvittavaan valoon EU:ssa. Suomi kun hakee samaan aikaan maatalouden 141-tuelle jatkoa ja viinimaan statusta.
Oman käsitykseni mukaan muuten marjoista kannattaa tehdä ennen muuta likööriä, jos marjojen mausta haluaa alkoholina nauttia. Suomalaiset marjaliköörit ovat jaloja juomia.
lokakuu 24th, 2007 at 17:34
Kari,
eivätkä makeat, vadelmista, mustikoista sun muista marjoista tehdyt väkevät kiljutkaan hullumpia ole ; )
lokakuu 24th, 2007 at 20:37
Ei ihan mene ohi keskustelun aiheen (toivottavasti) tämä viestini.
Terveisiä Porista! Visa Nurmi ja Antti Vahterasta oli humoristinen juttu tänään Satakunnan Kansassa. Pikku vinkkinä voisin mainita heille, että Porissa on maailman paras marenkileipomo (nahkiaspaistamon lisäksi), Annan marenkileipomo. Ja sattuman kautta tuli jazzeilla nautittua punaviinin kera tämän leipomon marenkinuppuja – yllättävä yhdistelmä ja toimii!
lokakuu 24th, 2007 at 22:04
Heippa Helena,
kuulin jutusta ja luinkin sen tänään SK:n nettilehdestä. Hauska se oli. Olen kanssasi liikuttavan samaa mieltä tuosta marengista. Mistään, ei mistään saa semmoista kuin Porin Annan marenkileipomosta. Se on semmoinen brändi, joka pitäisi nostaa Porissa arvoonsa! Kuka sen tekee?
lokakuu 24th, 2007 at 22:06
Tervehdys Helena !
Vinkkisi on meille tuttu ja testattu. Visalle jo vuosien takaa ! Olemme samaa mieltä sen laadusta, loistavat marengit ! Vielä punaviineistä, kaikki hyviä, kunhan ovat rypäleistä tehtyjä. Sekamehut omiin luokituksiin !
lokakuu 24th, 2007 at 23:03
tänään kopsahti laatikkoon kymmenes Vuoden viinit -kirja, jonka herkullinen uudistus on se, että Antti on laatinut kaikille neljän tai viiden tähden viineille oman. luonteenomaisen ruokareseptin. Peräti kiinnostava lähestymistapa, kiitos. Taitaa olla niin, että näille marjapohjaisille viiljuille ei reseptejä tipu.
kesäkuu 30th, 2008 at 11:06
[...] Kannuvalimossakin keskustelua aiheuttanut Ahvenanmaan viinihanke on saanut palstatilaa ulkomaita myöten, nyt New York Timesissa. [...]